Pages

tiistaina, syyskuuta 26, 2006

Kaaosteoria

Kun laitat pienen marmorikuulan pyörimään eteenpäin lattialle, tiedätkö mihin se päättyy? Voit ehkä päätellä lattian kaltevuudesta ja lähettämisvoimasta sen. Kun teet saman testin 10 kertaa samalla tavalla, niin päätyykö tuo kuula varmasti samaan paikkaan huonetta?

No, ei varmana. Sillä et voi koskaan tehdä tuota testiä uudestaan täsmälleen samalla tavalla. Aina jokin asia muuttuu. Muistattehan? Ette voi astua samaan virtaan kahdesti.

Ulkona sataa vettä. Hietikko on kurainen ja pehmeä. Hiekka tunkeutuu lenkkareiden rakoihin ja salaa varisee autoon, hiipii varkain lattioille. Hiekka on elävää. Se rahisee sukan alla. Pistelee paljaita jalkapohjia. Hiekka ryömii lopuksi lakanalle ja nipistelee nukkujan selkää.

Miksi minä tällaisia mietin?

Ihmiset käyttäytyvät usein todella vanhan kaavan mukaan, joka kuitenkin yllättää joka kerta. Ihminen on kuin pieni marmorikuula tai hiekka. Vasta jälkeenpäin voi päätellä jotain. Mutta ennustaa ei voi. Ennustaminen on mahdotonta.

Mutta me ihmiset kuitenkin koko ajan yritämme ennustaa ja ennakoida. Kaikkein edistynein olemisen muoto on tarkkailla tätä hetkeä. Olla läsnä tässä hetkessä ja vain odottaa seuraavaa hetkeä. On vaikeaa olla päättelemättä mitään tulevaisuuden tapahtumista, koska se on ihmisen luonto ja vietti. Olla varuillaan.

Kärpänen lentää tuossa tietokoneeni vierellä. Nyt se laskeutui kännykkäni päälle. Nyt se meni luokkatoverini tietokoneen sivuseinään istumaan. Nyt se palasi takaisin pöydälleni. Mihin se seuraavaksi lentää ja miksi?

5 kommenttia:

gnothi seauton kirjoitti...

Ennustettavuus ja rutiinit tuovat rakennetta elämään. Turvallisuutta. Jos sovin jonkun kanssa, että olen paikassa x aikaan y niin pyrin siellä olemaan silloin. Ennustettavuus ja rutiinit mahdollistavat asioita.

Mutta.

Liiallisessa määrin ne tukahduttavat luovuuden, kasvun, elämän. Ennustettavuus ja rutiinit voivat estää asioita tapahtumasta.

Haaste onkin löytää tasapaino rutiinien ja uuden välillä.

-gs

Pikkuliina kirjoitti...

Miten ihastuttavan inhimillistä.
Markkinointi on vaikeampaa kuin taloushallinto.
Numerot tottelevat herkemmin kuin ihmiset.

Tapoin työpaikalla tänään ainakin puolitoista senttisen jättikärpäsen. Todella inhottava läjäys paperitollossa. Olenko murhaaja. Se olisi varmaan kuollut pian muutenkin.

HeidiHahmo kirjoitti...

Pyörin muuten taas saman aiheen ympärillä! Aikaisemminhan pohdin sitä tosi pitkästi, että voiko tulevaisuutta todella ennustaa? Siis nähdä vilauksia tulevasta näkyinä?

Onko tulevaisuus ja menneisyys läsnä koko ajan?

Mitä se aika on? Nytkinhän me katsomme taivaalle ja näemme kuolleita tähtiä. Ne ovat kuolleet kauan sitten, mutta niiden valo on vielä on "elossa".

gnothi seauton kirjoitti...

Menneisyys on konkretisoinut nykyhetkessä. Voimme nähdä itsemme, maailman, talot, junat, kukat, kissat... asiat ovat saaneet alkunsa aiemmin ja jotka ovat olemassa tässä ja nyt.

Tulevaisuus on ajatusleikki. Sopimus kalenterissa. Toimiva työhypoteesi. Sikäli kun aamulla herää uuteen päivään, voi todeta hypoteesin toimineen.

Menneitä ja tulevia ajatteleva mieli on ikuisessa nykyisyydessä. Nyt nyt nyt.

Zen-virityksiä omaavana tämän tietysti tiesitkin. :)

-gs

sahrami kirjoitti...

Onko tulevaisuus ja menneisyys läsnä koko ajan?
Mitä se aika on?


Einsteinin sanoin, aika on olemassa siksi, ettei kaikki tapahdu samanaikaisesti.

Minä uskon, että kaikki on oikeasti olemassa yhtä aikaa, tulevaisuus ja menneisyys. Me vain koemme ajan olemisen, koska olemme sidoksissa materiaan ja aika ja materia liittyvät toisiinsa.