Pages

torstaina, tammikuuta 31, 2008

ValokuvaTorstai: voima

Siemenvoimaa!


Kurpitsansiementen ravintoarvo /100 g: Energiaa 2264 kJ (541 kcal), Rasvaa 45,9 g, joka on pääosin hyvää pehmeää rasvaa, Proteiineja 24,5 g, Hiilihydraatteja 13,9 g. Kurpitsansiemenissä on runsaasti rautaa, sinkkiä, magnesiumia ja E-vitamiinia sekä kohtuullisesti kaliumia, fosforia, kuparia ja seleeniä sekä kuitua. Lisäksi siemenissä on A- sekä B 1- ja B 2- vitamiineja

Pellavansiemenissä
on noin 30% pellavansiemenöljyä, joka sisältää runsaasti välttämättömiä rasvahappoja.

Auringonkukansiemenissä on runsaasti sinkkiä ja B1-vitamiinia.

Seesaminsiemenissä on runsaasti kalsiumia.


ValokuvaTorstaissa aiheena voima.

RunoTorstai: voima

Voima on
vuorovaikutuksen voimakkuutta kuvaava suure

kehonrakennuksessa voima on
ankaran treenin sivutuote

voimaa ilosta ja perinteestä
voimaa vanhuksille
voimaa metsänomistajille
voimaa afrotanssista
voimaa vedestä

Roskasta voimaa!

voima voimaa voima
voima voimaa voima
voima voimaa voima

Mikä kala voima on?
Ja mitä sinä sillä teet?


***********************

RunoTorstaissa aiheena voima. Googlasin, leikkasin ja liimasin sekä keksin ihan itse.

keskiviikkona, tammikuuta 30, 2008

Ilman sanoja

Kun ei tiedä mistä kirjoittaa, mutta kuitenkin haluaisi postata...
voi leikkiä vaikkapa Paint-ohjelmalla.

tiistaina, tammikuuta 29, 2008

Päivän mediaroska

Maajussit hakevat naista nyt netissä. Hanna Ek lavalla ilman pikkuhousuja. Britney romahti jälleen. Pumpulitikku putosi korvasta - kuuro poika sai kuulonsa takaisin. Häkkinen jututti supertähtiä. Potterin lemmentaika hukassa. Anne muuttaa omaan asuntoon. Elisabet sai äitinsä banaanit. Naiset himoitsevat Maajussi-Ristoa enemmän kuin Unelmien poikamiestä.


Ja sitä samaa rataa päivästä toiseen. Mitä minä tuolla kaikella tiedolla teen? Miksi seuraan kaikenmaailman roskauutisia?

Tammikuun kirja-alesta löytyi mielenkiintoinen kirja nimeltä Helpota elämääsi eli 100 tapaa nauttia elämästä luopumalla turhista asioista (kirj. Elaine St. James, Karisto 2006).

Ohje numero 27 on: Lopeta aikakauslehtien lukeminen.

Ohje numero 28 on: Peruuta sanomalehden tilaus.

Aikakaus-ja roskalehdet (sekä niiden nettisivut) sisältävät houkuttelevia nelivärikuvia. Ne muokkaavat meidän maailmankuvaamme: pukeutumista, ruokailutottumuksia ja seuraelämää. Joudumme päivittäin aivopesun kohteeksi. Vertaamme elämää aikakauslehtien elämään ja ahdistumme, jos arkemme ei ole samanlaista.

Sanomalehtien ja television uutisten seuraaminen ei edesauta henkistä hyvinvointia. Ne ovat täynnä huonoja uutisia. Koko maailma ja oma elämäkin alkaa näyttää synkältä ja huonolta.

Ammattitaitoa ja tietämystä maailmasta voi laajentaa lukemalla vaikkapa ammattijulkaisuja.

Roskalehdet voi unohtaa ja käyttää aika lukien mieliromaaneja. Ajan voi kuluttaa muutoinkin.

Kirjoittaja sanoo, että "saatat hämmästyä, kuinka paljon sinulle jää aikaa tehdä jotain todella mieluista" ja "kielteisten asioiden päivittäisen tulvan tukkiminen on myönteinen askel yksinkertaisemman elämän suuntaan".

Olen itse taas liikaa kiinnostunut siitä mitä Ilta-Lehden ja Ilta-Sanominen nettisivuilla lukee. Seuraan jopa Gimme more -blogia! Tilasin MeNaisetkin, kun tuli niin edullinen tarjous. Mutta en aio jatkaa tilausta enää. Haluaisin tilata vuorostaan vaikkapa Parnasson .

Kaipa olen jotenkin tylsistynyt ja turhautunut... vai mistä moinen päänsä turruttaminen johtuu?

Täytyy yrittää irrottaa itsensä turhasta lukemista. Julia Cameronin (Tie luovuuden kirjan kirjoittaja) suosittelee ajoittaista lukulakkoa, jolloin ei saa lukea yhtään mitään kokonaiseen viikkoon.

Se on todella hyvä kokemus, jos sen vain malttaa tehdä! Itse olen aikoinani sen tehnyt. Omille ajatuksille ja pelkälle olemiselle jää tilaa. Hiljaisuus saapuu ihan itsestään. Samaan voi lisätä tv- ja radiolakon, jolloin kokemus on totaalinen. Voi sanoa, että extreme suoritus kotioloissa ja ei maksa mitään.

