Pages

lauantaina, joulukuuta 26, 2009

Helmilahjat

Huovutettu tuoksupallo

Minua opetettiin eilen huovuttamaan huovutusneulan avulla. Opastajana oli henkilö Helmilahjojen takaa. ;)

Tuossa ylhäällä kuvassa on se minun eilinen tekele. Se on pieni tuoksupallo. Sisällä on kuivattuja, hajustettuja kukkia ja kasveja. Pallon on laittaa vaikka vaatekaappiin tuoksua tuomaan.

Tytötkin innostuivat huovutuksesta ja kyselevät, että milloin mekin ostetaan välineet. Haluavat tehdä pieniä nalleja. Taidanpa ostaa, kunhan kaupat jälleen aukenevat.

LISÄYS: Helmilahjoja ei ole, mutta käsityöaiheisia hyviä löytyy nyt Varsulin Blogista.

torstaina, joulukuuta 24, 2009

Joulutervehdys kaikille!

Tänä vuonna piparitalomme on koristeltu
vaaleanpunaisin sydämin.



Haluan toivottaa rauhallista,
onnellista ja levollista joulua kaikille!



Tänä vuonna olen säästänyt viime vuoden tapaan
postikorteissa/maksuissa ja haluan viestittää jouluterveiset sähköisesti.

On niin paljon iloista kerrottavaa, mutta vain vähän sanoja,
ehkä sitä on joulun taika.

perjantaina, joulukuuta 11, 2009

Paperinarupallo

Itte tehty..


Tämän niksin opin viime keskiviikkona nuorimman lapseni päiväkodin joulupajassa. Tänä vuonna ei järjestetty perinteistä iltajoulujuhlaa tonttulauluineen ja -esityksineen. Limingan kunta oli suositellut, ettei hoitajille ei saisi kertyä iltatöitä (säästösyyt). Mutta itseasiassa klo 15-17 järjestetty joulupajatapahtuma oli mukavaa vaihtelua. Ulkona oli tarjoilla piparia ja kuumaa glögiä. Sisällä sai leipoa pipareita, askarrella paperinarupalloja ja tehdä kangaspainantaa.

Annan teille näiden tekemiseen yksinkertaisen ohjeen. Palloja voi tehdä myös Decoupage-lakalla, mutta päiväkodin Erikeeperpallo syntyi lasten kanssa todella helposti. Decoupege-ohje löytyy täältä.

1) Puhalla ilmapallo sopivan kokoiseksi ja sido se kiinni.

2) Tee Erikeeper-vesiseos. Seos oli aika vetistä päiväkodissa. Kokeilemalla varmaan selviää sopiva suhde.

3) Kieritä paperilanka kerälle ja kostuta kerä astiassa, jossa on liimavettä.

4) Pyöritä liimavedessä kostutettua lankaa ilmapallon ympäri, kunnes sitä on pallon ympärillä tasaisesti.

5) Jätä pallo sellaisenaan kuivumaan. Kiinnitä se narulla jonnekin roikkumaan.

6) Kun liima on kuivunut kunnolla, puhkaise ilmapallo. Sen kannattaa antaa kuivua yön yli. Poista pallo kovettuneen lankapallon sisältä.

7) Ripusta kuuseen tai ikkunaan.

tiistaina, joulukuuta 01, 2009

Astiat

Jos oikein kovasti miettii ja pohtii sitä, että kuinka astiat tulisi tiskata kaikkein parhaiten... niin ei ne sillä tavalla puhdistu. Astiat puhdistuvat, kun ne pestään.

Onko sinun kulhosi puhdas?

perjantaina, marraskuuta 20, 2009

ValokuvaTorstai: räiskyvä


RunoTorstai: räiskyvä

Niagaran putoukset

runsas pitsi hameen helmassa
nuotio, tuli ja kukkakimppu
raketteja taivaalla

salamat lyövät, tulivuori purkautuu

ja Anita Hirvosen hiukset


*****************
RunoTorstain 149. haaste

torstaina, marraskuuta 12, 2009

Villasukat!

On se nykyaikana kätevää, kun tämmöinen tumpelokin
voi loihtia hienot villasukat tuosta vaan!

Tytöilläni on liian vähän villasukkia. Aina yksi tai useampi sukka on hukassa. Päätin siis tarttua puikkoihin ja neuloa niitä itse lisää. Siitä on varmaan ainakin 9 vuotta, kun viimeksi olen yrittänyt neuloa villasukkaa. Jotenkin se neulominen jäi aina kesken. Nyt ei mennyt kuin kaksi päivää ja pari oli valmis! Seuraavan parin neulomisen aloitin heti. Epäilen, että jännittävä 7 Veljestä Polkka -lanka auttaa asiassa. On mielenkiintoista seurata millaista raitaa ja kuviota seuraavaksi syntyykään.

Ensimmäisen kantalapun kanssa taistelin illan. Purin ja neuloin ja purin... kunnes googlasin. Täältä löytyi hyvä ohje vasta-alkajalle.

Neulominen onkin kivaa!

keskiviikkona, marraskuuta 11, 2009

Pandoran lipas

Ystäväni uusi blogi Pandoran lipas on hyvää luettava kaikille, jotka ovat matkalla kohti paranemista ja eheytymistä.

Hän kirjoittaa kauniisti niin kuin aina ennenkin, vaikka aihe on raskas ja surullinen. Hän on lahjakas ja viisas, vanha sielu.

Pandora kirjoittaa:

"Minulle on aivan sama paranenko sillä, että joku puhaltaa minuun päin, minulle tärkeintä on, että yritän. Suhtaudun avoimesti kaikkiin hoitomuotoihin ja olen rehellinen itselleni. Tällä hetkellä uskallan sanoa, että minä teen lähes tulkoon kaikkeni sen eteen, että paranen. Ja tämä blogi, nämä kirjoitukset ovat yksi käyttämistäni keinoista parantumisen tielläni."

Suosittelen tutustumaan.

torstaina, lokakuuta 29, 2009

RunoTorstai: vuorenpeikkojen luolassa

sinun on mentävä pimeään, mustaan
tuntemattomaan

mutta ei sinun aivan pakko ole mennä

voit jäädä myös siihen
tietokoneen ääreen


****************

RunoTorstain 146. haaste

ValokuvaTorstai: vuorenpeikkojen luolassa

lauantaina, lokakuuta 17, 2009

Lunta, lunta, lunta!

17.10.2009 kl 0720

Kuvassa Lola.

torstaina, lokakuuta 08, 2009

Valokuva- ja RunoTorstai: virta


sana ei ole absoluuttisesti aina sama
se näyttää suuntaa sinne päin

jonnekin yhä uudelleen

antaa liikkuvan kehyksen ajatukselle

sinä itse annat sisällön
astuessasi sanaan

***********************

RunoTorstain ja ValokuvaTorstain 143. haaste

tiistaina, lokakuuta 06, 2009

Elosyysloka

Jaahas... täälläkös on kaipailtu minua? Minulle taas iski jokin muu kuin blogivaihe. Minulla on siis vaihteeksi elämää verkon ulkopuolellakin. En ole ehtinyt juuri runoilemaan. Muutamia kirjoja olen lukenut. Nyt on kesken Maailman kuuluisimman yhtälön elämänkerta.

Satunnaisia poimintoja kuvin ja sanoin lähimenneisyydestä...

Kesän jännitin äitiänpäiväruusun selviytymistä ulkona. Päätin kokeilla selviäisikö ja piristyisikö toukokuinen ruukkuruusu ulkona. Se yllätti minut kehittämällä yhden nupun. Kuvasin nuppua säännöllisesti, ja ilokseni se ehti aueta ennen kuin kesä loppui. Tämä kuva on otettu 30.8.


Syyskuussa kävin työkavereiden kanssa muutaman tunnin patikkareissulla.


Syyskuussa käväisin myös Rovaniemellä Traktor Pulling -kisoja katsomassa.


26.9. kuvasin pitkästä aikaa hienon auringonlaskun kotini lähellä.



Tänään tein kaksi sohvatyynyä. Hinnaksi tuli 2,50 euroa/kpl. Olen haaveillut uusista sohvatyynyistä uuteen sohvaan, mutta jotenkin en ole valmis maksamaan sitä 15-25 euroa valmiista tyynyistä. Siis ostin sopivaa kangasta (alekorista). Kotona oli entuudestaan pari vanhaa, käyttämätöntä tyynyä, joista sain tyynyihin sisällöt.



Elämä on arkea, lasten koulunkäyntiä, parisuhdetta, töitä, vapaa-aikaa, ystäviä ja harrastuksia. Osallistuin viikonlopun kestävälle runokurssille syyskuun alussa. Viime viikolla kävin Oulussa kiertelemässä taidenäyttelyt läpi. Haaveilen, että joskus lähitulevaisuudessa pääsisin elämäni ensimmäisen kerran rock-konserttiin. Nyt olisi siihenkin hyvä mahdollisuus.

Voisiko nyt 35-vuotiaana todeta, että kolmenkympinkriisi on ohi? Ehkä minä sitten taas alan pohti elämää ja kaikkea syvällisemmin, kun tulee 40-kriisi tai tapahtuu jokin elämänmullistus, joka vaatii hirvittävästi analysointia, runoilua ja blogikirjoittelua.

Elämä on aaltoliikettä.

lauantaina, elokuuta 29, 2009

RunoTorstai: ajatuksia kuvasta

© mariar



aika ei juokse
eikä pysähdy

vauvan käsi ojentuu minua kohti
sumussa

äännähdyksiä ja hämärää valoa

huutojen jälkeen
hiljaisuus
liikkumattomuus jokaisella tasolla

en näe enää niin kauas



********************


RunoTorstain 137. haaste




Ja yksi pieni iloinen asia kiitoksineen.

Tänään, elämäni ensimmäistä kertaa, yksi minun runoni julkaistiin Kalevassa. Kyseessä on Huutomerkki Ry:n Runoreportaasi, johon myös neljä muuta runoilijaa kirjoittivat tilaustyönä runon aiheesta tanssi.

Minulla oli noin kaksi viikkoa aikaa kirjoittaa tuo runo eli aikaa oli paljon enemmän kuin RunoTorstain haasteissa. Se, että olen osallistunut tähän mukavaan haastebloggailuun jo kauan, auttoi minua siinä, että sain runon valmiiksi ennen deadlineä. Selvästikin rutiinia oli tullut. Varmasti aiheesta kirjoittaminen ihan kylmiltään olisi ollut vaikeampaa.

Eli suuri kiitos RunoTorstain tiimille siitä, että he jaksavat ylläpitää tätä inspiroivaa ja kehittävää, mutta rentoa runoilumuotoa! :)

ValokuvaTorstai: jatka tarinaa

Alku


Loppu


ValokuvaTorstain 137. haaste.

(Tuttikuvan otti Mariar.)

torstaina, elokuuta 20, 2009

Valokuva- ja RunoTorstai: sateenkaari

Itse tehty sateenkaari vain tätä tarkotusta varten.
Kiitos pienille avustajille!
Ihmettelivät, kun sanoin, että äiti aikoo
nyt näyttää miten tehdään sateenkaari.



Jos olisin sateenkaari,
mitä näkisin?

Häikäisevän auringon
ja sinut sateessa tai sateen takana
osoittamassa minua sormellasi.

Jos olisin sateenkaari,
missä olisin,
kun sinä olet mennyt pois?

*******************

ValokuvaTorstain ja RunoTorstain 136. haaste.

ps. Oulussa on tänään taiteiden yö.

maanantaina, elokuuta 17, 2009

RunoTorstai: Parasta kesässä

Kesässä on parasta,
kun ei aikaa varasta.
Antaa olla ja maata vain,
olla vaikka kaulakkain.

Kesässä on ihanaa,
kun sula on pihamaa.
Voi kengittä kulkea
ja kännykänkin sulkea.

Kesässä on hulvatonta,
kun pellolla haisee sonta.
Voi vaikka pomolle nauraa
ja syödä tuoretta kauraa.

Kesässä on vapauttavinta,
kun iloa on täynnä rinta.
Eikä tarvitse olla yhtään tehokas,
saa käyttäytyä kuin osterivinokas.


RunoTorstain 135. haaste

ValokuvaTorstai: parasta kesässä


Mukavaa, kun ValokuvaTorstai on palannut tauolta. Minähän tosin ystäväni Ms. Minnan kanssa osallistuin vanhoihin haasteisiin koko kesän. (selatkaa blogejamme)

Tämä kuva liittyy läheisesti siihen mikä on ollut minulle parasta kesässä. Tämän paikan käyttöoikeus tuli kylkiäisenä sen Just-Parhaan asian mukana. Kylkiäisenä tuli paljon muutakin mukavaa. Varmasti kohtaan tietysti paljon ei-niin-mukaviakin uusia asioita.

Eihän sitä voi pullasta vain rusinoida poimia. Syötävä on koko pulla.

ValokuvaTorstai: Kiire


Joo, Ms. Minna. On ollut muka kiire, kun ei ole ehtinyt netissäkään istua.

Kuva on otettu 18.7.2009 Tyrnävän Tractor Pulling SM-osakilpailuista, joihin osallistuin katsojana elämäni ensimmäisen kerran tänä kesänä.

Onhan siinä kuskilla kiire, kunnes kiire totaalisesti loppuu kuin seinään. Katsojilla ei ole kiire mihinkään. Aurinko paistaa, ja olutteltta on auki.

Ja ohoh... ValokuvaTorstai on palannut kesätauolta. Täytynee heti osallistua uuteen, tuoreeseen haasteeseen. Mikähän se mulle on ollut parasta kesässä? ;)

lauantaina, heinäkuuta 25, 2009

maanantaina, heinäkuuta 20, 2009

Ihmeellinen elämä, ei voi muuta sanoa

Minun piti taas alkaa kunnolla blogata ja tuottaa tekstiä, mutta olenkin saanut aikaiseksi vain lyhyitä runoja tai kuvia. Ei lyhyydessä ole mitään vikaa. Minulla kai ei vain ole nyt kovin paljon asioita, joita voisi pohdiskella näissä esseenomaisissa blogikirjoituksissa.

Luova kirjoittaja purkaa traumojaan ja haavojaan teksteihin. Hän haluaa ymmärtää itseään. Silloin kirjoittaminen on terapiaa ja itsetutkiskelua. Tuo on siis vain yksi näkemys kirjoittamisesta. On muitakin syitä kirjoittaa.

Minulla ei ole nykyisin tarvetta kirjoittaa mitään muuta kuin sähköposteja ystäville. Joskus syntyy runo, jos on syntyäkseen.

Elämääni on myös tullut uusi rakkaus. Se löytyi jotenkin aivan käsittämättömän ihmeellisellä tavalla. No, rakkaus usein tarvitsee ihmeellisiä tarinoita, yhteensattumia ja ehkä onnea. Vai johdatustako?

Mutta eräällä tavalla sekin on bloggaamisen ansiota. Hassua. Löysin itseni ja luovuuteni uudelleen bloggaamisen (terapiakirjoittamisen) kautta. Pääsin eroon kiltin tytön syndroomasta. Tuolla itseni löytämismatkalla löysin hengenheimolaisia ja ystäviä. Nyt sitten blogimaailman kautta myös löysin miehen, jollaista en arvannut olemassa olevankaan. Mutta näköjään on olemassa. Kuin hän olisi minulle tarkoitettu tässä ja nyt. Tuntuu, että tunne on molemminpuolinen. Hän itse ei kuitenkaan bloggaa (älkää siis alkako etsimään hänen blogia, kun sitä ei ole). Pahoittelen, että olen nyt hieman arvoituksellinen.

Ensin pitää löytää itsensä. Opetella tuntemaan kuka on. Oppia olemaan yksin ja nauttia yksinolosta. Elämään itse sitä elämää. Sitten löytää myös hänet, joka on myös opetellut tuntemaan itsensä ja löytänyt itsensä.



Rakkaus on kaivo, josta voimme juoda vain sen verran kuin olemme itse sinne laittaneet, ja sieltä heijastuvat tähdet ovat vain omat sinne katselevat silmämme. Stendhal

Meidän on oltava tosia sisäisesti, tosia itsellemme, ennen kuin voimme tuntea ulkopuolellamme olevan totuuden. Thomas Merton

Todellinen rakkaus herää, kun löydät rauhan intohimosta ja intohimon rauhasta. Deepak Chopra

keskiviikkona, heinäkuuta 15, 2009

ValokuvaTorstai: mieli kuvittaa


"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:"

Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44)

ValokuvaTorstain 123. haaste

perjantaina, heinäkuuta 10, 2009

ValokuvaTorstai: inhoan sanoja


"Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia."

Katkelma on Emma Juslinin romaanista Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).

tiistaina, heinäkuuta 07, 2009

ValokuvaTorstai: valkoinen


ValokuvaTorstain 25. haaste

(Minnan kuvat löyvät täältä... vinkki: siellä on ihana vauvakuva erään haasteen vastauksena)


Mitä väri on? Kun valo osuu kohteeseen, se kimpoaa heijastaen kohteen väriä ja työntyy silmiimme, tajuntaamme. Tieteellisemmin tapahtumasta selitetään esim. täällä.

Valkoinen sisältää kaikki päävärit! Se heijastaa kaiken.

Musta väri ei heijasta valoa lainkaan. Se imee kaiken.

Kuvassa on särkynyt tuulilasi. Lasi on väritöntä, mutta nyt siinä on puhdasta valkeaa ja mustaa riippuen valosta ja varjoista.

Niin kirkas on valkea kuin musta on synkkä.

lauantaina, heinäkuuta 04, 2009

ValokuvaTorstai: Kas kummaa


ValokuvaTorstain 55. haaste

Tähän on pakko lisätä, että tämän kuvan on ottanut keskimmäinen tyttäreni. Ikä 6,5 vuotta.

keskiviikkona, kesäkuuta 24, 2009

ValokuvaTorstai: portaat

Ei vain ihmisillä ole portaita.

Tässä on Oulun Hupisaarilla sijaitseva kalatie. Netissä pystyy seuraamaan livenä lohien nousua. Se löytyy täältä, ja sieltä löytyy lisää tietoa tästä tiestä.

***************
ValokuvaTorstain 65. haaste


lauantaina, kesäkuuta 20, 2009

Juhannusseikkailu - eksyin Tyrnävällä

Matkan varrelta Tyrnävällä.

Juhannus jatkuu!

Mietin, että miten kuluttaisin aikaani tänään. Istuisinko netissä? Pöh! Nyt oli mahdollisuus lähteä minne vaan, joten päätin lähteä polkupyöräretkelle Tyrnävälle. Halusin käydä katsomassa veljeksiä, joita kuvasin viimeksi talvella 2006. Flickr:stä löytyy veljesten kuvat. Tässä on veli ykkönen ja tässä kakkonen. Heikompi veli on kuulemma tuollainen siksi, kun siihen on aikoinaan iskenyt salama. Kyse on siis puista.

Minullepa kävi niin, että en muistanut tarkoin missä puut sijaitsevat. Muistin väärin. Kysyvä ei kuitenkaan tieltä lopullisesti eksy ja pääsin takaisin kartalle ohjeiden mukaan (tosin minulla ei ollut karttaa mukanani, mutta päässä minulla oli jonkinlainen oma kartta).

Samalla näin yllättäviä maisemia. Minusta on joskus mukava ollakin eksyksissä. Sitä ei osaa yhtään arvata millainen maisema voi tulla vastaan.

Maisemaa silloin, kun en oikein tiennyt missä olin.

En kuitenkaan halunnut antaa periksi, vaikka tuntuikin matkaa kertyvän. Eväsleivän olin jo syönyt aikoja sitten. Mehua sentään oli jäljellä.

Sitten minut palkittiin! Pääsin perille. Veljekset olivat paikalla niin kuin silloinkin.

Puista tuuheampi

Puista vaatimattomampi

En halua enää nimittää tuuheampaa puuta vahvemmaksi ja kapoisempaa heikommaksi nyt, kun tiedän syyn niiden eroavaisuuksiin. Kapoisempaahan iski salama. Se ei ole heikompi. Sille kävi vain huono tuuri. Ehkä se onkin vahvempi, kun se on sitkeästi edelleen pystyssä. Tuuheampi on elänyt vain paremmalla onnella helpompaa elämää.

Ajoin polkupyörällä kotiin ja olin onnellinen siitä, että tein sellaisen saavutuksen. Minähän en ole mielestäni liikunnallinen ihminen. Mutta kun laskin kartasta matkan määrän, huomasin polkeneeni 50 kilometriä! Käsittämätöntä...

Nyt vain sitten illalla saunaan ja sohvalle löhöilemään. :) Hyvä minä!

perjantaina, kesäkuuta 19, 2009

Sähköistä juhannusta kaikille!



And if you need some lovin'
And if you need some man
You've got the phone and the number
And I got no future plans
Oh come on honey you got nothin' to lose
You got the thirst 'n I got the booze
Give you an inch
Take you a mile
I wanna make you fry

Ote AC/CD:n kappaleesta Live Wire

Eläväistä ja lämpöisää juhannusta säästä huolimatta! Eihän se sää tee juhannusta vaan ihmiset ympärillä. Ja jos ei ole ihmisiä, niin on aikakin luonto ja hyttyset. Tai sitten kaupungin viihde. Kyllä sitä tekemistä löytyy kaikille, kun pitää mielen avoimena.

Pitäkään rennosti hauskaa ilman väkisin vääntämistä!

sunnuntaina, kesäkuuta 14, 2009

ValokuvaTorstai: Lähellä oleviin ihmisiin...

"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)

Katkelma Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008).


Valokuvasta: Kuvassa on Rovaniemen valtuustosalissa esillä oleva teos nimeltä "Paimen". Se on tehnyt rovaniemeläinen kuvataiteilija Ilona Kivijärvi. Otin kuvan tänä talvena, kun pääsin vierailemaan salissa.


*************

Tämä oli ValokuvaTorstain 115. haaste 21.1.2009. Ystäväni Minna innostui juuri ValokuvaTorstaista, kun kesätauko alkoi. Hänelle tuli idea, että osallistutaan näihin vanhoihin haasteisiin kesätauon aikana epävirallisesti. Sehän sopii minullekin. Minulta on jäänyt välistä monia hyviä haasteita.

Idea on vapaasti kopioitavissa omaan blogiin!

Lisäksi hän ehdotti, että voisimme myös osallistua kaikkiin meneillään oleviin valokuvauskilpailuihin ja ihan oikeasti! :) Osaan on kieltämättä hieman hankala osallistua, jos esimerkiksi ei asu Etelä-Karjalassa tai sitten ei ole menossa Espanjaan. Mutta jää sitten helpompiakin aiheita esim. "Minun kansallismaisemani" tai "Kuvia työstä/luonnosta/matkoilta"

perjantaina, kesäkuuta 12, 2009

Löysin muistinsa menettäneen naisen!

Apua!

Muutama tunti sitten kuulin pihaltani hentoista avunhuutoa. Hämmästyin, koska luulin olevani ihan yksikseni. Aukaisin takaoven ja siellä, viinimarjapensaan juuressa, istui tämä kuvassa näkyvä hieno lady. Hän oli sekavan oloinen, mutta jaksoi hymyillä minulle kohteliaasti.

Kannoin hänet sisään. Hän oli kovin heikossa kunnossa ja tärisi. Juotin hänelle hieman raikasta vettä. Hän asetteli kaulakorujaan ja rannerengastaan sekä halusi käyttää puuteriani.

Vihdoin, kun hän oli hieman rauhoittunut, hän alkoi kertoa itsestään. No, paljon kerrottavaa ei ollut. Nimittäin hän ei muistanut yhtään mitään! Lady oli menettänyt muistinsa!

Kovin huonossa paikassa hän ei ole ollut, koska oli niin puhdas. Vaatteetkin olivat ehjät.

Yritin kysellä häneltä asioita hänen menneisyydestään, mutta hän vain pudisteli päätänsä. Muistoja ei ole.

Mutta heti samassa sekunnissa, kun näin tämän ladyn, tajusin hänen muistuttavan jotakuta tuttuani. Ally! Voisiko hän olla sukua hänelle?

Otinkin heti yhteyttä häneen. Ally saattaa olla ainut toivoni löytää ladyn koti. Nyt vain täytyy odottaa ja toivoa parasta.

Lausun huomenna runojani Oulun kirjamessuilla

Huomenna lauantaina 13.6.2009 alkaa Ouluhallissa kolmannet Yöttömän Yön Kirjamessut. Messut päättyvät sunnuntaina.

Olen lupautunut lausumaan runojani klo 15 C-lavalla kahden Huutomerkki Ry:n muun runoilijoiden kanssa. Minulla itselläni on noin 10 minuuttia esiintymisaikaa, joten ei siinä kovin monta runoa tai tekstiä ehdi esittää. Ihan sopivasti kuitenkin.

Se on kuitenkin pitempi aika kuin Poetry Slamissa, jossa aikarajoitus oli tiukka kolme minuuttia. Mutta se oli kisa ja nyt kyseessä on "vain" rentoa lausuntaa. Mutta kolme kertaa enemmän materiaalia täytynee kaivaa runoarkistoistani esille.

Nyt sitten vain virittäytymään tunnelmaan. :)

torstaina, kesäkuuta 11, 2009

Turistina Raahessa

Olen tässä lomaillut jo toista viikkoa. Nyt tuli sitten tytöille ja minulle tylsyyskohtaus. Kaikki halusivat olla jossain muualla kuin kotona. Mutta vielä ei ollut aika lähteä pitkälle lomamatkalle vaan jotenkin piti kuitenkin saada lomafiilis.

Päätimme lähteä Raaheen. Puolen tunnin päästä päätöksestä olimme jo matkalla.

Päätimme ottaa matkan seikkailuna. Tarkkailimme menoreitin varrella olisiko mitään mielenkiintoisia pysähdyskohtaita. Ei juurikaan ollut mitään mainittavaa (paitsi yksi paikka, josta kerron myöhemmin). Kaiken lisäksi vettä satoi kaatamalla. Mutta Raahessa paistoi aurinko!

Etsimme autolle parkkipaikan keskustasta ja ryhdyimme etsimään hampurilaispaikkaa. Tytöt sanoivatkin torilla kävellessämme, että tuntuu ihan lomalta! Ehkä loma onkin sitä, että ollaan vähän hukassa ja etsitään ruokapaikkaa (ja ainakin yhdellä on älytön pissahätä).

Rantapuiston leikkipaikka

Raahessa ei hampurilaisia saanut kuin ABC:ltä, mutta ne olivat ihan hyviä. Itse söin salaattilounaan.

