Pages

keskiviikkona, helmikuuta 15, 2017

Uudet kotisivut!

Tessa Astre taiteili minusta tämän kuvan Ystävänpäivänä 14.2.2017 Limingassa

Loin nyt itselleni kuntavaaleja varten sivut nimeltä Kuntavaaliehdokas Heidi Haataja

No, nuo sivut eivät tule olemaan pysyvät. Kuntavaaliehdokas olen vain äänestyspäivään saakka. Sen jälkeen olen entinen kuntavaaliehdokas, valittu tai ei valittu.

Sen takia loin myös sivut nimeltä www.heidihaataja.fi

Niihin sitten teen lisää sisältöä, kun ehdin.

Tuolla Kuntavaaliehdokas-sivuilla on myös Blogi! Sinne kirjoittelen poliittisia kuulumisiani. Siellä on juttua lisää tuosta Ystävänpäivän Toritapahtumasta.

Nähdään siellä!

lauantaina, tammikuuta 21, 2017

Kuntavaaliehdokas Liminka



Vielä ehtii mukaan!

Päätin ryhtyä Limingan Vasemmisto ry:n kuntavaaliehdokkaaksi, koska haluan vaikuttaa kunnan asioihin enemmän kuin nyt voin vaikuttaa. Haluan ajaa samoja arvoja valtuustossakin kuin elämässäni yleensä; runoilijana ja aktiivisena vapaaehtoistyöntekijänä. Jokainen ihminen on arvokas. Heikompia pitää auttaa. On ymmärretävä ihmisen hätää. On oltava läsnä ja tuettava heitä, jotka tukea tarvitsevat.

Myös kulttuuri on tärkeä asia. Liminka on vanha kulttuuripitäjä taidekouluineen.

Nuoria on tuettava. Heille on luotava mielekästä tekemistä. Syrjäytymistä on ehkäistävä.

Limingan Vasemmiston FB-sivut löytyvät täältä.

Minun omat FB-ehdokassivut ovat täällä.

Suunnitteilla on myös omat nettisivut, mutta ne eivät vielä ole ihan valmiit. Eihän minulla ole vielä ehdokasnumeroakaan.

Jännittävää!




keskiviikkona, elokuuta 31, 2016

Mikä on juuri se sinun juttusi?

Sain käsiini eilen uuden Lions-vuosikirjan 2016-2017. Etukantea koristaa sinivalkoinen, hieno Lions - 100 vuotta -teema. Selasin kirjaa ja yritin löytää tietoa siitä, että miksi Lions Club on perustettu. Miksi se on yhä olemassa? Sivulta A. 8 löysin näkemyksen tehtävästämme (missio):

”Mahdollistaa vapaaehtoisten palvelutyö paikkakunnillaan, vastata humanitaarisiin tarpeisiin, rohkaista rauhaan ja edistää kansainvälistä yhteisymmärrystä lionsklubien välityksellä.”

Tätä kaikkea todella tarvitaan vielä nykyäänkin.  Lions Club on ollut oikeastaan aikaansa edellä, koska on halunnut ja haluaa edelleen luoda ja ylläpitää yhteysymmärryksen henkeä maailman kaikkien kansojen kesken. Maailmasta löytyy aina autettavia. Pienikin teko on eteenpäin.

Klubikokouksissa pitäisi olla aina mahdollisuus vapaaseen keskusteluun. Siksihän me ihmiset yleensä kaikenlaisiin tapaamisiin tulemme. Haluamme tulla kuulluksi ja nähdyksi. Haluamme kertoa kuulumiset ja tietää mitä ystävillemme kuuluu. Se luo klubissa sitä Lions-henkeä, jota haluamme levittää ympärillemme. Järjestetään siis klubikokouksiin lisää vapaata yhdessä oloa.

Jos haluamme houkutella toimintaan uusia jäseniä, meidän pitää kertoa enemmän ympärillemme kaikesta niistä palveluaktiviteeteista, joita olemme tehneet paikkakunnillamme. Mitkä teot ovat tuoneet iloa lähimmäisillemme ja itsellemme? Mikä on se juttu, jonka takia olemme mukana Lions-toiminnassa? Siksi nykyään halutaan niitä tarinoita. Mutta myös me lionklubin jäsenet haluamme kuulla niitä ja saada uusia ideoita. Mikäpä sen innostavampaa kuin klubiystävä kertomassa asiasta, joka on hänen sydäntään lähellä.