Miltä kuulostaa? Vai onko liian ahdistava ja pelottava ajatus?

maanantaina, tammikuuta 28, 2008

Kuinka lumiukoille kävikään?




Olen saanut käsiini kuvamateriaalia siitä kuinka kuuluisille lumiukoille oikeasti kävi.

Kun vertasin niitä muihin selvityksiin tapahtuneesta, erään katkeran kotirouvan tilitys vaikutti sopivan yhteen filmin tunnelman ja tapahtumien kanssa.

Vaikuttaisi siltä, että tapaus on selvitetty lopullisesti.

Tarkkailkaa lumiukkojanne! Katkera kotirouva... eikun... totuus on tuolla ulkona!

torstaina, tammikuuta 24, 2008

RunoTorstai: humoristinen

Parta-Jaakon parta kasvoi maapallon ympäri.
Kerran se jäi vessan oven väliin,
ja kissa sitä kutitteli


RunoTorstaissa ollaan nyt humoristisia.

tiistaina, tammikuuta 22, 2008

Talvi on tahmea vieras

Kuu ja joki

Sinä olet talvi

Sinä tulet joka vuosi. Saavut varkain Uuden Vuoden jälkeen oven taakseni narisemaan. Voisin nukkua tämän ajan, herätä keväällä, kun toivottu kahvivieras, vihreä kevät, koputtaa ikkunaan ja hymyilee minulle. Hän ottaa minun kädestäni kiinni ja tanssii kanssani. Häntä minä rakastan.

En tiedä mitä tekisin kanssasi, talvi. Istumme vierekkäin ja annamme ajan kulua. Odotamme hitaasti. Sinä kuulut elämääni, mutta voisin jättää sinut. Muuttaa Espanjaan nyt ja palata pääsiäisenä kuin eläkeläisparvet.

Ehkä olet tullut elämääni opettamaan minulle tärkeitä asioita. Kärsivällisyyttä? Pimeyden ja kylmyyden sietokykyä? Katso, karaistun vuosi vuodelta. Pian näen pimeässä kuin kissa, ja enkä tarvitse villasukkia.

Olet elämäni näytelmän vastavoima, vastavalo. Se joka tekee kesän lämmön hyväksi. Ilman sinua kevät ei olisi kevät, niin ihana ja vapauttava.

Silti olen tympäännyt kanssasi ja haluan heittää sinua roskapussilla päähän!

sunnuntaina, tammikuuta 20, 2008

Anteeksi kuinka?

Enemmän makua vähemmän kaloreita

Noin lukee kaapissa olevan hunajapurkin kyljessä. Yritin epätoivoisesti löytää tietoa purkista paljonko hunajassa oli niitä kaloreita. Vähemmän kaloreita verrattuna mihin? Sokeriin?

Löysinkin netistä tietoa Hunaja.netistä. Hunajassa on 330 kaloria/100 g. Sokerissa on 406 kaloria /100g. Oli tuo mainos sittenkin oikeassa. Hunaja kuulemma myös maistuu makeammalta kuin sokeri.


Maailma on kevyempi...

Noin mainostetaan vesijuomaa, jossa kaloreita on vain yhden omenan verran, ja ihmiset lentevät tuoleiltaan. Mitäs jos joisin pelkkää vettä? Alkaisinko leijumaan ilmassa? Tuskin...

....suojaan pakkaselta...

Jotenkin tuohon tyylii kysyttiin, että mitä pitäisi saada suojaan pakkaselta. Se oli jokin radiomainos. Mietin auton ratissa, että kyllähän kodittomat pitää saada suojaan pakkasilta. Mutta ei. Tärkeämpää on suojata iho jollain erityisellä kasvorasvalla. Niinpä tietysti.

En tiedä olenko ainut vai tuntuuko teistäkin mainosten kieli tulevan jostain ihan muusta maailmasta nykyisin? Luodaan yhä fiktiivisempiä utopioita ihmisten harhauttamiseksi?

Kirjoittelen tänne lisää hassuja mainoslauseita, kun kuulen niitä.

perjantaina, tammikuuta 18, 2008

Napaan sattuu

Joko te olette nähneet Oma napa -blogin mainiot huumorikuvat?

Saisittelen! Eiku suosittellen... Ymmärrätte kohta miksi.

PakinaPerjantai: kuvapari


Alma ja Elmeri

Aurinko paistoi pilvien takana. Kyllä se siellä paistoi, vaikka ei sen säteet maahan asti yltäneetkään. Taivaalla roikkui raskaita, harmaita pilviä. Ne sentään lähes ylettivät koskettamaan sohjoista maata. Oli olevinaan talvi.

Alma ja Elmeri, vanhat eläkeläiset, olivat normaalilla päiväkävelyllä. He kävelivät varovasti toisiaan tukien, koska tie oli liukas. Pariskunta oli ollut yhdessä jo yli puoli vuosisataa. Alma oli rehevä ja vahvarakenteinen emäntä. Elmeri oli jo kutistunut pienemmäksi aikojen saatossa. Elmeri tosin väitti usein, että kerran hän oli ollut Almaa isompi. Alma ei moista muistanut.

Päästyään puistoon, he heittivät puiston linnoille siemeniä ja leivänpaloja. Sen jälkeen he istahtivat hetkeksi vihreälle puistonpenkille hengähtämään ja vaihtamaan muutaman sanan. Aivot vetreentyivät mukavasti hiljaisella kävelyllä, ja olihan parisuhteen kannalta hyvä, että joka päivä kysyttiin toisiltaan kuulumisia.

