Pages

torstaina, kesäkuuta 14, 2007

RunoTorstai: Ääni

Eteneminen

Malmijuna vyöryy pohjoiseen vaunut täristen,
kiiltävät kiskot vinkuvat,
vanha asemarakennus nitisee,
puinen lattia tutisee,
pölyiset viinilasit helisevät
kaapissa.

Istuin eilen
heinien keskellä
hyttysten syötävänä
ja katselin tyhjiä kiskoja.

Pitääkö olla hiljaa, jos ei ole
mitään
järkevää
sanottavaa?


RunoTorstain aiheena ääni.

7 kommenttia:

Allyalias kirjoitti...

Minusta on niin, että silloin jos ei ole mitään sanottavaa, kannattaa laulaa :)

Tuima kirjoitti...

Pidin ensimmäisen ja toisen säkeistön vastakkaisuudesta, ensimmäinen oli niin täynnä ääniä, jykeviä ja kovia, että jo tuo heinien keskellä istuminen oli hurja kuva. En ole ihan varma, onko viimeinen säkeistö tarpeellinen. Kaksi ensimmäistä sanovat jo kaiken tarpeellisen.

maaretta kirjoitti...

Ei pidä olla hiljaa mutta saa olla .
Puhutteleva monitahoinen runo. Ainakin minussa herää kysymyksiä?
Tyhjät kiskot, tyttö heinikossa, pölyiset viinilasit. Alkaa kehittyä tarinoita.

SusuPetal kirjoitti...

Minustakin nuo kaksi ekaa säettä riittävät hyvin. Kolmatta ei välttämättä tarvita. Kahteen ensimmäiseen mahtuu kaikki, niin runsas äänimaailma kuin tyhjyys. Hyviä.

HeidiR kirjoitti...

Kiitos, tämä on tosi hyödyllistä! :)

Minulla onkin ongelmana lopettaa runot ja tarinat riittävän ajoissa. Jään jaarittelemaan. Ehkä en ole ainut, jolla on tuo vika?

Ehkä vielä opin... ;)

Tuima kirjoitti...

Kyllä siihen oppii. Kun luotat vielä enemmän sanoihisi ja runosi rakenteeseen, niin loppukin asettuu oikeaan kohtaan. Mieti esimerkiksi ylipitkiä sketsejä, joissa tekijät ovat ihastuneet omaan ideaansa eivätkä näe missä hauskuus on huipussaan, eivät osaa luopua lopusta idean pyörittelystä.

Runossa sinun ei tarvitse selitellä, koska jokainen lukija tulkitsee tekstin omalla tavallaan. Tässä runossa viimeinen säe ohjaa tulkintaa eikä esimerkiksi minun kohdallani lainkaan siihen suuntaan, mihin ensimmäiset säkeistöt veivät. Anna tekstin salaisuudelle mahdollisuus.

Isopeikko kirjoitti...

Kolmas säkeistö on jo yksinään runo.