Pages

lauantaina, maaliskuuta 31, 2007

Draamattu-urakka ohi

232-sivuisen teoksen hinta tulee olemaan 20 € (sisältää postituksen)

Limingan taidekoulu
Lisätietoja myös sarjislinjan blogista ja Draamattu blogista.

Huh, se on siis valmis! Tuossa kirjassa on myös minun yksi runoni. Kirja siis sisältää myös muutakin kuin sarjakuvia. Siinä on runoja, tarinoita ja esseitä. Tietysti valtaosa aineistosta on räväkkää sarjakuvaa.

perjantaina, maaliskuuta 30, 2007

Puuhoroskooppi

You Are A Cypress Tree

You are strong, adaptable, and striving to be content.
You're good at taking what life has to give - even
if you don't like it.
A passionate lover who can't be satisfied, you are quick tempered at times.
You hate loneliness, want love and affection, and need to be needed.
A bit of a live wire, you love to gain knowledge any cost... and you can be careless at times.
What's Your Celtic Horoscope?


Tämä siis on Druidien horoskooppijärjestelmä.

Suomeksi Sypressistä sanotaan Puuhoroskooppisivuilla näin:

Sypressi (25.1.-3.2. ja 26.7-4.8.)
Vahvalla ja notkealla sypressillä on yksinkertaiset, selkeät piirteet. Sypressi on hienostunut, mutta myös villi. Hän on tyytyväinen ja sopeutuva, kypsyy nopeasti eikä juokse rahan ja maineen perässä. Hän toivoo vain saavansa olla onnellinen. Sypressi karttaa ongelmia. Hän on hyvää seuraa - lämmin, mutta ei sentimentaalinen. Hän rakastaa kävelyretkiä, eläimiä ja metsästystä. Hän haluaa perheen ja ystäviä, jotka pysyvät hänen ympärillään. Haaveellinen sypressi elää pikemminkin virran vietävänä kuin ohjaimissa. Ajatuksissaan hän on aina jossain muualla. Hän on avulias, joustava ja uskollinen, muistot ovat hänelle kultaakin kalliimpia. Hänen älynsä on tarkkailevaa ja ajatukset selkeitä, yleensä hän välttelee teräviä keskusteluja. Sypressin elämä lipuu tasaisesti rakastettujen ihmisten keskellä.
(Kuuluisia sypressejä: Mozart, F.D. Roosevelt, Louis Armstrong, Johannes Virolainen, Paavo Haavikko ja Raimo Häyrinen.)

torstaina, maaliskuuta 29, 2007

ValokuvaTorstai: Kaunein sana


Kuvasta voisi tulla mieleen monta kaunista sanaa. Esim. valo, varjo, keltainen, minä, sinä, me.

Kun osallistuin RunoTorstain haasteeseen, kirjoitin runon sanasta Sinä.

Mutta ehkä sitten kaikista kaunein sana on Äiti.

Aiheeseen liittyy hyvin vahvasti myös edellinen postaukseni.

Anna se mitä sinulla on: aikaa

"Kun lapsellasi on sinulle asiaa, ihan mitä tahansa asiaa, ihmettele sitä, että tämä hämmästyttävä pieni ihminen on valinnut juuri sinut vanhemmakseen, ja juuri nyt haluaa puhua kanssasi. Kuuntele koko sielullasi, sinä itse puhut juuri nyt itsellesi, ikuisuus puhuu, nyt."

Usko ja Oivallus: Ystävä sä lapsien...


Kylläpäs tuo blogiteksti pysäytti. Olin juuri sanonut nuorimmalle tyttärelleni, että "en tule", kun hän pyysi minut sohvalle istumaan ja menin istumaan tietokoneelle.

Olin sanonut tunti sitten pihalla kahdelle muulle tyttärelleni, että en jaksa mennä takapihalle, haluan istua penkillä ja lukea päivän postin. Olimme vasta tulleet koulusta ja päiväkodista kotiin.

Kyllähän minä tiedän, että lapset pitäisi nähdä ja huomioida, mutta kun aina ei jaksa. Tuntuu, että on henkisesti raskasta olla läsnä kolmelle pienelle ja yrittää vastata kaikkiin kysymyksiin. Nyökytellä, kuunnella ja olla siinä saatavilla, ja toteuttaa toiveita liukuhihnalta.