Juuri kun Elmeri oli kysymässä kuulumisia, Alma yllättäen keskeytti hänet.

- Ohoh, Alma huudahti ja löi kätensä yhteen.

Elmeri lähes hämmästyi, mutta ei sentään. Sydänkohtaushan siinä pian tulisi, jos aina hämmästelisi Alman aivoituksia.

- Mitä tuota ohottelet? Elmeri kysäisi puolihuolimattomasti.
- Katsopa tuonne metsän laitaan. Siellähän ollaan me! Alma sanoi ja naurahti pyrskähtäen.
- Joko sitä muisti alkaa noin heiketä? Me ollaan tässä, eikä tuolla, Elmeri sanoi eikä edes yrittänyt katsoa metsään päin.
- Ei, ukkorukka. Yritäpä pysyä perässä. Tuolla tien toisella puolen on kaksi lumiukkoa. Iso emäntä ja pieni ukko, Alma selitti ja siristi silmiään. - Kyllä sinä ne näet, kun minäkin näen.

Elmeri tihrusti vuorostaan pienten, ryppyisen silmäluomiensa läpi ja huomasi myös lumiukot.

- Niinpä siellä onkin. Ja ihan niin kuin me, Elmeri sanoi ja hihitteli.

Elmeri ei ollut tosikko. Ei sellainen Alman kanssa pärjäisi.

- Mutta miksi sinä olet kaatumassa minun päälleni? Elmeri kysyi ja iski silmää Almalle.
- Kyllähän sinä sen tiedät, Alma virnuili ja tökkäisi Elmeria kyynärpäällä kylkeen, varovasti. -Mutta sanopa sinä, miksi sinulla on noin mairea hymy, vaikka olen kaatumassa sinun päällesi? Alma jatkoi ja hytkyi naurusta.
- Mikäs siinä ollessa, kun on makea elämys tiedossa, Elmeri riemastui ja iski kävelykepillä maata.

Molemmat nauroivat hetken iloisena omista mielikuvistaan. Mutta äkkiä he hiljenivät, vilkaisivat toisiaan ja nyökkäsivät virnistäen.

- Eiköhän, Elmeri, lähdetä jo kotiin? Alma kysyi hymyillen.
- Puhut nyt asiaa, Alma, Elmeri sanoi ja kohottautui hitaasti ylös.

Alma kampesi itsensä voimalla irti penkistä ja huoahti. Elmeri virnisti ja läimäytti Alman toista pakaraa, lujaa.

- Oletkos siinä! Alma tirskahti ja otti Elmeriä käsivarresta kiinni.

Pariskunta lähti kävelemään kohti kotia. Lumiukkopariskunta jäi haikeana katsomaan heidän peräänsä. Aurinko paistoi edelleen pilvien takana. Edelleen oli olevinaan talvi, mutta Almasta ja Elmeristä elämä oli juuri sellaista kuin sen pitikin olla.



PakinaPerjantaissa aiheena kuvapari.

Minulla oli nyt pienoinen kotipihaetu. Katselin muutaman päivän noita kahta ja mietin heidän tarinaansa.

torstaina, tammikuuta 17, 2008

RunoTorstai: kipupiste

.





TÖKS






RunoTorstain aiheena kipupiste.

ValokuvaTorstai: kipupiste

Meidän viisihenkisen perheen kipupiste on tämä:
79 neliön kolmio.

ValokuvaTorstaina aiheena kipupiste.

keskiviikkona, tammikuuta 16, 2008

Kirjoitusharjoitus eiliseltä

Eilen oli Oulussa Huutomerkki Ry:n kirjoittajapaja jäsenille. Pajaa vetivät Sari ja Tuula. He olivat tuoneet mukanaan paljon kuvia, joista kirjoitimme tarinoita tai runoja.

Kuvat ovat mahtavia inspiraation lähteitä.

Seuraava kirjoittajapaja onkin avoin kaikille, kaikki saavat tulla. Se pidetään Oulun kaupungin kirjastolla 5.2.2008 klo 18-20. Aiheena on: "Mitä tehdä, kun kirjoitusintoa olisi, mutta aihe on hukassa? Etsitään yhdessä keinoja löytää inspiraatio kotioloissa." Vetäjänä tällä kertaa minä itse. ;)

Lopuksi laitoin tähän yhden runoharjoituksen eiliseltä. Kopioin sen sellaisenaan luonnoskirjasta ilman mitään hiomisia eli kyseessä on luonnoskirjamateriaalia, josta voi myöhemmin muokata vaikkapa tiiviimmän runon.

Oman elämänsä maali

meren portaat, meri meren päällä
etsin jokaisen meren pohjalta
etsin pinnalta
etsin pinnan päältä

vihreät palmut ottavat tuulen kiinni
kuiskaavat minulle
älä luovuta, katso helmiäiskiven alle
katso kuohuvan vaahdon päälle
katso ja kosketa auringon kimalteita
jotka kisailevat vedessä

hylkään meren, en löydä etsimääni

kiipeän palmuun, kiipeän vaikka kielletään
kyltti huutaa: Ei saa!
kynnet uppoavat palmun pintaan
jalat potkivat vauhtia
kiipeän vaikka en tiedä mitä latvassa on

latvassa on meri
minut imaistaan mereen, kohoan ylöspäin
nousen pintaan ja näen hiekkarannan
astun maalle, kävellessä jalkapohjani uppoavat hiekkaan

jätän meren, en löydä etsimääni

yritän ampua itseäni ritsalla
tahdon oppia tuon taidon
ampua itseään
olla oman elämänsä maali

maanantaina, tammikuuta 14, 2008

Se pysähtyi tännekin, sittenkin

Säännöt: “Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times.”

