Joskus on niin ikävä ihmisten luo,että ihmisten lähelle ei edes voi mennä.
Joskus kaipaa niin paljon kosketusta,
että on mentävä mahdollisimman kauas.
Joskus aika on samanaikaisesti tahmeaa ja liian nopeaa.
Joskus on niin yksin ja painavan taakan alla.
Joskus.
8 kommenttia:
"Joskus aika on samanaikaisesti tahmeaa ja liian nopeaa." Kuinka kuvaava säe.
Joskus toisen kirjoittama teksti on lukijan tunteista varastettua kirjoitusta. Lainattua. Kopioitua.
Istun sohvalla ja tuijotan eteeni. Viereisestä huoneesta kuului äsken agressiivista musiikkia. Kosketukseksen tarve, läheisyyden kaipuu. Silti täysi välinpitämättömyys ja erit huoneet.
Joskus ei tiedä miten pitäisi olla, vaikka juuri silloin on kaikki tieto.
:,)
Voih.
anonyymi-laura.
Sanoit Marjaana juuri fiksusti, noihan se juuri on :)
Kiitos, Tuima! Sellainen päivä oli eilen. Juuri sellainen.
Oih, Marjaana, en varastanut sinulta, vaan kirjoitin tarkalleen miltä minusta tuntui. Aidosta tunteestani.
Siinä on kyllä silloin se vaara tai mahdollisuus, että joku muukin tunnistaa itsensä siitä, tarkalleen.
Komppaan myös Lauraa. ;)
Siinä missä ihminen on syvimmältään ainutlaatuinen ja haavoittuva persoona, siinä hän on myös aidoimmin toisten kaltainen. Martti Lindqvist on joskus sanonut jotakin edellisen kaltaista. Tunnistamme omat haavamme toisten haavojen kautta.
Tuon Lindqvist vainoaa minua. Siis sillä tavalla, että aina kirjastossa osuu silmiini hänen kirjojaan. Vainoaminen lakkaa, kun luen jonkun hänen kirjoistaan.
Lue Lindgvistin Hyvä elämä.
Lähetä kommentti