Pages

keskiviikkona, kesäkuuta 06, 2007

A niinkuin angiina

A-ryhmän streptokokin aiheuttama nielutulehdus eli angiina

Streptokokin aiheuttamaa nielutulehdusta ei voi tunnistaa pelkästään sen oireiden perusteella, vaan taudinmäärityksen tulee tapahtua viljelytestien avulla. Bakteerin aiheuttamaa nielutulehdusta epäillään, jos kurkkukipu on alkanut äkillisesti ja siihen liittyy kuumeennousu (yleensä yli 38 astetta) ja muut tyypilliset ylähengitystietulehduksen (eli flunssan oireet puuttuvat). Angiinan yhteydessä nielussa voi näkyä vaaleita peitteitä. Angiinaa osataan epäillä myös silloin, jos sairastuneen lähipiirissä joku on juuri sairastanut angiinan tai esim. opiskelupaikassa, työpaikalla, lasten päiväkodissa jne. on angiinaan sairastuneita. Angiina voi kokonaan hoitamatta jätettynä aiheuttaa epidemian. Laboratoriossa varmennettu angiina hoidetaan antibioottilääkityksellä (ensisijaisesti penisilliinillä) ja siihen liittyvä kurkkukipu erikseen tulehduslääkkeillä. Kivun hoitaminen voidaan aloittaa jo ennen tutkimustulosten varmistumista, eikä se vaikuta mahdollisen antibioottihoidon tehoon. YTHS


Tytöillä oli viime viikolla kuumetta ja kurkkukipua. Käytettiin vanhinta tytärtä terveyskeskuksessakin. Ottivat nieluviljelyn. Mutta kuume ja kurkkukipu loppuivat. Tytöt vaikuttivat täysin terveiltä. Terveydenhoitaja käski soittaa tuloksia. Soitin yhden päivän jälkeen. Negatiivinen. Sanoi, että pitää soittaa toisen päivän jälkeen. Kuulemma menee jopa kaksi tai kolme päivää ennen kuin testissä näkyy bakteerikasvua.

En sitten ehtinyt tai muistanut asiasta soittaa, kuin vasta eilen. Itselläkin olo oli ollut hirveä jo aamulla. Kurkku kipeä ja paleli aivan älyttömästi. Tuntui ihan hullulta, että ulkona oli +25 astetta, ja minä palelin kuin Siperiassa!

Angiinahan se sitten olikin vanhimmalla tyttärellä. Otatin itsestänikin nielunäytteen eilen. Tuloksia taas saa odotella muutaman päivän.

Hain tytöt pois hoidosta, ettei vanhin tartuta muita ja hankin sairaslomaa. Eilen sitten makasin sängyssä 38 asteen kuumeessa ja laskin tunteja siihen milloin saan ottaa seuraavan Buranan. Huomasi ihan selvästi milloin Burana alkoi lakata vaikuttamasta. Vanhin tyttö sai jo antibioottikuurin.

Eilen olisin kyllä kaivannut kotiin sitä kodinhoitajaa, MLL:n apua tai jotain. Mies oli työmatkalla, joten ei voinut rynnätä avuksi. On vaikea hoitaa kolmea pientä lasta kovassa kuumeessa. Tuohon voisi joku sanoa, että mitäs menin hankkimaan niin paljon lapsia, etten pysty niitä yksin hoitamaan. Tuli vain mieleeni tämä Kalevan keskusteluketju, jossa kauhisteltiin sitä, että miten äidit kehtaavatkin pyytää apua. Pitäisi vissiin yksin selvitä?

Nykyaika on näköjään hyvin narsistista ja kovaa, jos ainakin tutkii tuota Kalevan keskustelua. Missä on lähimmäisen rakkaus ja halu ymmärtää muita? Ne, jotka ovat yksin selvinneet, ovat katkeria eivätkä auta muita. Sanovat, että jokaisen täytyy hoitaa itse omat ristinsä. Tämä varmaan pätee vähän joka asiaan nyky-yhteiskunnassa.

Nykyaikana tukiverkosto alkaa olla kai harvinainen ilmiö. Liekö kellään enää sellaista tätien, ystävien ja sukulaisten muodostamaa yhteisöä? Ehkä on. En tiedä.

Soitin yhdelle oman kunnan kodinhoitajalle ja hän naureskellen sanoi, että ei heillä ole pitkään aikaan ollut mahdollisuuksia auttaa tuollaisissa tilanteissa. Minua jäi vaivaamaan hänen naureskelunsa. Hän vaikutti olevan hyvällä tuulella. Kaipa kesä vaikutti asiaan, mutta minulle jäi omituinen olo. No, ehkä hän yritti piristää minua omalla hyvällä tuulellaan? Olisi kai pitänyt kysyä, että mitä naureskelee.

Otin selville MLL:n puhelinnumeron, mutta soittoaika oli päättynyt jo klo 1300. Se siitä sitten.

Lähetin tekstiviestiä parille sellaiselle ihmisille, jonka arvelin pystyvän irrottautumaan ja tulemaan avuksi. Kukaan ei päässyt tulemaan. Ymmärrän kyllä. Heillä oli kyllä kova halua tulla auttamaan ja uskon sen.

Oikeastaan iltapäivä ja ilta meni kohtuullisen hyvin. Tytöt eivät tapelleet, vaan leikkivät nätisti keskenään. Katsoivat esimerkiksi elokuvia. Minä kömmin sängystä aina tarvittaessa antamaan välipalaa tai mehua.