Mene sinne, tule tänne, tuo sitä tai tätä, tuo kiusaa, mulla on tylsää, sukkahousut kutittavat, mulla on nälkä, mulla on jano, onko Jumalaa oikeasti olemassa, onko vain Jeesus, katso minun hammas heiluu, missä tämän nuken vaatteet ovat, minua pissattaa, pissa meni housuun, minua pelottaa, minä haluan silmälääkäriin, leiki meidän kanssa, katso mitä minä osaan, haluan syliin, minäpä haluan syliin, äääääääh! *äiti ja tytöt huutavat lopulta yhteen ääneen*

Tuleeko lapsista näkymättömiä, jos aina ei jaksa reakoida? Kuinka paljon läsnäoloa on tarpeeksi?

Kuulemma miehet ja isät tarvitsevat noin puolen tunnin rauhoittumisen kotona työpäivän jälkeen. Tuntuu, että minäkin tarvitsisin jotain sellaista. No, tosin, tuntuu, etten voi asiasta edes valittaa, koska minähän en ole kuulemassa ja näkemässä lasteni touhuja päivisin.

Mutta olen kuullut sellaisenkin ohjeen, että kun lasten kanssa tulee kotiin, niin pitää istua lattialle 15 minuutiksi juttelemaan päivän asioita. Sen jälkeen lapset lähtevät omiin leikkeihin ihan itsestään. Saavat siinä huomiota ja syliä. Kyllä minä sellaistakin jaksan tehdä, mutta en joka päivä. Ehkä kahtena päivänä koko päivähoitoviikosta. Viikonloput ovat erilaisia. Silloin on enemmän aikaa kuulumisien vaihtamiseen. (nyt tuntuu, että selittelen...hmmm)

Mutta nyt syömään kanaa ja riisiä! Sellaistakin tein tässä samalla...

RunoTorstai: Kaunein sana

Tätä mietin jo eilen, kun Maria haastoi minut kivaa meemiin. Vastaus oli jo päässäni valmiina.


Kaunein sana

Se olet sinä.
Sinä.



*

keskiviikkona, maaliskuuta 28, 2007

Venushullu


Kuvassa on kuu ja on olemassa kuuhulluja, mutta minä tarkkailen nykyisin Venusta. Tai sitten Venus tarkkailee minua. Nytkin se tuijottaa keittiönikkunasta sisään.

Astronetissä sanotaan, että: "Maaliskuussa Venus loistaa läntisellä taivaalla ja tämän kevään ”tavaramerkki” eli kuunsirpin kanssa kohtaaminen tapahtuu 21.3. Huhtikuu ei juuri tuo muutoksia tilanteeseen, paitsi että Venus laskee luoteeseen keskiyön jälkeen. Lähellä Plejadien tähtijoukkoa Venus on 10.–13.4. ja kuunsirpin läheisyydessä illalla 19. ja 20.4."

Ursan sivut kertovat mitä taivaalta pitäisi nyt löytyä. Tuossa Ursan tähtikartassa häiritsee se, että länsi on idässä ja itä on lännessä. Miten päin tuota taivasta pitäisi katsella?

Oli miten oli. Venus näyttää käsittämättömän kirkkaalta. Kointähti, iltatähti ja aamutähti. Eihän se mikään tähti ole. Se on planeetta.

Wikipediassa lukee Venuksesta näin: "Venusta on kutsuttu vanhastaan Aamutähdeksi (tai Kointähdeksi) ja Iltatähdeksi, koska se on usein aamu- ja iltataivaan huomattavin tähtitieteellinen kohde. Usein ei välttämättä ymmärretty, että kyse oli samasta kohteesta. Antiikin Kreikassa Iltatähteä kutsuttiin nimellä Hesperos, joka viittaa ilmestymiseen läntiselle taivaalle, ja Aamutähteä nimellä Fosforos. Fosforos, latinaksi Lucifer, tarkoittaa kirjaimellisesti valontuojaa: ilmestyessään itätaivaalle Venus toi mukanaan päivän valon. Lopulta oivallettiin, että kysymyksessä oli sama kohde."

