Pages

torstaina, syyskuuta 13, 2007

RunoTorstai: Riimiruno

Ei olisi pitänyt ostaa sitä puukkoa


Kadulla yksin minä kävelen,
sinua, rakas, jälleen muistelen.
Aamuyön tunnit hiipivät hiljaa,
repivät sisältäin kylmää viljaa.

Näkyy huoltamo, Valintatalo,
syttyy parkkipaikan katuvalo.
Syksyn keltaisiin lehtiin kirjoitan
kuinka sinua vielä rakastan.

Sade putoaa tauotta maahan,
ikävä puraisee minuun haavan.
Minä aion sanoa totuuden:
mitään elämältä odota en.

Kesä oli juhlaa, ihanaa niin,
syksy on pitkä - vie tie helvettiin.
Sinä olit mun ainut ystävä,
kotona nyt odottaa pimeä.

******************


Taustaa:
RunoTorstain haasteena oli nyt tehdä riimiruno, aihe vapaa. Hmmm. Mistä aiheen keksisin? Otin käteeni kirjan, aukaisin sen sattumanvaraisesti ja suljetuin silmin osoitin sormellani sanoja. Keräsin sanoja niin kauan, että tarina alkoi hahmottua. Arvoin siis seuraavat sanat, jotka myös sisältyvät tähän runoon: tauotta (oikeasti tauota), sanoa, ihana, kirjoittaa, minä, yksin, kävellä, jälleen (oikeasti se oli jälkeen), pitkä, ikävä, seurassa (ei sisällykään), putoaa, syttyä. Huomaatte siis, että käytin taiteilijanvapautta, mutta sanojen tarkoitus olikin toimia inspiraationa eikä rajoitteena.

Kirjoittaessani mietin, että teenkö tämän vakavana runoilijana vai huumorimielellä. Otsikosta huomaatte varmaan kummalla mielialalla tätä tein. Kovin homma oli laskea, että jokaisessa säkeessä on varmasti 10 tavua.

Otsikon siis keksin viimeisenä. Samalla huomasin kuinka merkittävä otsikko on. Tämähän olisi täysin eri runo, jos sen otsikko olisi esim:

Hyljätyn laulu
tai
Koirani katosi eilen

Eikös vain? ;)

20 kommenttia:

Elegia kirjoitti...

Minusta tämä on aivan ihana! Haluaisin helliä tätä ajatuksissani ostikon "Koirani katosi eilen" alla.

Yksi pieni nipsaus:

Syksy on pitkä - vie/tie helvettiin.

Jättäisin vain toisen sanan paikalleen, toinen on liikaa. Mutta makuasiahan se on. =)

HeidiR kirjoitti...

Kiitos! :)

Niin, totta Elegia. Tuon ajatusviivan voisi lukea yhdeksi tavuksi. Sehän tauottaa...

SusuPetal kirjoitti...

Kesäkissa voisi myös olla hyvä nimi. Vaikka miespuolinen:)

Jäin miettimään tuossa selostusosiossa pohdintaasi, "teenkö tämän vakavana runoilijana vai huumorimielellä". Eli ovatko nuo vastakkaisia juttuja? Riippuu tietysti siitä, mitä tarkoittaa vakavalla runoilijalla, itselleni se kuulostaa vakavasti otettavalta, sinulle ehkä jotain muuta.

Riimirunot kääntyvät helposti huumoripuolelle, ainakin nykyaikana, koska riimejä kai pidetään vanhanaikaisina, ja olen ollut huomaavinani, että huumori on joillakin kirjoittajilla selitys sille, että vääntää riimiä, eikä tajunnanvirtaa. Että riimiä saa pukata, kunhan se on hauskaa. Tai jos loruilee lapsille.
Vakavasti otettavaa siitä ei tee kirveelläkään.

Tämä on nyt yleistä pohdintaa, ei liity sinun runoosi mitenkään, mutta tuli nyt mieleen. Ehkä olisin voinut laittaa tämän runotorstainkin kommentteihin.

Little Sister Araneida kirjoitti...

Aika ovelaa, tuon otsikon valinta.

Kommentoisin myös Susun kommenttia. Hyvä pointti. Esim. Allyn runo oli äärimmäisen vakava, vaikka pinta vei kepeyteen ja lastenlorumaisuuteen.

Luulen, että huumormielellä riimittely johtuu rimakammosta: mitallinen runous ja loppusoinnut ovat vaativa laji, joten harva uskaltaa lähteä tekemään säkeitä "tosissaan".

HeidiR kirjoitti...

Susupetal. Hyviä kommentteja.

Ehkä minun piti sanoa noin, koska mielestän käytän tuossa hirvittäviä kliseitä ja ylitunteellisia ilmaisuja.