Illalla mies tuli kotiin. Hän siivosi, tiskasi ja pesi pyykit sekä järjesti asunnon. Soitti isälleni, että voisiko hän tulla seuraavana päivänä avuksi. Minä itse en soittanut hänelle, koska hän asuu sen verran kaukana ja on vanha ihminen, että en viitsisi häntä vaivata. Isä lupasi kyllä tulla, jos oloni jatkuu yhtä huonona.

Nyt olen kuitenkin jo päässyt ylös sängystä. Buranaa vielä pitää kuitenkin syödä ja kurkku on kipeä. Mutta ehkä tästä alkaa elämä voittaa?

9 kommenttia:

Allyalias kirjoitti...

Onpas kurjaa. Toivottavasti elämä voittaa pian ja pääset tolpillesi.

Nykyään vanhemmat ovat tosiaan aika turvaverkottomia lapsineen. Minä olen ollut usein tuossa samassa tilanteessa (etenkin yh-aikoinani). Onneksi lapsille ei ole sattunut koskaan vahinkoja, vaikka tuurista se on ollut kiinni. Joskus on vaan niin sairas, että ei kykenevä hoitamaan lapsiaan.

Mande kirjoitti...

Olen erittäin pahoillani, etten tullut auttamaan. Oli vähän syyllinen olo kun en tullut, harmitti. Minulla kuitenkin oli syyni. Silti. Pulaan jättäminen tuntui ilkeältä.

Yritähän parantua. Eiköhän tuo kesäaurinko pian paranna lapsetkin, jotta kirmaaminen lämpimällä ruohikolla jälleen onnistuu. Vaikka se nyt näyttääkin pilveen pyrkivän.

HeidiR kirjoitti...

Ally: Sellaista se elämä on... Muuten onko se ollut sellaista Suomessa aina? Miten se oli 100 vuotta sitten?

Mande: Äh, ei ollut tarkoitus syyllistää sinua tällä. Positiivinen asiahan oli, että nyt sentään rohkenin lähestyä montaa ihmistä ja tahoa avun tarpeessa. On ollut aikoja, että olen ollut aika etten ole kehdannut tai uskaltanut arkana soittaa kenellekään vaikka olisinkin tarvinnut apua kotona.

Narisin enemmänkin sen suhteen, että tällaisiin asioihin ei panosteta kunnissa. Tarve on paljon suurempi kuin tiedetäänkään. Kodeissa on nimittäin paljon niitä hiljaisia ja yksinäisiä äitejä, jotka tarvitsisivat apua.

Paavo kirjoitti...

Elämä voittaa kunnes kuolema tulee.

Mää just tajusin, että varmaan en ois saanu tulla oman terveyteni takia vaikka ois aika riittänytkin. Nimittäin viime viikonloppuna vasta itellä loppu se kuukauden antibioottikuuri, jonka streptokokin takia sain. Eri streptokokki ilmeisesti mutta silti, altistuminen on aina altistumista.

Nää tukiverkot. Vaikka joitain psykologisia ja muita epämukavuuksia siitä onkin, on tähän äidin naapuriin muuttaminen siltä kannalta hyvä kyllä. Elossa oleva mummo, isän äiti, asuu tuossa vajaan kilometrin päässä, yks täti ja yks setä kanssa. Isäkin saman kaupungin alueella, ja veljmies kanssa. Eli kyllä näitä yhteisöjä on vielä olemassa, vaikka ne keskenään muuten ku hätätilanteessa puhuiski hyvin vähän.

Oliko se sitte se siun työmatkalla ollu ukko joka vasta jotain työasioitaan Kalevassa kommentoi, sama nimi tais ainaki olla.

Ja ei huolta, kyllä nämä helteet ehtii siihen jäähtyä, kuhan te tervehytte. Ei tartte sitte helteessä hikoilla suomalaisen.

HeidiR kirjoitti...

Heh... tännekö heti kaikki minun "tukiverkkoni" ryntää. Netti-ihminen on netti-ihminen.

Saattaahan se ollakin se sama ukko siinä Kalevassa. ;)

sahrami kirjoitti...

Minäkin luin muualta tuosta Kalevassa olleesta jutusta. On kyllä tosi ikävä tilanne, ettei saa kunnalta apua kun tarvitsisi. Vaikka sitä ei joutuisi käyttämäänkään, niin sillä on iso psykologinen merkitys, että tietää tarpeen tullen apua löytyvän.

Toivottavasti paranet pian. Angiina on kamala tauti. Minäkin olen ollut nyt kolme päivää sairaslomalla flunssan takia. Ihan ihmeellistä olla flunssassa helteellä! :)

Anonyymi kirjoitti...

Oh. Voi että. Toivottavasti eijoo ennää kovin kipiä olo. Yritähhän pärjätä. Höh.
(tämmösellä SÄÄLLÄ ja vuoteen omana ;O)
hö. eijjoo varmasti kivvaa ei.

josse siitä, pikkuhilijaa : ) Toivohtaaan.

t.lauuuuuura

Anonyymi kirjoitti...

Ja kaikkihanne tänne ryntaa, hih ; )

HeidiR kirjoitti...

Kiitos, Sahrami ja Laura! :)

Hain juuri itselleni paketillisen antibioottia. Sellainen tapaus.