Muistan lapsuuteni näkymän viljetystieltä. Kesäinen ilta-aurinko on värjännyt pilvet ja taivaan vaaleanpunaiseksi. Metsän yllä, hieman kuusien ja mäntyjen yläpuolella, loistaa kirkkaana Iltatähti. Ajan polkupyörällä hiekkaista tietä pitkin kohti tuota tähteä. Kuvittelen kuinka tähti tervehtii minua ja sanoo hyvää yötä. Tuntuu turvalliselta. Hiekka rahisee pyöränrenkaiden alla. Näen poroja kauempana pellolla luvattomissa puuhissa eli syömässä ruohoa. Pysähdyn ja poimin tienpientareelta päivänkakkaran. Rakastaa, ei rakasta, rakastaa, ei rakasta, rakastaa! Ilahdun. Joku rakastaa minua! Käännyn takaisin. Koti ei ole kaukana. Ilta viilenee. Tyttö hymyilee.

tiistaina, maaliskuuta 27, 2007

Pasi Ilmari Jääskeläinen: Lumikko ja yhdeksän muuta


Kyllä oli kerrankin hyvä, että sorruin mainokseen. Olen lukenut tuota Pasi Ilmari Jääskeläisen blogia jo muutamia kuukausia ja ihan vain sen takia päätin lainata Lumikon ja yhdeksän muuta kirjastosta.

Yllätyin positiivisesti! Hämmästelin, että voiko suomalainen kirja olla näin vetävä ja miellyttävälukuinen.

Itse olen hyvinkin paljon vieroksunut suomalaista kirjallisuutta, koska jostain syystä käteeni on osunut tietyntyyppistä proosaa. Niiden vauhti on ollut hidasta ja meno tasaista. Kirjojen päähenkilöiden sisäistä ja ulkoista maailmaa kuvataan tarkasti ja verkkaisesti. Siis sellaisia olivat ne kirjat, joita ryhdyin lukemaan syystä tai toisesta.

Nyt tiedän, että Suomesta löytyy muutakin! Lumikko ja yhdeksän muuta edustaa maagista realismia ja se on mysteeriromaani. Itse olen pienestä pitäen pitänyt kaikesta sellaisesta kirjallisuudesta, mikä on arkielämästä poikkeavaa. Omia suosikkeja ovat olleet nuorena mm. Stephen King ja Alice Hoffman. John Irwingin Kaikki isäni hotellit - kirjasta pidin paljon. Aikuisena löysin Paolo Coelhon ja Italo Calvinon teokset.

Ja olen lukenut kaikki suomennetut Harry Potter -kirjat!

Siksipä heti minusta tuntui samalta kuin Kiiltomadon kriitikosta. Tämähän on kuin Tylypahka! Tietenkin se on oma omalaatuinen paikkansa (ei kopio) ja aikuisille tarkoitettu, mutta tunnelma on yhtä salaperäinen. Lastenkirjoissa tuskin kiroillaan ja harrastetaan itsetyydytystä, kuten tässä teoksessa.

Jääskeläinen on osannut heittää sopivin välimatkoin pieniä vihjeitä ja arvoituksia, joiden takia halusin lukea kirjaa eteenpäin mahdollisimman pian. Minua usein harmitti, kun päivän aherruksen jälkeen yksinkertaisesti en jaksanut iltaisin pitää silmiäni auki yrittäessäni lukea kirjaa vuoteessani ja en edistynyt urakassa moneen päivään.

Lopulta erään kouluaamun alkajaiseksi istuin luokkahuoneemme nahkasohvalla lukemassa kirjan viimeiset 100 sivua. Oli ihan pakko saada kirja luettua loppuun.

Tyydyttikö loppuratkaisu? Minä olen tyytyväinen. Minusta kaikki johtolangat johtivat jonnekin ja mitään ei juuri jäänyt vaivaamaan. Niihin mysteereihin mihin ei tullut suoranaista vastausta, keksin itse sopivia selityksiä.

Kirjoittavana ihmisenä koin itse erittäin mielenkiintoiseksi kirjassa pelatun Pelin. Huomasin, että tuota peliähän sitä on tullut välillä pelattua taidekoulussakin tietämättään viime ja tänä vuonna. Tunnistin Ella Milanan uupumuksenkin Pelin jälkeen. Muutoinkin huomasin paljon viittauksia kirjoittamiseen ja kirjailijana olemiseen.