Tottakai riimirunot voivat olla hyvinkin vakavasti otettavia, jos niissä on jotain herkkää ja tuoretta, hienoja ilmaisuja ja oivallusta. Aivan kuin riimittömissäkin runoissa.

Itse en nyt ota itseäni vakavasti tämän runon suhteen. Mutta saa minut ottaa vakavasti, jos haluaa. Lukija kai se päättää loppujen lopuksi.

HeidiR kirjoitti...

Little sister A: Ehkäpä minua pelotti? Siksi sorruin selittelmään...

HeidiR kirjoitti...

Susupetal, muuten itsekin mietin otsikoksi kesäkissaa tai jopa kesäkollia... :P

Allyalias kirjoitti...

Oikeastaan riimiruno on hyvä väline tällaiseen maailmantuskaan. Tavallaanhan pohjattomassa surussa on koomisuudenkin elementti läsnä - etenkin, jos katselee itseään ulkopuolisen silmin.

Vaikka eihän yksinäisyydessä mitään hauskaa ole. Eikä syksyssäkään!

SusuPetal kirjoitti...

Heh, kesäkollin kutina:)

Joo, riimirunoissa pateettisuus ja melodraama ovat usein läsnä ja rajapinnassa pitää olla tarkkana, eipä ole helppoa. Allyn runo on kyllä hyvä esimerkki sanojen pakottomuudesta ja näennäisestä keveydestä vakavan asian esille tuojina.

HeidiR kirjoitti...

Vai tänne sitä tullaan kehumaan Allyn runoa... *reps* Vitsivitsi... :P

Se on hyvä runo. Sillä sipuli. Ally on rohkea.

Ehkä minun tosiaan pitäisi ottaa eri kielen rekisteri käyttöön riimirunoissa. Nehän ovat sukua laululyriikalle, joka myös usein liikkuu vakavuuden ja koomillisuuden rajamaastossa. Se se vasta on taitolaji!

Lastenrunoja olen myös tehnyt. Niitä voi lukea tuolta Aukeasta.

Elegia kirjoitti...

Eivät kaikki riimirunot minun mielestäni mene sinne komiikan ja naiivuuden puolelle. Ajatelkaas vaikka Eino Leinon elegiaa - vaikka onkin pateettinen (minusta ei kyllä ole), niin siitä on naiivius kaukana.

Tämä sinun runo, Heidi, on jännä siinäkin mielessä, että sitä makustella eri otsikoiden alla. Jos otsikkon on hyvin koominen (kuten vaikka se kesäkolli ;) niin silloin voi runoakin lukea vähän kevyemmällä asenteella.

Mutta minusta runosi ei ole naiivi, vaan ihastuin siihen oikeasti. Ihan sama vaikka siitä löytyisikin kliseisiä riimityksiä. Minusta kliseisyys ei ole sama asia kuin huono ;-)) Jatkakaa!

helanes kirjoitti...

Odotathan!

Tommi kirjoitti...

Aika karua meininkiä. Toinen säkeistö toimisi yksinään vallan mainiosti. Se on erinomainen.

HeidiR kirjoitti...

Kiitos, Elegia. Uskon sinua ja huomaan, että taisin vähätellä itseäni turhaan tämän runon kohdalla. Taisi usko itseeni loppua (mutta kenellä ei loppuisi joskus tai useinkin).

Helanes. En ymmärtänyt oikein. Mitä pitää odottaa?

Tommi, kiitos. :) Karua? Rajua? Ehkäpä.

Hilkka kirjoitti...

Mielenkiintoinen tapa tehdä runo. Hyvät riimittelyt. Jää aika haikea olo.

Isopeikko kirjoitti...

Riimittelyssä ei ole mitään automaattisen hassua. Ei ole. Ei.

Tuon otsikon kanssa odotti sitä puukon heilahdusta :) Eikä sekään ole hassua.

HeidiR kirjoitti...

Kiitos, Hilkka ja Isopeikko! :)

En enää osaa sanoa mitään järkeää... :P

Laura kirjoitti...

Otsikointi onkin vaikeaa! Olen ajatellut samaa.

Hyljätyn laulu olisi ehkä ollut sellainen otsikko, joka heti olisi kertonut, mistä runossa on kyse, mutta valitsemasi otsikko on kyllä paljon omaperäisempi.

helanes kirjoitti...

mitään elämältä odota en

Odotathan oli vastaus tähän. Muista odottamisista en tiedä

HeidiR kirjoitti...

Laura: Otsikointi on usein iso osa runoa ja vaikkapa taideteosta.
Etenkin jos taulu on jotenkin abstrakti.

Helanes: kiitos tiedosta. :) Kaikki odottaa jotain vaikka sitä ei-mitään.