Minulle itselleni eniten iloa on tuonut palveluaktiviteetti, johon lähdin mukaan viime vuonna. Käyn kylässä kaksi kertaa kuussa erään yli 90-vuotiaan virkeän leskirouvan luona. Käymme joskus kävelemässä, juomme aina kahvit ja juttelemme kaikesta mitä kaikkea mieleen juolahtaa. Luen hänelle ääneen pätkiä hänelle tärkeistä lehdistä tai kirjoista. Tapaaminen kestää tunnin. Se on pieni aika elämästäni, mutta tuo suuren ilon hänelle sekä minulle. On hienoa kuulla hänen ajatuksiaan elämästä ja muisteluita entisistä ajoista. En ole halunnut lopettaa tätä palveluaktiviteettiä, kun sen kerran olen aloittanut, vaikka teemana onkin tänä vuonna Punainen Sulka ja nuoret.  Tiedän, etten ehtinyt viime vuonna jokaiseen klubikokoukseen, mutta järjestin aikatauluni aina niin, että pystyin menemään sovittuna ajankohtana hänen luokseen kyläilemään. Se on minulle kunnia-asia.

Haastan nyt seuraavat blogikirjoittajat kertomaan mikä tekeminen tuo henkilökohtaisesti eniten iloa. Ovatko ne talkoita, matkoja, ihmisten kohtaamisia, tapahtumien järjestämisiä vai jotain ihan muuta? Mikä on juuri se sinun juttusi?


Heidi Haataja
Presidentti
LC Liminka Kultasirkut
http://e-clubhouse.org/sites/liminkakultasirkut/

******
Jutun taustaa: Olen kohtuullisen uusi Leijona. Olen ollut mukana toiminnassa noin kaksi vuotta. Mutta koska minulla on runsaasti kokemusta yhdistystoiminnasta, minut houkuteltiin LC Liminka Kultasirkujen Presidentiksi kaudeksi 2016-2017. Tässäpä oiva syy alkaa taas kirjoittaa innoitavia kirjoituksia! Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu I-piirin nettisivuilla. Halusin kuitenkin julkaista sen omassa blogissanikin. Kirjoitan tässä mielessäni lionsklubilaiset ja etenkin he, jotka seuraavaksi kirjoittavat blogiin oman kirjoituksensa. Mutta kyllähän sinä, tämän blogin lukija, voit myös vastata haasteeseen, ja kertoa omassa blogissasi mikä tekeminen tuo juuri sinulle sitä iloa. Voit halutessasi kertoa myös sen tämän postaukseni kommenttikenttään.

Kiitos!

sunnuntaina, elokuuta 28, 2016

Tämän vuoden päivitys

Kirjaudun sisään blogiini nähdäkseni, että onnistuuko se.  Muistin sentään vielä tunnukseni ja salasanani.

Mitä runoihin liittyvää olen tehnyt vuonna 2016? Olen käynyt kahdessa tilaisuudessa kirjoittamassa runomuotokuvia. Olen jotain iltana ennen nukkumaanmenoa ottanut luonnoskirjani, ja kirjoittanut pienen ajatuksen siihen.

Siinäpä minun runoiluni tälle vuotta.

Nyt kuitenkin päätin tehdä jotain luovaa. Menen taas savikurssille. Toivottavasti mahdun kansalaisopiston ryhmään! Ehkä saven vaivaaminen auttaa myös luomaan uusia säkeitä.

Hyvää syksyä 2016 kaikille!

lauantaina, lokakuuta 10, 2015

Facebookissa oikealla nimellä


Nyt onnistui Facebookissakin muuttaa sivun nimi sellaiseksi kuin itse haluaa jälkikäteen.

Sieltä löytyy nyt Runoilija Heidi Haataja.

Runoja syntyy ehkä noin yksi kuukaudessa tällä hetkellä.

Hyvää lokakuuta kaikille!

perjantaina, heinäkuuta 24, 2015

Nimi vaihtui

Morsiuskimppu 23.7.2015


Menin naimisiin torstaina 23.7.2015, jonka johdosta sukunimi vaihtui.

Runoilija Heidi Rundgrenin FB-sivut löytyvät edelleen netistä ja tietysti minun runoja ja tekstejä vaikka kuinka. Kerran netissä, aina netissä.

Mutta seuraavan runokirjan julkaisen nimellä Heidi Haataja.

Pitäkääpä nimi mielessä. :) 


lauantaina, heinäkuuta 11, 2015

Pia Ronkainen: Keinu


"Menneisyys seuraa meitä kuin askeleet lumessa

Keinu kuvaa kahden ihmisen ennalta arvaamatonta saapumista risteykseen. Törmäys on väistämätön, mutta sen tuloksena aukeaa vapaus ja rauha menneisyyden haamuista. 