Esimerkiksi se, mitä kirjailija Silja Saaristo sanoi Ella Milanalle ruokakaupassa, on totisinta totta:

"Mutta jos haluaa löytää ihmisiä kirjaan, täällä niitä riittää, kuten säkin huomasit. Mä löysin tänään palasia sarjamurhaajan äidistä, puolikkaan päähenkilön rakastetusta ja kolme kokonaista sivuhenkilöä. Ihan kiva saalis."

Kirjan päähenkilö Ella Milana on ammatiltaan äidinkielenopettaja ja wannabe-kirjailija. Luin netistä, että Pasi Ilmari Jääskeläinen itse opettaa kirjallisuutta lukiossa. Olemme puhuneet koulussa, että nykyaikana on hyvin yleistä laittaa kirjoihin seikkailemaan kirjailijoita. Ehkä kirjailijoiden on helpompi kirjoittaa kirjailijahahmoista? Monet ovat menneet niin pitkälle, että tekevät autofiktiota. Kirjailijan näköinen ja niminen henkilö seikkailee fiktiivisessa tarinassa. Mutta mikä on totta ja mikä keksittyä? Sen tietää kirjailija itse. Kirjallisuus on aina fiktiota, vaikka se yrittäisi olla hyvinkin realistista. Kirjailijat ovat ovelia.

Lumikko ja yhdeksän muuta on ovela ja älykäs kirja, mutta siinä on myös rakkaita ja runsaita kielikuvia. Välillä tuli mieleeni runojen maailma ja niiden kieli. Ehkä sekin teki kirjaan lisää yliluonnollista tunnelmaa.

Mutta oliko kirjassa jotain, jonka takia se olisi pitänyt olla Finlandiapalkintoehdokkaana? Ehkä ei sittenkään. Kirjassa on enemmän viihdettä kuin vakavia, syvällisiä ja elämänkokoisia aiheita, jotka yleensä luetaan klassikkoromaanien ominaisuuksiksi. Suuri katharsis jäi minulta kokematta kirjan lopuksi. Tuo asia ei kuitenkin vähennä sitä, että viihdyin hyvin kirjan parissa ja lukukokemus jäi positiiviseksi.

Suosittelen kirjaa kaikille maagisesta realismista pitäville mysteerien ystäville! Ehkäpä vielä pääsemme joskus käymään uudelleen tuossa maailmassa?

**********************

Mistä nyt löydän lisää tällaista lukemista? Kun kyselin asiaa muilta, kun esittelin teoksen koulussa viime viikolla, minulle suositeltiin Gabriel García Márquezin kirjaa Sadan vuoden yksinäisyys. Nyt se odottaa minua tuolla kirjahyllyssäni. Seuraava maaginen matka alkaa ihan pian.

maanantaina, maaliskuuta 26, 2007

Tiistaina kaikille avoin kirjoittajapaja Oulussa!

KIRJOITATKO?

KIINNOSTAAKO KIRJOITUSHARJOITUKSET?

HALUATKO TAVATA MUITA KIRJOITTAJIA?

Kirjoittajapaja tiistaina 27.3. klo 17-20.00

Oulun kaupunginkirjasto, 3 krs. Maakuntakokoelmahuone. Vetäjänä toimii Heidi Rundgren.

Paja on tarkoitettu kaikille asiasta kiinnostuneille. Teemana on omakuva. Pajassa tehdään erilaisia kirjoitusharjoituksia, ja jaetaan ajatuksia kirjoittamiseen liittyen. Tervetuloa mukaan kirjoittamaan, kuuntelemaan, jakamaan ajatuksia, antamaan ja saamaan palautetta, yms.


Terveisin Huutomerkki ry ja Oulun kaupunginkirjasto.

Ja minä HeidiHahmo, joka sitten kokeilee myös tätä luovuuden ja kirjoittamisen "opettamista"... ;)

Tervetuloa kaikki blogitutut! Olisi mukavaa nähdä teitä! :)

torstaina, maaliskuuta 22, 2007

Villiinnyin täysin

Minä nyt innostuin käymään käsiksi blogini asetuksiin enemmänkin. Olin nähnyt Eka Binillä sellaisen blogin, jossa on kaksi sivupalkkia. Sieltä löytyy ohjeetkin, jos haluaa itselleenkin tämän tyyppistä.

Tästä nyt hävisi linkkilistoja yms. En nyt ala niitä laittamaan paikoilleen... Fontin näköä ja kokoakin haluan muokata.

Eli jatketaan editointia huomenna.

Nyt ryhdyn jännäämään IDOLSSIA!

ValokuvaTorstai: kotoinen, kodikas


Kuvassa on nuorimman tyttöni sormivärimaalaus, johon käytettiin runsaasti väriä!

ValokuvaTorstaissakin on aiheena kotoinen ja kodikas. Selaisin osallistujen kuvia ja huomasin, että monet mielsivät kotoisaksi leppoisan sekamelskan, lapsien lelut ja muut tavarat hajallaan lattialla. Miksei siisti, pölyinen, järjestyksessä oleva koti voisi olla yhtä kodikas?

Minä itse liitän sellaiseen liian siistiin kotiin äkkiä ja jyrkästi ajatellen kurinalaisuuden, aikataulut, siivoushysterian ja kontrollifriikkiyden. Ei siis kovin vapauttavaa ja leppoisaa.

Entä sotkuinen koti? Ollaanko siellä rentoja, boheemeja, laiskoja vai vapautuneita? EVVK-meininkiä?

Kummassa sinä asut tai asuisit, jos saisit päättää? Ainahan se koti ei näytä siltä kuin itse haluaisi, etenkin jos asuu puolison ja lasten kanssa. Yhdessä asuminen vaatii kompromisseja ja joustavuutta kaikilta.

Kultainen keskitie kutsuu.

RunoTorstai: Kodikas, kotoinen

Villalankasuudelma

Otan sinun kädestäsi kiinni.
Villapuserosi hipaisee rannettani.
Katso,
tämä on koti.

keskiviikkona, maaliskuuta 21, 2007

Vaikuttava päivä

Tänään on:

  • UNESCON Maailman Runouden päivä. Poetry “designs the contours of possible forms of dialogue among cultures, histories and memories,” declares Koïchiro Matsuura, Director-General of UNESCO, in his message on the occasion of World Poetry Day.
  • Pentin nimipäivä. Kun yhdistää runouden ja Pentin, tulee mieleeni heti Pentti Saarikoski.

Tämän päivän kunniaksi kirjoitin runon

Pentistä, maailmasta ja keväästä.

Kevät soittaa koskettimia
naisen heleä ääni
harsosilkki ilmassa soi
vakava kuoro laulaa meressä
kuohuihin uppoaa talvi

Pentti, aika kuluu viemäriin!

Kaupunkisi on rannalla
kuuletko
nainen laulaa korkeimman talon katolla
suru uppoaa mereen
valas nielaisee vaikeroivan laulun
sulkeltaa meren pohjalle
makaa vanhan rahtilaivan hylyn vieressä

nainen laulaa lujemmin
kauniimmin
putoaa sävelet ihmisten päälle
harsosilkki ilmassa soi
sinulle, Pentti



Lisää huomenna kun on RUNOTORSTAI!

tiistaina, maaliskuuta 20, 2007

Rouva Puu

Oli ihan pakko ottaa kuva tästä naisellisesta puusta, kun näin sen maanantaina kotimetsässäni. Sitten käänsin kuvan 180 astetta ympäri.

Jaaha...

Tässähän menee koko bloggaily ihan allyksi, hih. Senkin! ;)

maanantaina, maaliskuuta 19, 2007

Eija Jaakola: luovuuden vahvat palkeet

Viime torstaina eräs vieraileva luennoitsija tuli Limingan taidekoulun kirjoittajalinjalle puhumaan kirjoittamista sekä kirjailijana ja taiteilijana olemisesta. Tuntui kuin hänet olisi lähetetty juuri minulle. Olin pohtinut sen viikon aihetta kuinka olla luova taiteilija ja arkinen ihminen yhtä aikaa. Kiitos!

Luennoitsijana oli Eija Jaakola. Otin hänet heti esikuvakseni ja ihanteeksi. Tuossa pisteessä minäkin haluan olla elämässäni. Tehdä noita asioita. Hän puhui niin avoimesti ja aidosti meille. Hän aisti mitä me tarvitsemme. Millaista tietoa ja rohkaisua juuri tämä ryhmä kaipaa. En se ollut ainoastaan minä, joka sai häneltä uusia voimia ja ideoita.

