(kuva itse otettu, puupökkelö sijaitsee Terttu Jurvakaisen gallerian pihalla)"Taide on henkistä pääomaa. Taide on elämän laatua. Kun taidetta selitetään, se lakkaa olemasta taidetta. Kun antaa kaikkensa, niin ei menetä mitään. Taiteilija on aina matkalla."
Terttu Jurvakainen (s. 1939)
Suomessa on paljon isoja ja pieniä gallerioita, jotka odottavat vierailijoita. Terttu Jurvakaisen taidegalleria - café sijaitsee Muhoksella. Kävimme siellä sen jälkeen, kun olimme tulleet pois Ruotsista.
Tuolla galleriassa käynti teki sielulleni hyvää. Kauniita ja värikkäitä tauluja. Ihania patsaita ja veistoksia (jostain syystä pidän patsaista). Soliseva "suihkulähde" (vesi ei suihkunnut, se vain virtasi ja solisi..). Kaunista pianomusiikkia kaiuttimista. Sisäänpääsyn hintaan kuului kahvi ja leivos.
Mahtavinta oli se, että itse taiteilija Jurvakainen oli lippuluukulla. Hän möi liput, keitti kahvin ja pyöritti galleriaa! Ihmisläheistä, ihmimillistä. Lisäksi on kätevää, kun voi halutessaan kysyä suoraan häneltä maalauksista, runoista tai näyttelystä.
Se on auki vain kesäisin. Oikeastaan mikäs se mukavampi elämäntapa taiteilijalle? Olla "töissä" galleriassa muutama kuukausi kesällä; maalata ja runoilla talvisin.
Suosittelen tutustumaan tuohon paikkaan, jos vain on mahdollista. Minä ainakin päätin vierailla siellä myös ensi kesänä!
Ps. tässä on arvostelu hänen uusimmasta kirjastaan. Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Etenkin tuon yksinäisyysteeman takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti