Kadottamisesta ja löytämisestä
Harjata hampaita
ja katsella kuinka vesipisara valuu
pesukoneen kantta pitkin.
Istua hiekkalla
ja katsella kuinka purjevene keinuu
suolaisten aaltojen lantioilla.
Olla polvillaan
ja haroa sormilla märkää ruohoa,
toivoa löytävänsä sen minkä on kadottanut.
Nähdä kaukaisuudessa metsän
ja korkean maston
ja pilviä.
Kävellä ikivanhan tervaisen parrun päällä,
pudota ja keinua.
Tuoksu kietoutuu ja putoaa.
Keinuu.
Ja se hiekka ja suolainen vesi.
Ruoho.
Ei pääse irti.
Ei.
RunoTorstain aiheena tanssi.
*****************
Suosittelen runoihmisiä tutustumaan uuteen Aukeaan ja osallistumaan sinnekin!
Minä olen osallistunut. Siellä tosin voi tulla hieman rankempaakin kritiikkiä kuin RunoTorstaissa. Mutta myös hyvää palautetta, joka auttaa kehittymään. :)
Sieltä löytyvät minun runoni:
Lämmin syvä keveys
Kosketus
Ja kolmen runon kokoelma:
Pyhä yksinkertaisuus
3 kommenttia:
"Tuoksu keitoutuu"? Mitähän se pitää sisällään...? Keksitkö sanan itse vai oliko se jo olemassa?
Äh, kirjoitusvirhe, kylläpä harmittaa..
Märästäkin ruohosta voi löytää neliapilan.
Lähetä kommentti