Eija Jaakola on oululainen kirjailija ja kouluttaja. Hän on julkaissut 10 runo-aforismiteosta ja 11. teos on juuri ilmestymässä. Hän käy luennoimassa mm. seuraavista aiheista: työhyvinvointi; ilmaisu- ja esiintymistaito; naisen luovaa alkuvoimaa; ajankäyttö, elämänhallinta; rakentava kommunikaatio menestyvän työyhteisön perustana. Lisätietoja: taide-terapia ja luovuus -artikkeleista.

Vaikuttavaa on, että hän on julkaissut kaikki kirjansa itse, omakustanteena. Hän vieläpä on myynyt runokirjojaan paljon, jokaista tuhansia kappaleita. Ei siis tarvita suuria tai edes pieniä kustantamoja omien kirjojen julkaisemiseen. Jos sydämenpaloa, tahtoa ja verkostoa löytyy, keinotkin löytyvät. Eija Jaakola ei ole koskaan edes harkinnut muuta tapaa. Miksi pitäisi, jos oma tapa on hyvä ja se toimii? Olla luova omalla tavallaan. Kulkea omaa tietä. Kunnioitettavaa ja hienoa.

Hän halusi kuulla myös meidän tekstejämme. Halusin itse lukea hänelle tänä vuonna kirjoittamani unenomaisen tarinani. Ajattelin, että hän ymmärtää tarinan syvätason. Hän piti siitä ja halusi laittaa sen omille sivuille vierailevan kolumnin tekstiksi. Yllätyin pyynnöstä, ilahduin ja suostuin. Käykää lukemassa se sieltä: Näkymätön huone.

Minusta tuntuu siltä, että taas olen vahvasti omalla elämänpolullani. Tuntuu hyvältä. Lähitulevaisuus on kirkastunut. Tavoitteita, päämääriä ja iloa!

Minna Canth ja Tommy Tabermann

Tänään 19.3. on Minna Canthin päivä! Uusi virallinen liputuspäivä eli liput salkoihin siis!

Lauseet ovat huutomerkillä siksi, että Minna Canth oli hyvin merkittävä suomalainen naiskirjailija ja sanomalehtinainen, vaikuttaja ja uranuurtaja. Hän on erimerkkinä jokaiselle suomalaiselle kirjoittavalle naiselle. Anyara-Aforismeja sivuilta löytyy esimerkki hänen ajatuksistaan.

  • Naisen työala tulevaisuudessa on laaja, hänen tehtävänsä tärkeä. Mitä vuosisadat, vuosituhannet ovat rikkoneet ja laiminlyöneet, se kaikki tulee hänen korjata ja parantaa. Minna Canth, Nuori Suomi III 1893

Tämä päivä on myös tasa-arvonpäivä. Halatkaamme siis kanssasisaria ja -veljiänne tasapuolisesti. Jokainen on arvokas yksilö, joka ansaitsee tulla rakastetuksi. Vaikea kuvitella? Tuliko heti mieleen ihmisiä, jotka eivät ansaitsisi rakkautta? Jokaisen kuuluu myös saada rakastaa, jos vain osaa ja haluaa.

Tästä rakkausteemasta tuli sopiva aasinsilta Tommy Tabermanniin, meidän uuteen runoilevaan kansanedustajaamme. Uskokin kirjoitti hänestä eilen. Minä olin kuuntelemassa Tabermannin luentoa rakkaudesta lauantaina Oulussa. Siitä tapahtumasta kerron täällä enemmän kuvan kera.

  • Millään kirjaimin
    ei Elämää
    voi kirjoittaa
    yhtä kauniisti
    kuin noilla viivoilla,
    rypyillä sinun kasvoillasi

    Tommy Tabermann


Mitä jos kuitenkin yrittäisimme kirjoittaa kauniiisti? Jospas kirjoittaisitte tänään jollekin tärkeälle ihmisille lähellänne rakkauskirjeen tai -runon? Sehän vasta yllättäisi hänet, kun nyt ei ole mikään ystävänpäivä tai sellainen pakollinen muistamispäivä.

perjantaina, maaliskuuta 16, 2007

Hop hop äänestämään! Se on kivaa.



(klikkaa banneria, niin saat lisätietoja)

Pinserin Riitta on Vihreiden ehdokkaana ja olisi todella mukava, jos hän pääsisi eduskuntaan. Ehdottomasti ja ihan oikeasti!

Mutta en voi häntä äänestää, kun asun täällä Oulun vaalipiirissä. Äänestin ennakkoon kyllä erästä Vihreää Naisehdokasta. Sen verran voin paljastaa...

