Olen lueskellut huhtikuusta lähtien Eero Huovisen kirja Pappi? (WSOY 2001) . Olen nyt vasta sivulla 84. Kirja on niin runsas ja ajatuksia herättävä, että sitä on ollut vaikea lukea tuon nopeampaa.Huovinen on kirjoittanut kirjan kuin henkilökohtaisen kirjeen. Itseasiassa kirjaa voi pitää paimenkirjeenä alaisilleen, mutta silti sen voi lukea kuka tahansa pappeudesta ja teologiasta kiinnostunut. Huovinen kertoo asioista läheltä itseään. Kevyesti, mutta silti harkiten ja viisaasti. Asioita pitää usein jäädä itse hiljaisuudessa miettimään.
Huovinen pohtii kirjassa pappeutta lähes jokaiselta mahdolliselta suunnalta.
Osassa Ihmisen palvelija kirjoitetaan s. 62 esimerkiksi näin:
"Papin ovi voi olla joko suljettu tai kutsuvasti raollaan. Kiireinen pappi on varattu pappi. Liikaviisaat papit nolaavat ja karkottavat luotaan. Nokkelat papit saattavat hämmentää enemmän kuin kutsua. Tavallinen pappi on kynnyksetön pappi. Pappi, jolla on korvat auki, alkaa vähitellen kuulla ihmeellisiä tarinoita ja kertomuksia, sekä iloisia että raskaita kokemuksia ihmisten elämästä."
Kirja-arvostelu en pysty teoksesta vielä tekemään. Saa nähdä kauanko menee, että saan sen edes luettua.
Netistä löytyivät seuraavat arvostelut:
Yliopistolehti
Helsingin Sanomat
4 kommenttia:
Kiva postaus! Luin juuri Kimmon Kuvamerkintöjä blogia, missä sinäkin annoit lausuntoja hänen saarnastaan. Vaikka tunnen vain blogista, hän on minun mieleiseni pappi, ei tyrkytä mallivastauksia.
Samaan tapaan kuin pappeja, voidaan tarkastella muita ihmisläheisiä ammatteja, opettajia, terapeutteja ja lääkäreitä. Niissä kaikissa ihmisen oma persoona on vahvasti mukana. Muun muassa siksi heitä/meitä on niin monenlaisia.
Niin, Rita, tuosta lainauksesta voisi korvata sanan 'pappi' tilalle sanan 'ihminen'.
Ohjesääntö kaikille lähimmäisille.
Niin, ja tuossa valossa voisi tarkastella äitejä ja isiäkin.
Totta turiset, Rita.
Lähetä kommentti