Käännös: “Jaa palkinto eteenpäin 10 henkilölle, joiden blogit tuovat sinulle hyvää mieltä ja inspiraatiota ja tekevät elosi blogistaniassa onnelliseksi. Ilmoita palkinnosta heille kommentilla, jotta he voivat jakaa sitä eteenpäin. Varaudu siihen, että voit saada palkinnon useita kertoja.”


Oh, kiitos tästä tunnustuksesta Ipi ja Maaria!

Teitte minut erittäin onnelliseksi! :)

Eilen katselin seuraamiani blogeja, joiden välissä tuo kukkakuva viuhahteli. Ehdin jo ajatella, ettei se pysähdy tänne blogiini ollenkaan. ;)

Lisäys 16.1.: Myös Kimmo antoi minulle saman tunnustuksen.

Jaan tämän eteenpäin seuraaville pitkän harkinnan jälkeen:

Ipi, Maaria, GS, Olematon, Ally, Silumiini, Satu, Tuomo, Muoriska ja NukketaloMaria.

Perustelut tulevat tässä satunnaisessa järjestyksessä eli seuraavat positiiviset asiat tulivat mieleeni, kun ajattelin juuri näitä blogeja. Kukin bloggari miettiköön mikä tarkoittaa juuri häntä! Tai voi joku superbloggari ottaa listasta vaikka kaikki määritelmät... Oletko se juuri sinä? ;)

Tunteellisuus, herkkyys, hullu luovuus, luova hulluus, yllätykset, sisäinen valo, pilke silmäkulmassa, hyvä energia, toiveikkuus, onnistumisen ilo, oivaltamisen ilo, idearikkaus, tahto ilahduttaa muita, syvällisyys, inspiraatio, jumalallisuus, ihanat taidokkaat asiat, kaunis kieli, sisäisen rauhan etsintä, viisaus, älykkyys, harmonia, kauniit kuvat, inhimillisyys, elämänläheisyys, totuuden etsimisen tahto, rehellisyys, aitous, empatia, sympatia, huumori, ystävällisyys ja itseironia.

sunnuntaina, tammikuuta 13, 2008

Lasten suusta -juttuja

Omat lapseni ovat esittäneet minulle vaikeita kysymyksiä, jälleen.

Vanhin tyttöni, joka on ihan vähän vaille seitsemän, kysyi perjantai-aamuna minulta, että: "Mikä sielu on?"

Ei auttanut kuin sanoa, että en tiedä ja jatkaa puhtaiden sukkahousujen metsästämistä. Mutta aioin palata aiheeseen kyllä myöhemmin.

Viime viikolla hän kysyi, että "Mikä on maailman tärkein asia?"

Siihen vastasin heti, että rakkaus. Sepä se. Mutta sain kuulla myöhemmin jonkun eskaripojan väittäneen, ettei se rakkaus ole maailman tärkein asia. Ei poika ollut sanonut, että mikä se asia on hänen mielestään, mutta ei se ainakaan RAKKAUS ole. Voi noita poikia!

perjantaina, tammikuuta 11, 2008

Sitä on liikkeellä taas

Ally oli käynyt pöntöllä uutena vuotena. Minun vuoroni oli eilen. En tiedä onko syyt samat vai erit, mutta tein tuttavuutta tuon posliini-istuimen kanssa.

Eli nyt tuli vatsatauti meidän perheeseen. Olen nukkunut aamupäivän. Töihin en pystynyt menemään. Nyt sitten odotellaan, että kuka seuraavaksi tuntee möyrintää vatsassaan.

Päätä särkee. Ehkä ei ole ihan hyvä idea ottaa läppäriä kaveriksi sänkyyn. Parempi olisi varmaan hautautua uudelleen peiton alle ja pistää silmät kiinni.

Ulkona tuulee ja lunta sataa hiljalleen. Harmaan näköistä.

torstaina, tammikuuta 10, 2008

ValokuvaTorstai: jatka kuvasta

Ennen

Jälkeen


Selitykset: Kuvan vanha nainen on minulle tuntematon, mutta hän toi mieleeni tietysti oman äitini. Etenkin silmälasit toivat muistoja mieleen. Kaivoin esille kaapista äitivainajani silmälasit ja vihki-ja kihlasormukset. Tuli haikea olo, kun avasin suljetun kirjekuoren, jossa lasit olivat. Sairaanhoitajat sulkivat ne siihen vuonna 2005, kun äitini kuoli. Nyt ensimmäistä kertaa avasin kuoren. Sormuksia olen pyöritellyt käsissäni välillä. En muista nähneeni niitä koskaan äitini käsissä. Hän erosi isästäni, kun olin 13-vuotias. Sormuksilla on vähemmän tunnearvoa kuin silmälaseilla.