Keinu liikkuu saumattomasti alisen ja reaalimaailman häilyvällä rajalla. Se on täynnä psykologista jännitystä, se pelottaa, inhottaa mutta se myös lohduttaa."

Ylhäällä on poimintoja kirjan esittelytekstistä. Keinun julkistamistilaisuus pidettiin 26.6.2015 Tähtitornin kahvilassa.  Olin paikalla ja ostin kirjan heti luettavaksi. Kirja kuuluu Nisperon Kahvilakirjasarjaan.

Luin kirjan kolmessa päivässä. Kirja on erittäin mukaansa tempaava ja jännittävä. Minun oli pakko lukea se mahdollisimman pian, jotta saisin tietää miten siinä käy ja mitkä olivat ne piilotetut salaisuudet.

Kirja on rytmitetty juuri sopivalla tavalla. Luvut ovat lyhyitä. Kirjassa tapahtuu koko ajan jotain, jonka takia ei vain voi laskea sitä käsistään. Kirjassa on monia tärkeitä henkilöitä, mutta ehkä tärkeimmät ovat sittenkin Maria ja Paulus. Välillä katsotaan tapahtumia Marian silmin ja välillä Pauluksen kannalta. Myös muidenkin näkökulmasta paljastetaan asioita sopivasti pala kerrallaan.

Oli mieleenkiintoista lukea kirjaa, jossa tapahtumat sijoittuvat minulle tuttuihin paikkoihin. Puhutaan Tyrnävästä, käydään Limingassa, uidaan Zimmarissa ja syödään Pömilässä. Niin kovin tuttua. Muutenkin Pia Ronkaisen tekstit tuntuvat siltä kuin lukisi kirjettä hyvältä ystävältä. Kirjan kieli on sopivasti runollista, mutta silti helppoa luettavaa.

Mietin, että onko tämä romanttinen viihdekirja? Ei se ihan ole. Siinä on niin paljon samanlaista kauhua kun Stephen King voisi kirjoittaa. Mutta siinä on kuitenkin aika suuressa osassa Marian ja Pauluksen välinen suhde. Tarjolla on myös sopivasti erotiikkaakin. Tätä kirjaa on oikeastaan hyvin hankala lokeroida, mutta se ei haitannut lukunautintoa. Minä todellakin eläydyin Marian tunnetiloihin. Jännitin, olin paniikissa, pelkäsin, huoahdin helpotuksesta.

Kirjassa on paljon yliluonnollisia juttuja. Vai ovatko ne sittenkään aaveita? Vai onko ne mielenterveyden järkkymistä ja pelkkää mielikuvitusta, harhaa? Lukija voi sitäkin itse miettiä.

Nämä aaveet voi myös ymmärtää vertauskuvainnollisesti. Kirjassa Pia Ronkainen kuvaa muutamia suomalaisissa perheissä tapahtuvia kauheuksia, jotka ovat niin mustia ja synkkiä, että niistä todellakin jää haamuja perinnöksi sukupolvelta toisille. Kyllähän te tiedätte mitä voi tapahtua suomalaisten perheiden kodeissa, piilossa seinien takana. Asioita, joita salataan ja hävetään. Ehkä se suunnaton häpeä jääkin leijumaan punaisten tupien ylle, pihakeinujen viereen ja jokien varsille haamuina ja epämääräisenä ahdistuksena. Ehkä sen Maria kohtasi, kun muutti vanhaan syrjäiseen taloon Tyrnävälle.

Kirjasta jäi minulle hieman surullinen olo. En voi sille mitään. Vaikka olen tottunut lukemaan hyvinkin rankkoja kirjoja, niin tämä aiheutti ahdistuksen tunteita enemmän kuin esimerkiksi raaka rikosromaani. Luin tätä ennen Gillian Flynnin "Teräviä esineitä", eikä se ollut yhtään niin jännittävä kuin Pia Ronkaisen kirja. Minulla meni kuukausi, että sain Flynnin kirjan luetuksi.

Jäin myös miettimään näitä kaikkia mahdollisia vertauskuvia. Miksi kirjassa oli sellainen loppu? Mitä seuraavaksi tapahtuu? Onko taloon sittenkään tullut rauha?

Kirja oli helppo lukea, mutta se ei päästä lukijaa helpolla irti - loppujen lopuksi.

***

Lisätietoja:

Pia Ronkaisen blogi

Pia Ronkaisen FB-sivut

Kirjan hienon kansikuvan on tehnyt Raija Kristo.  Katsokaapa sitä tarkkaan.

Lukekaa myös tekemäni arvio Pia Ronkaisen aikaisemmasta kirjasta Äären ympärillä on kylmä muuri.