Tutkikaa nettiä. Sieltä ne nykyaikaiset kansanedustajat löytyvät!

torstaina, maaliskuuta 15, 2007

ValokuvaTorstai: Ajatuksen voimalla

"Jos minulla olisi mahdollisuus käyttää ajatuksen voimaa, niin.... "

*******

Lisäsin myös pitkästä aikaa uusia kuvia Frickr:n. Käykää katsomassa.

Runotorstai: ajatuksen voimalla

Runotorstaissa inspiroidutaan Markus Kajon mietelmistä.

Meille annettiin tänään lahjaksi ajatuksen voima

kuvittelen miltä näytät nyt
istuessasi linja-autossa
aamuisen taistelun jäljet
hehkuvat muistona ikkunalasissa
terävä auringon valo
yrittää pyyhkiä ne pois

suunnittelen
tätä täytyy harkita tarkasti

ajattelisin sinut tähän viereeni
säätäisin tunteesi
venyttelisin aallonpituuksiasi
vähentäisin huutovolyymia
rentouttaisin sinut
ei kannata murehtia
laittaisin sinut hymyilemään
pistäisin lukemaan runoja
makoilemaan sohvalla
minua katsellen

mutta sinä olit nopeampi
sinä aina olet
niin tehokas ja aikaansaava

täällä minä nyt juoksen lenkkipolulla
ja yritän ajatella itseni tilanteesta pois

tiistaina, maaliskuuta 13, 2007

Tahdon nostaa teidät



Rentoutukaa, katsokaa kuvaa, sitten laittakaa äänet suurelle tietokoneelle (onhan teillä kaiuttimet, toimiva Flash Player ja hyvä nettiyhteys?) ja klikatkaa tätä: You raise me up.

Mitä tämä laulu merkitsee teille?

torstaina, maaliskuuta 08, 2007

ValokuvaTorstai: Sininen

ValokuvaTorstaissa haasteena on sininen. Tutkin arkistojani. Olin ottanut 22.2.2007 kuvan huuruisesta ikkunasta, jonka läpi aurinko paistoi. Prinsessat olivat jättäneet kädenjälkensä lasiin. Mietin kuvankäsittelyohjelman äärellä sitä, että miten ihmeessä saisin oranssisesta kuvasta sinisen. Painoin Negative Image -valintaa ja kas... Siitähän tuli sininen!

RunoTorstai: Sininen

Aiheena sininen.


Lämpimästi hehkuva sininen

Se tuli illalla kotiin.
Heitti kengät jalastaan nurkkaan.
Lysähti sohvalle.
Varisti loput lumet hiuksista pois.
Se oli sininen.
Kaunis.

Kaksi kirjaa

Eikö olekin tuttu näky? Näin päin me pidämme kirjoja juuri ennen kuin avaamme ne! Sovitaan, että vasemmalla on kirja A ja oikealla kirja B.

Kirja A:ssa on 322 sivua.
Kirja B:ssä on 184 sivua.

Kirja A on julkaistu vuonna 2006 kuten kirja B:kin. Näköjään molemmat on painanut Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylässä! Kirja A:n on kustantanut Atena. Kirja B:n on kustantanut Tammi.

Kirja A:n on kirjoittanut mieskirjailija ja kirja B:n naiskirjailija. Vai pitäisikö sanoa kirjailija ja naiskirjailija? ;)

Olen lukenut kirja B:n tarkasti ja hitaasti viime syksynä . Suoritin tehtävän sinnikkäästi loppuun asti itseni pakottaen. Oikeastaan se on hyvä kirja, kun sitä näin jälkeenpäin ajattelee. Vaikea ja samalla jotenkin helppo. Jotain ovelaa siinä on, koska vieläkin palaan miettimään kirjan sanomaa. Lainasin kirja A:n toissapäivänä Tyrnävän kirjastosta. Ilahduin, kun löysin sen! Vihdoin saan tietää siitä totuuden...

Nyt sitten jännitän, että pystynkö lukemaan sen kokonaan. Pelottavan paljon sivuja. Minulla on ollut vaikeuksia lukea suomalaisia kirjoja loppuun asti. Pirkko Saision Punaisen erokirjan loikin loppuun. Alussa se oli kiinnostava, mutta lopulta kyllästyin. Kari Hotakaisen Juoksuhaudantietä luin hartaasti 80 sivua, kunnes mielenkiinto loppui. Sorry. Ei auta vaikka kyseessä siis olisi Finlandiavoittajakirjat!

Joko arvaatte mitkä kaksi kirjaa ovat kuvissa?

maanantaina, maaliskuuta 05, 2007

Valot ja varjot jäällä


Mitä, miksi ja milloin?

Yksi kirjasuositus kaikille. Kirjoitin sen tänne.

Eipä muuta.

perjantaina, maaliskuuta 02, 2007

PakinaPerjantai: Ystävä

Tänä perjantaina aiheena on siis ystävä.

Lainasanoja kaikki on vain

Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen.
Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän?
Ystävä luottaa sinuun ja kunnioittaa sinua.

Pidä ystäväsi lähellä, vihamiehesi vielä lähempänä.
Hyvä vihollinen on parempi kuin huono ystävä.
Rahalla tai maineella ei voi ystävyyttä ostaa.

Yksinäisyys on yksi aikamme yleisistä ongelmista.
Jos yksinäisyys tuntuu pahalta, hae apua.

Näistä kaikista asioista mieleeni nousi kysymys:
Onko täydellinen ystävä taruolento, joka asuu vain satumaassa? Ihan samalla tavalla kuin se Oikea Prinssi, joka ratsastaa Valkoisella Hevosella luoksesi tuoden rakkauden ihanan lahjan.

torstaina, maaliskuuta 01, 2007

Kuusi omituista asiaa

Minä kerron itsestäni kuusi omistuista asiaa, koska Runotorstai on lomalla. Tämä meemi on kiertänyt nyt monissa blogeissa.

1. En koe herranpelkoa. Tämä ei tarkoita mitään Jumalanpelkoa tms, mutta minulla ei ala jännittää tai en muutu mielistelijäksi, jos seurassa ns. korkea-arvoisia henkilöitä. Luultavasti juttelen ja keskustelun ihan samalla tavalla vaikkapa presidentin kanssa kuin kenen tahansa muun kypsässä iässä olevan naisen kanssa. Tuosta taipumuksesta on ollut joskus hyötyä ja joskus haittaa riippuen siitä haluaako ns. korkea-arvoiset henkilöt mitään erikoiskohtelua. Ihmiset ovat ihmisiä. Toista voi arvostaa ja kunnioittaa, mutta ketään ei saisi mihinkään jalustalla laittaa yli-ihmiseksi tai jumalan asemaan.

2. Minulla on huono nimimuisti enkä muista ihmisten ammatteja. Tuosta on luonnollisesti haittaa uusien ihmissuhteiden synnyttämisessä. Kasvomuisti minulla on hyvä ja sitten muistan monet ihmiset lähes ikuisesti, kun opin yhdistämään kasvoihin nimen, jonkin muistisäännön perusteella.

3. En pelkää hiiriä, hämähäkkejä tai mitään muitakaan pörriäisiä. Hämähäkit ovat harmittomia ja kivoja asuinkumppaneita. Hiiret ovat muuten vain inhottavia, koska voivat kantaa tauteja. Mutta saatan kyllä koskea hanskat kädessä kuolleeseen hiireen, jos sellainen on sattunut hiirenloukkuun menemään.

4. En voi sietää verkostomarkkinoijia, puhelinmyyjiä tai liian innokkaita kaupparatsuja. Yritän kyllä ymmärtää, että onhan se yksi tapa tienata, mutta voisivat tehdä sen jossain muualla kuin minun läheisyydessäni.

5. Mitä yksinkertaisempi asia sitä vaikeampi minun on sitä tehdä pitkäjännitteisesti. Minä en siis sopisi liukuhihnatyöhön tai muuhun vastaavaan hommaan, jossa täytyy suorittaa jotain yksinkertaista napinpainamista kuitenkin niin, että siihen pitää keskittyä ja tilanteelle antaa koko huomio. Minulla tahtoo ajatus karata helposti filosofisiin ajatuksiin ja ongelmanratkaisuun monotonisissa tehtävissä. Mutta pistäkääpä minut rakentamaan nettisivut, niin siihen hommaanhan uppoaa täysin ja sieltä maailmasta ei pääse poiskaan.

6. En juo alkoholia ja en polta tupakkaa. Eikö se ole aika omituista näin nykyaikana?