Selvennyksesi RunoTorstain runoon, jonka myös äitini inspiroi, minä ehdin olemaan hänen vierellään, kun hän meni pois. Minulla oli hyvä onni. Mutta vieläkin alitajuntaa silloin tällöin kaihertaa syyllisyys, että olisi pitänyt käydä enemmän äitiä katsomassa vielä, kun hän oli elossa. Olisi ja olisi... Mutta jossittelusta ei ole apua.

Äiti on nyt lähellä. Silmälasit ovat vierellä. Ikävä tulee joskus vieläkin.

ValokuvaTorstain aiheena oli jatkaa kuvasta...

RunoTorstai: jatka kuvasta

Source/Kuvalähde: Wikimedia Commons


Manaaja

minä tuijotan sinua, lapseni
vaatien sinua vastaamaan
kertomaan jo nyt
miksi minut hylkäät?

minä tiedän, olen nähnyt tulevaisuuteen!
makaan terveyskeskuksessa
kroonikko-osastolla
makuuhaavat kehossani
etkä sinä edes ehdi katsomaan
viimeistä kuolinkamppailuani

televisiosta tulee silloin Lost
ja sehän sinun on pakko katsoa


RunoTorstain aiheena oli jatkaa kyseistä kuvasta...

keskiviikkona, tammikuuta 09, 2008

Marguerite Duras: Kesäsade

Kirjan kansi voi olla johtaa harhaan. Ei tämä kerro kesästä ja omenista.

"Yleensä äiti ajoi lapset ulos keittiöstä ruoka-aikojen ulkopuolella, oli kesä tai talvi. ...

Pikkubroidien ja pikkusisterien - niin pienempien kuin varttuneempienkin - silmissä äidin elämän jokainen päivä näyttäytyi suurena työnä, urakkana jonka merkityksellisyyttä ei voinut sanoin kuvata ja jonka vuoksi äidin piti saada vetäytyä omaan hiljaisuuteensa ja rauhaansa." s. 51

Marguerite Duras'n Kesäsateen (LIKE 2002, suomennos Jussi Lehtonen) esittelyteksti kertoo: "Duras kertoo surullisen mutta myös koomisen tarinan tiedonjanosta ja kamppailusta välinpitämättömyyttä vastaan paremman elämän saavuttamiseksi. Kirja kertoo maailmasta, jota ei ole luotu omalaatuisia ihmisiä varten. Romaanista on tehty myös elokuva Lapset (Les Enfants), jonka Duras itse ohjasi.

Suurperhe asuu purkutuomion saaneessa talossa Pariisin slummialueella. He elävät valtionavulla ja lahjoituksilla. Lapsia ei ole lähetetty kouluun, vaan kadulle kerjäämään. Eräänä päivänä vanhin lapsi, seitsenvuotias Ernesto, saa käsiinsä kirjan. Sen jälkeen Ernesto ei enää suostu menemään kouluun."

Kirjassa Ernesto oivaltaa jotain syvällistä ja vaikuttavaa, jolla on peruuttamattomat vaikutukset kaikkeen. Se on kirjan punainen lanka, mutta minuun eniten teki vaikutuksen vanhempien ja lasten välinen suhde. Se miten Duras niin hienovaraisesti kuvaa perheen vaikeita ihmissuhteita.

Perheen vanhemmat ovat köyhiä ja työttömiä. Kaiken lisäksi alkoholisteja. Niin minä sen käsitin. Asiasta ei mainittu useinkaan, mutta yksikin kohta, missä sanottiin vanhempien lähtevän aina kapakkaan juomaan lapsilisät, sai minut vakuuttuneeksi. Juomareissun jälkeen vanhemmat saattoivat maata omassa sängyssään, lukitujen ovien takana, päiviä, ja isommat lapset yrittivät huolehtia pikkuisista, koska isä ja äiti eivät pystyneet.

Äiti ei kestänyt lasten läsnäoloa, joten hän ajoi lapset vajaan ruoka-ajan ulkopuolella. Lapset kyllä saivat tulla sisään syömään ja yöksi nukkumaan, mutta muutoin heidän piti olla poissa näkyvistä. Mutta silti kirjassa isä ja äiti kuvataan hyvin hellästi. He ihan selvästi rakastivat lapsiaan tai ainakin yrittävät, mutta jotenkin eivät pystyneet kuitenkaan... Kun äiti oli hyvällä tuulella, hän lauloi ja myös silloin lapset uskalsivat tulla sisään.

"Mutta kun oli talvi, lapset olivat melkein aina vajassa. Sinne he pakenivat kylmyyttä, tuulta ja pelkoa. Isän mielen täytti taas ajatus hylkäämisestä. Sitä tuo vaja hänelle merkitsi, hylkäämistä, josta hän itse oli vastuussa. Isä alkoi itkeä ja selitellä. Kaikki johtuu siitä, isä sanoi, että vaikka rakastan teitä suuresti - tämän isä tiesi - en rakasta teitä niin paljon kuin mahdollista." s.79

Siis isällä oli tapana mennä vajan ovelle itkemään, kun hänelle tuli huono omatunto. Lapset eivät tietenkään ottaneet isää tosissaan.

Minä itse käsitän tuon vajan symbolisesti. Nykyaikakin on tuollaisia vajoja mihin lapset laitetaan, kun heille ei voida ja ei kyetä olla läsnä. Onko se sohva siinä tv:n edessä? Onko se lastenhuone? Onko se mummola, johon lapset aina lähetetään, jotta itse saisi vaikka bailata? Se voi olla henkinen hylkääminen. Se ettei lasta näe.

