Harhauduin eräänä päivä sivulle, jossa kerrotaan itsen oivaltamisesta. Tajusin, että minustahan tuntuu nyt tuolta! Olen avannut sisäisen tiedon portin sisältäni. Kaikki tieto on jo minussa!
Se ei tarkoita sitä, että nyt lopetan kirjojen lukemisen, muilta ihmisiltä oppimisen ja alan elää tynnyrissä. Kyse on enemminkin siitä, että luotan itseeni ja omaan sisäiseen ääneeni. Luotan siihen tunteeseen mikä tulee sisältäni. Minun vain pitää säilyttää kosketus siihen.
Mistä kaikki lähti liikkeelle? Minä olen koko elämäni etsinut itseni oivaltamista. Olen välillä harhautunut väärille jäljille. Kuunnellut vääriä guruja. Hyljännyt oikeita polkuja. Olen hakenut apua tiedosta. Olen lukenut psykologian kirjoja. Olen kysellyt ihmisiltä neuvoja. Välillä olen kääntynyt Jumalan puoleen. Olen juossut kirkoissa ja rukoillut. Aina olen hakenut apua itseni ulkopuolelta. Olen ajatellut, että jonkun muun pitää kertoa minulle miten minun tulee elää ja olla. Siispä yritin elää hyvin keskinkertaisesti ja keskiluokkaisesti. Olin kaikessa keskiarvo!
Elämätön elämä kuitenkin ahdisti. Tietämättömyys omasta tahdosta ahdisti. Minulla oli huono itsetunto. Säikähdin ihmisten mielipiteistä. Syyllistyin ihan turhaan, jos joku ei pitänytkään minusta.
Mutta nyt tiedän, että minulla on sielu. Olen arvokas. Olen ainutlaatuinen. Minulla on elämäntehtävä ja sopimus sieluni kanssa. Olen tullut jostakin ja olen menossa johonkin. Ehkä olin tähtenä taivaalla ennen kuin synnyin? En tiedä, en voi muistaa. Mihin olen menossa? Ehkä sinne takaisin. Sinne kotiin, taivaiseen ja lämpöiseen rakkauden täyttämään kotiin. En tiedä sitäkään. Miten voisin? Mutta luotan siihen, että minulla luonani on suurempi voima, joka kulkee rinnallani. Uskon edelleen rukouksen voimaan. Uskon siihen, että elämä ja Jumala johdattaa.
Minulla on vain nyt elettävä ensin elämäni. Se on tehtävä mahdollisimman hyvin. Ei tosin ollenkaan täydellisesti, siis virheettömästi. Mutta minun on kuljettava sitä polkua pitkin, joka on minulle tarkoitettu. Mistä tiedän missä se kulkee? Minun on kysyttävä sitä itseltäni ja sisimmältäni. Missä olen onnellinen? Keiden kanssa minulla on hyvä olla? Mistä haaveilen? Mitä haluan tehdä tulevaisuudessa? Mitä minä tulin tänne maailmaan oppimaan? Mikä on minun tehtäväni ja opetukseni?
Olen saanut jo hyvin moniin kysymyksiin vastauksen ja tiedän, että saan loppuihinkin.
Sillä kuten tuolla sivuilla sanotaan:
Vain itsenäisesti ajatteleva ihminen voi oivaltaa itsensä syvästi. Itsen oivaltaminen on elävä kokemus, joka ei ole toisten ajatusten ja oivallusten toistamista.
- Jaakko Muhonen / Selfcon -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti