Heinäkuu2006: Döderhultarn

Det finns saker, som man ser eller gör eller känner men inte talar om. Jag skulle vilja räkna konsten dit.

Axel Petersson (1868 - 1925)

Näin sanoi aikoinaan eräs taiteilija nimeltään Axel Petersson. Hän eleli Ruotsissa, Oskarshamnin kunnassa Döderhultissa. Häntä kutsutaan sen vuoksi Ruotsissa nimellä Döderhultarn. Hän on rakastettu ja arvostettu kotikunnassaan... nyt. Mutta kuten yleensäkin käy kaikille suurille taiteilijoille, häntä ei oikein ymmärretty alkuaikoina.

Hän veisti taiteensa puusta. Aluksi hän teki kuin kaikki muut. Hioi ne sileäksi hiekkapaperin avulla, mutta sitten hän kai kyllästyi siihen. Päätti tehdä toisin. Hän jätti patsaansa karkeiksi ja kuin keskeneräisiksi. Sellaistahan se oikea elämä on. Ei sileää. Hän kuvasi ihmisiä, eläimiä, arkea ja juhlaa.

Ennen läpimurtoaan hän joutui myymään teoksiaan "Tolvskillingin" arvosta (25 öre), jotta olisi tullut toimeen. Kuulemma polttikin niitä takassa lämpimikseen.

Mutta kun hän osallistui 1909 Tukholmassa pidettyihin karikatyyrikilpailuihin, hänen teoksensa vihdoin huomattiin. Hän veisti sinne teoksia nälkiintyneistä hevosista. Hänen töitään vietiin näytille Pariisiin ja jopa New Yorkiin. Eli kyllä hän ehti kokea myös arvostusta eläessään.

Minä kävin lomani aikana Oskarhamnissa Döderhult-museossa katsomassa noita teoksia. Ei uskoisi, että ne ovat niin vanhoja. Ne ovat niin eläviä ja kertovat niistä asioista, joita ihmiset tekevät, kuulevat ja tuntevat, mutta joista ei puhuta. Kyllä. Sellaisia asioita on edelleen vuonna 2006. Taide itsessään on sellainen asia ja se on myös olemassa kertoakseen niistä asioista, joista ei puhuta ääneen. Sitähän sanotaan, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Kuinka paljon kertoo sitten vanha puinen veistos, jota voi katsoa niin monesta eri suunnasta? Voin kuvitella mielessäni kuinka se on ollut aluksi vain palanen puuta. Veistäjä on pyöritellyt sitä kädessään ja miettinyt, mitä sen sisällä on. Pala palalta hän on ottanut irti kaiken ylimääräisen, kunnes jäljelle on jäänyt vain se, mitä tarvitaan. Veistos ihmisestä tai eläimestä.

Hän halusi havahduttaa ihmisiä. Hän halusi näyttää heille, miltä he todellisuudessa näyttivät. Miltä maailma näyttää. Ne eivät siis ole vain hassuja puu-ukkoja. Ne ovat jotain paljon enemmän.

Esimerkkejä:
Hääseurue
Hevosia

Tosin taidetta pitäisi aina käydä katsomassa läheltä, näyttelyssä ja museoissa. Taide pitää kokea. Eikös vain?

ps. olen lomani aikana käynyt useassa museossa ja nähnyt monenlaista taidetta sekä maisemaa. Luvassa on siis ainakin lisää taiteilijaesittelyitä.

Kiva olla taas kotona! Lueskelin tuossa pikaisesti vakioblogejani. :)