Myös nykyajan isät voivat itkeä lastenhuoneen ovella ja kertoa olevansa pahoillaan, etteivät ehdi viettää tarpeeksi aikaa lasten kanssa (kun on ne ylityöt, harrastukset ja muut menot sekä pitäähän sitä rentoutua kovan työpäivän jälkeen). He lupaavat parantaa tapansa, mutta eivät sitä koskaan oikeasti tee.

Lopulta lapset nykyäänkin lähteävät kadulle. He lähtevät ulos kaupungin kaduille liian nuorena kulkemaan ja juomaan itsensäkin humalaan.

Kirjan lapset kuitenkin rakastivat vanhempiaan ja pelkäsivät hylkäämistä. Heidän ainainen pelkonsa oli, että äiti möisi heidät sosiaaliviranomaisille. He ymmärsivät jollain tasolla olevansa jo hylättyjä, mutta lopullinen hylkääminen merkitsisi sitä, etteivät he ikinä voisi nähdä isää tai äitiä.

Kirjassa on Duras'lle tyypillistä kaunista, runollista kieltä, jonka suomentaja on osannut kääntää hienosti. Millaiseltahan alkuperäinen kieli kuulostaa, kun käännöskin on niin soivaa? Tässä on eräs kuvaus:

"Valkea kaupunki oli ripoteltu porrasmaisesti kukkuloiden rinteille. Alhaalla ammotti moottoritien kuilu. Moottoritien takana virtasi joki." s. 45

Näkymän pystyy heti näkemään silmiensä edessä. Tuon valkean kaupungin.

Lisäksi kirjassa on Duras'ille tyypillisiä muitakin teemoja kuin tämä hylkääminen. Jostain syystä hyvin monessa Duras'in kirjassa on mukana sisaren ja veljen välinen kielletty rakkaus. Niin on tässäkin.

Kirjailijan kirjoissa on lähes aina myös kuvauksia hyvin tuskallisesta rakkauden kaipuusta ja lohduttomasta erillisyydestä, yksinäisyydestä. Kirjan henkilöt kaipaavat niin kovasti lämpöä ja rakkautta, mutta riutuvat koko ajan synkässä yksinäisyydessä. He eivät itse pysty antamaan rakkautta. Niin inhimillistä, niin totta.

Se on kuitenkin niin kaunista, kun se on Duras'n kuvaamaa rakkautta ja kaipuuta. Mutta nyt kun olen lukenut hyvin monta Duras'in kirjaa, minusta tuo hänen rakkaus ei ole oikeaa Rakkautta. Se on liian tuskallista ja tuhoavaa. Se on tappavaa ja riipaisevaa. Se on himoa, tunnemössöä ja riippuvuutta. Se on ahdistavaa "rakkautta". Duras'in rakkaus imaisee sisälle ja sen vangiksi jää.

Suosittelen tätä kipeää, kaunista, tunteellista ja koskettavaa kirjaa kaikille, joita tuollainen rakkaus on joskus koskettanut, ja jotka haluavat myös löytää tai ovat jo löytäneet sen aidon rakkauden.

Eli suosittelen tätä kirjaa ihan jokaiselle.

maanantaina, tammikuuta 07, 2008

Pitkä, pitkä meemi

Harri halusi, että osallistun tähän. Ok. Tämän kerran. ;)