Ruokailun jälkeen lähdimme metsästämään leikkipaikkaa. Sellainen löytyi Rantapuistosta. Huomasin myös erään tutun oloisen hahmon. Mietin, että miksi hän on täällä...

Raahen Kekkonen

Raahessa on kekkospatsas. Kaupungin nettisivuilla kerrotaan, että patsaan on veistänyt kuvataiteilija Matti Peltokangas ja se on paljastettu vuonna 2008. Raahessa patsas siksi, koska presidentti Kekkonen vaikutti muun muassa Rautaruukin terästehtaan sijoittumiseen Raaheen.

Pikkulahden uimaranta

Rantapuistoon näkyi selvästi lahden toisella puolen oleva Pikkulahden uimaranta, joka houkutteli meidät sinne. Tytöt halusivat ehdottomasti kokeilla vettä ja hieman kahlata. Ranta oli muuten lähes autio. Eräs noin 10-vuotias tyttö ui ihan oikeasti ja pitkään siinä tyttöjen vieressä. Karaistunut yksilö? Kauempana muutama teini kokeili uimista tai ainakin kuljeskeli pyyhkeiden kanssa.

Huomasimme Pikkulahteen ajaessamme, että ennen uimarantaa sijaitsi liikennepuisto. Jee! Vesikokeilun jälkeen menimmekin sinne. Se on pienempi kuin Oulun liikennepuisto, mutta oli sielläkin yhdet ihan oikeat liikennevalot.

Raahen kirkko

Ennen kotiinlähtöä kävimme Raahen kirkossa, joka on tiekirkko ja onneksi oli vielä auki klo 17 aikaan. Kiersimme sen ulkoa ja kävimme sisällä. Upea paikka. Rakennettu vuosina 1909 - 1912.


Raahen kirkon sisältä

Kirkosta lähtiessämme alkoi taas sataa. Mutta päätin olla välittämättä sateesta ja tutustua siihen yhteen mielenkiintoiseen paikkaan, jonka huomaisimme tulomatkalla.


Kastellin linnanrauniot

Pattijoen Ylipäässä eli noin 11 kilometrin päästä päätieltä keskellä metsää sijaitsee Kastellin linnanrauniot. Matka sinne oli jo jännittävä. Ensin oli asfalttitie ja taloja, sitten ajettiin soratielle ja maatilan ohi, kunnes päädyttiin pienelle metsätielle. Kyltit väittivät kivenkovaan, että olemme ihan oikeasti matkalla linnanraunioille. Luotin siihen, että kyllä siellä perillä täytyy pystyä auton kääntämään takaisin menosuuntaan.

Perillä olikin "parkkipaikka" kahdelle autolle ja pieni kyltti karttoineen. Oli myös pöytä ja penkit, jos joku olisi halunnut syödä eväitä.

Tämmöisiä linnnanraunioita sanotaan myös jättiläisten kirkoiksi. Se ei ole mikään oikea kirkko tai linna vaan muinaisjäännös. Tämä Pattijoen rakennelma on suurin mitä Suomesta löytyy. Olenkin aina halunnut nähdä sellaisen. Ajatella, että monta tuhatta vuotta sitten ihmiset ovat kasanneet nuo kaikki kivet tuollaiseksi isoksi rakennelmaksi. Kuinka kauan heillä siihen meni aikaa? Mitä he miettivät kiviä kantaessaan?

Tutkijat eivät ole selvittäneet lopullisesti mikä näiden jätinkirkkojen tarkoitus oikein on ollut. Niiden on arveltu olleen poroerotus- ja merkitsemispaikka, porojen lypsyaita tai hylkeenpyytäjien turvapaikka. Meri oli tuolloin lähellä "linnaa". Niillä saattoi olla myös kultillinen tai symbolinen merkitys.

Mikä lieneekään ollut rakennelman merkitys, kiehtova se silti edelleen on ja pistää mielikuvituksen liikkeelle.


Kastellin linnanrauniot

Sellainen oli meidän pieni lomamatkamme. Kyllä minullekin tuli, totta tosiaan, ihan oikea lomafiilis.

torstaina, kesäkuuta 04, 2009

RunoTorstai: tanka

taivaalla lentää
valkeaa peltohiekkaa
tule luokseni
menen edestakaisin
istun hyväillen ilmaa

**********

134. RunoTorstaissa sai tehdä ihan mistä tahansa aiheesta tankan.

sunnuntaina, toukokuuta 24, 2009

Uusi Seelanti, Ruotsi, Taiwan ja sitten Oulu???

Linkkivinkki!

Eräs ystäväni muutti väliaikaisesti elelemään, oleskelemaan, retkeilemään ja työskentelemään Ouluun Nallikarin leirintäalueelle. Hän aikoo tutustua kanootilla meloen tämän seudun jokiin. Kävin tyttöjeni kanssa auttamassa hänet ns. alkuun.

Eli jos Oulu, melominen tai erikoiset etätyöolot kiinnostavat, seuraapa tätä blogia:

Kybernomadina Oulussa

lauantaina, toukokuuta 23, 2009

Liminganlahti 2009

Jälleen on uusi kevät ja uusi Liminganlahden kevätreissu. Vai joko nyt on kesä?

Tässä on kuvasatoa tältä päivältä. Aurinko paistoi ihanasti, kun menin tyttöjeni kanssa lintutorniretkelle. Mutta kun pääsimme takaisin makkaranpaistopaikalle, alkoi sataa vettä kaatamalla. Onneksi siinä oli hyvä katos.

Paistoimme makkarat ja vaahtokarkit sekä joimme mehut. Kun oli aika lähteä kotiin, sade lakkasi kuin tilauksesta. Kuvista huomaa, että sade on tulossa. Viimeisessä kuvassa onkin todella upeita ja muhkeita pilviä.

Ajoimme kotiin auringonpaisteessa.

Mutta nyt sataa taas, ja minulla särkee päätä. Ukkostutkan mukaan merellä näyttäisi olevan parhaillaan ukkosmyrsky.

Ilmassa on sähköä.



lauantaina, toukokuuta 16, 2009

Sydänkivi!


Vanhin tyttöni löysi tänään lauantaina 16.5.2009 täydellisen sydänkiven pihaltamme!

Sitä miettii, että onko tuo ihan oikeasti syntynyt luonnollisesti. Vai onko joku sen raaputtanut tuollaiseksi?

Mitä tämä merkitsee? Suurta sattumusta? Ihmettä?

Vai sitä, että ihminen haluaa nähdä sen mitä haluaa? Ihminen luo itselleen nykyisyyttä ja tulevaisuutta nähdessään jotain mikä sopisi itselle täydellisesti.

Sydän sopii minulle. Ja sopisi myös tytölleni. Hänhän sen löysi. Sydän koko perheelle.

sunnuntaina, toukokuuta 10, 2009

Kuva-arvoitus: Mikä paikka?

Vihjeitä: Tämä maisema sijaitsee Oulun seudulla.
Tämä maisema ei ole Limingassa.

Hyvää äitienpäivää äidiltä äideille!

Tyttöjeni aivan itse koristelema kakku.

Menin eilen illalla olohuoneeseen piiloon, etten näkisi mitä tekevät ja ennen kaikkea en sekaantuisi asiaan! Ja oikeasti hämmästyin kuinka taitavasti koristeltu kakku siitä syntyi. Eniten ilahdutti se, että he tekivät sen sovussa ja yhteistyössä keskenään. Keittiöstä kuului vain sipitystä ja supitusta.

Aamulla sitten he yhteistyössä myös keittivät minulle kahvia. Nuorin opasti vanhinta. Hän tiesi, että vettä pitää laittaa 4 kuppia. Yhdessä he sitten miettivät, että pitääkö laittaa yksi vai kaksi mitallista kahvia. Sitä oli mukava kuunnella sängystä peiton alta. Välillä kävi mielessä, että toivottavasti eivät pudota lasista kahvikannua, mutta maltoin olla hiljaa ja luottaa.

Kahvista tuli hyvää ja lahjat olivat mainioita. Itsetehtyjä tietenkin. Koulussa tehty puinen kirjeteline, eskarissa tehty käsinpainettu kangaskassi ja päiväkodissa vanhasta kahvikupista tehty neulatyyny.

Onnea kaikille muillekin äideille!

Malttakaa olla rennosti ja ottaa vastaan kaikki se rakkaus mitä lapsenne teille tarjoavat!

lauantaina, toukokuuta 02, 2009

Tallessa on


Kävin tänään 15 km polkupyöräretkellä. Kiersin tarkistamassa, että kaikki on paikallaan.

Kävin kädelläni koskettamassa kivikoulua.

Istuin penkillä ja katsoin tuulimyllyä.
Seisoin sillalla ja kuuntelin puron solinaa.

Limingan kirkkokin seisoi paikallaan.
Kiertelin vanhalla hautausmaalla.

Kävin vielä lähes tunnin mittaisella kävelylenkillä ystävän kanssa.

Nyt varmasti uni maistuu.

Ps. Yhtä varmasti kuin kevät saapuu,
huomenna on Limingan taidekoulun kevätnäyttelyn avajaiset.