Olen:
1. [X] halannut tyttöä
2. [X] halannut poikaa
3. [X] tanssinut pojan kanssa valssia
4. [X] tanssinut pojan kanssa hitaita
5. [] tanssinut tytön kanssa hitaita
6. [] jäänyt melkein junan alle
7. [] jäänyt melkein mopon alle
8. [] jäänyt melkein auton alle
9. [X] ollut ihastunut
10. [X] vihannut jotakuta
11. [X] ollut mustasukkainen
12. [] ollut kreikassa/kreetalla
13. [X] ollut ruotsissa
14. [X] ollut venäjällä
15. [] ollut espanjassa
16. [X] ollut metsässä
17. [X] uinut järvessä
18. [X] uinut meressä
19. [X] ollut saunassa
20. [X] ollut höyrysaunassa
21. [X] ollut porealtaassa
22. [X] uima-altaassa
23. [] ollut tekemässä kamalia uimahyppyjä
24. [X] tyttö jolla on sisko
25. [X] tyttö jolla on veli (minulla oli veli, mutta hän kuoli jo ennen syntymääni)
26. [] tyttö jonka vanhemmat EIVÄT ole eronneet
27. [] tyttö jolla on poneja
28. [] tyttö jolla on kissa
29. [] tyttö jolla on koira
30. [] tyttö joka tykkää eläimistä
31. [] tyttö joka tykkää autoista
32. [] tyttö joka tykkää shopata
33. [X] ostanut kaupasta litran maitoa
34. [] käynyt Ankkarockissa
35. [X] lakannut varpaankynnet
36. [] ajanut mopolla/fillarilla ojaan
37. [X] omistanut kauluspaidan
38. [X] ollut vesirokossa
39. [X] heittänyt jotakuta lumipallolla päähän
40. [X] kaatunut lasketteluhissijonossa
41. [X] nauranut toisen epäonnistumiselle
42. [] lyönyt jotakuta turpaan
43. [X] katsonut Kauniita ja Rohkeita
44. [X] pelannut jalkapalloa
45. [] tehnyt kokonaisen piruetin
46. [] antanut poikien meikata itseni
47. [X] uinut alasti
48. [X] kirjoittanut sanomalehden yleisöpalstalle
49. [] tiputtanut roskia ventovieraiden postilaatikkoon
50. [X] lukenut salaa jonkun toisen tekstiviestit (okei, mutta hän oli ja on edelleen perheenjäsen)
51. [] leikannut itseltäni otsahiukset pois kokonaan
52. [] polttanut selkäni auringossa
53. [] hypännyt talon katolta
54. [] lyönyt pesäpallo mailalla jotakuta päähän/käteen
55. [] ajanut pyörällä, jossa ei ole jarruja
56. [] laskenut pulkalla hiekkatiellä
57. [] kaivertanut puuhun tekstin
58. [X] tehnyt juhannustaikoja
59. [X] leiponut omenapiirakan
60. [X] syönyt simpukoita
61. [] esittäytynyt toiseksi ihmiseksi
62. [X] ostanut yli satasen maksavat farkut (markoissa)
63. [X] ratsastanut hevosella
64. [] tanssinut sadetanssia keskellä tietä
65. [X] polttanut sormiani tulitikkuun
66. [X] räjäyttänyt ilotulitteita
67. [X] pelannut pokeria rahapanoksella
68. [] pudonnut laiturilta järveen/mereen, toisen tönäisemänä
69. [X] halannut äitiä
70. [X] ostanut jotain kirpputorilta
71. [X] juonut kahvia
72. [] laittanut neon valoa silmiini (mitä tämä on?)
73. [X] ollut laivalla
74. [X] laulanut karaokea
75. [X] käynyt Särkänniemessä
76. [X] ollut yksin lentokoneessa (oli siellä lentäjäkin)
77. [X] potkaissut seinään
78. [] vittuillut kirjaston tädille
79. [X] laulanut suihkussa
80. [X] valehdellut ikäni saavuttaakseni jotain
81. [X] opiskellut ranskaa
82. [] rahastanut mummoilta omaan pussiin
83. [X] potenut jostain syystä koti-ikävää
84. [] kontannut keskellä tietä
85. [X] vuorannut huoneeni seinät julistella
86. [X] neulonut villapaidan (se oli sellainen vauvan villapaita)
87. [X] antanut jollekulle joululahjan
88. [X] tehnyt lumiukon keskelle pihaa
89. [X] pelannut Monopolia
90. [] jäänyt kiinni tupakan poltosta
91. [X] tiskannut
92. [X] itkenyt itseään uneen
93. [] vittuuntunut virtalähteen pitämään ininään
94. [X] soittanut hätänumeroon
95. [X] nukkunut pommiin
96. [] Syönyt muurahaisen
97. [X] Värjännyt hiukset
98. [] Ollut blondi
99. [X] Tehnyt läksyt kunnolla
100. [X] Saanut 4:n (kokeesta) (asteikolla 4-10 sekä 1-5)
101. [] Viskonut omenoita
102. [] Ollut putkassa
103. [] Nukkunut roskiksessa
104. [] Tehnyt rikoksen
105. [X] Paiskonut tavaroita
106. [] Kuunnellut Himiä
107. [X] Värjännyt hiukset yli 20 kertaa
108. [X] Lintsannut
109. [] Juonut kusta
110. [] Nukkunut tunnilla
111. [] Maistanut huumeita
112. [X] Ollut lentokoneessa
113. [X] Muuttanut
114. [X] Tilannut tuotteita netistä
115. [] Tehnyt yli 100:n euron kännykkälaskun
116. [] Seonnut Marilyn Mansoniin
117. [X] Ollut haastattelussa
118. [X] Saanut turpiin (se oli ala-asteella)
119. [] Soittanut kitaraa
120. [] Varastanut posteja laatikosta
121. [X] Lyönyt vetoa
122. [X] Poseerannut alasti (hih)
123. [] Leikkinyt aidoilla hämähäkeillä
124. [X] Yöpynyt hotellissa
125. [] oksentanut matolle
126. [X] Lukenut seiskaa
127. [] Pelannut Harry Potteria
128. [] Väärentänyt kokeeseen nimen
129. [] Juossut pakoon ampiaisia
130. [X] Pyytänyt anteeksi
131. [] Istunut koneella jopa 14h putkeen
132. [] Soittanut pilapuheluja
133. [] Vihannut räppäreitä
134. [X] Soittanut väärään numeroon
135. [X] Nukkunut sohvalla
136. [] Nukkunut puun alla
137. [X] Ollut sairaalassa
138. [X] Valvonut koko yön
139. [] Juossut alasti ulkona
140. [] Käynyt avannossa
141. [] Hypännyt ikkunasta ulos
142. [] Paskonu housuihin yli 10v.
143. [] Pudonnut hevosen selästä
144. [X] Saanut 10:n kokeesta
145. [X] Leikannut hiuksia
146. [X] Kiroillut ruokapöydässä
147. [] Polttanut levyjä
148. [X] Harrastanut liikuntaa
149. [] Karannut kotoa
150. [X] Näytellyt
151. [X] Nukkunut päivällä
152. [X] Käynyt ulkohuusissa
153. [] Polttanut tupakkaa
154. [] Polttanut talon/pientalon
155. [X] Grillannut
156. [X] Nähnyt teurastettuja sikoja (telkkarista)
157. [X] Ollut Linnanmäellä
158. [X] Uskonut horoskooppeihin
159. [X] Tuhlannut yli 50 euroa rahaa samalla kertaa
160. [] Käyttänyt vanhempien korttia
161. [X] Ajanut autoa
162. [] Syönyt matoja
163. [] Raiskannut
164. [] Hyppinyt katoilta
165. [X] Eksynyt ostoksilla
166. [X] Matkustanut junalla
167. [X] Nukkunut bussissa


Se, joka ehdottomasti haluaa osallistua tähän, saa osallistua. Olkaa hyvä.

Eix sul'oo huumorintajuu?

Tein Hesarin tuoreen huumorintajutestin.

Tulos:

Minulla on 87-prosenttinen huumorintaju. Huumorintajuni on ivallista ja vahingoniloista. Pidän pelleilystä ja älyvapaasta huumorista. Minua viehättää myös hassutteleva hölmöily.

Testi ei kuitenkaan kerro onko huumorintajuni hyvä vai huono.

Voi olla totta...

Minä nimittäin pidän esim. Mr. Beanista, Conan O'Brianista, Jim Careysta ja Uutisvuodosta, jos siellä on hyvät osallistujat. Alivaltiosihteerin huumori taas ei iske.

Olen kova kertomaan vitsejä, jos kuulen jonkun hyvän (pistän hyvän kiertämään). Tai ainakin olen ollut. Nykyisin en kuule juurikaan uusia hyviä vitsejä. Minulla on hyvä muisti eli muistan vitsit hyvin.

Millainen huumorintaju Sinulla on?

lauantaina, tammikuuta 05, 2008

Millaistahan elämä on 20 vuoden kuluttua?

Luen reseptiä suoraan netistä samalla, kun teen ruokaa.

Ostin itselleni joulun jälkeen ALE:sta "pienen"joululahjan: kannettavan tietokoneen.
Eilen nörttäsin kotiin oman kotiverkon. Tässä koneessa on WLAN-ominaisuus, joten ei tarvita johtoja päästäkseen nettiin.

Nyt siis isäntä voi iloisesti istua omalla koneella, netissä, ja minä voin kirjoitella vaikkapa keittiössä tai makuuhuoneessa omia juttujani. Niin tapahtuu esimerkiksi tälläkin hetkellä, kun tätä kirjoitan... ;)

Eilen etsin netistä sitten reseptiä adzukipapuja varten. En ole tottunut papukokki, joten apua piti saada. Johan sitä löytyi. Tein papupyöryköitä.


Valmiita adzukipapupyöryköitä tai -pihvejä.

Tässä tuli mieleeni, että eikös joskus parikymmentä vuotta sitten nauruskeltu ajatukselle kotitietokoneista, joita voisi käyttää vaikka kokatessa? Nyt se on todellisuutta.

Mille kehitysajatuksille tänään naureskellaan? Ei kannattaisi... sillä se voi olla ihan totta 20 vuoden kuluttua!

torstaina, tammikuuta 03, 2008

Jotain hyvää


Punaisen Ristin veripalvelun sivuilta löydät lähimmän luovutuspaikan.


Ajattelin lähteä pian tutkimaan Oulun alennusmyyntejä. Samalla aioin pitkästä aikaa käydä luovuttamassa verta. En olekaan luovuttanut vuosikausiin, koska olen ollut joko raskaana tai imettänyt. Se on helppoa auttamista. Ei tarvitse kuin maata sängyllä ja odotella, että veripussi täyttyy. Sen jälkeen saa juoda kahvia, mehua ja syödä keksiä ja leipää.

Toivottavasti onnistuu. Naisilla hemoglobiini pitää olla 125–175 g/l. Kyllä kai se on. Painoa minulla on kyllä ihan riittävästi. Naisilla minimi on 50 kg.

****

Samalla voisin kertoa yhdestä muusta tavasta tehdä hyvää lähimmäisille. Kuulin Harrilta Walkerseista. Se on hieno tapa välittää nuorisostamme. Kunnioitettavaa! Sinne tarvitaan aina lisää aikuisia. Koskaan ei ole liikaa niitä, jotka välittävät ja haluavat auttaa tuntematontakin lähimmäistä.

LISÄYS: Kyllä luovuttaminen onnistui. :) Hemoglobiini oli jopa 142. Ja aion haastaa kaikki lukijani käymään myös luovuttamassa. Blogit, joita luen... niiden sähköpostin kaivan jostain ja lähetän haasteen. ;) Odottakaapas vain.

keskiviikkona, tammikuuta 02, 2008

ValokuvaTorstai: uudenvuodenpäivän valokuvapeitto

Sininen hetki 1.1.2008 klo 1540. Tuli kiire saada hetki kameran sisälle.
Niin vähän aikaa se kestää näillä main.

Almanakka muuten kertoo, että
Oulussa
aurinko nousi 10.26 ja laski 14.17 Uudenvuodenpäivänä.

Muita uuden vuoden kuvia tarjolla ValokuvaTorstain peittohaasteessa.

******
Jos jotakuta kiinnostaa eräs punertava maisemakuva, niin klikatkoon tätä.
Minä innostuin lähettämään sen äsken HS:n lukijoiden kuviinkin.
Saa nähdä julkaistaako se...
Lisäys: kyllä julkaistiin.