perjantaina, helmikuuta 29, 2008
RunoTorstai: valinnan vaikeus
Ihanan elämäni surkeus
Pakkassumu leijuu maapallon päällä, kävelyretkeni lumisella soratiellä auringon paistaessa himmeästi suoraan kasvoilleni, saa ajatukseni keveiksi, askel lentää, hetki on maailman paras, aurinko on kuin vastakuoriutunut haaleankeltainen lämmin kananpoikanen ohuen pitsiverhon takana, paluumatkallani huomaan ojassa makaamassa kuolleen ruskeankirjavan omituiseen asentoon jäätyneen ja kangistuneen varpusen, murehdin kaiken pysymättömyyttä ja järjettömyyttä kiinnikuoroutuvien seinien imaistessa minut takaisin sisään, minut syleillään liikkumattomaksi piententyvien ikkunoiden vinkuessa kasvavan paineen tahdissa, jälleen kaiken kääntyessä nurinpäin ja maapallon vaihtaessa napaisuuttaan, lähden katsomaan miltä aurinko tänään näyttää.
********
RunoTorstaissa aiheena valinnan vaikeus.
Pakkassumu leijuu maapallon päällä, kävelyretkeni lumisella soratiellä auringon paistaessa himmeästi suoraan kasvoilleni, saa ajatukseni keveiksi, askel lentää, hetki on maailman paras, aurinko on kuin vastakuoriutunut haaleankeltainen lämmin kananpoikanen ohuen pitsiverhon takana, paluumatkallani huomaan ojassa makaamassa kuolleen ruskeankirjavan omituiseen asentoon jäätyneen ja kangistuneen varpusen, murehdin kaiken pysymättömyyttä ja järjettömyyttä kiinnikuoroutuvien seinien imaistessa minut takaisin sisään, minut syleillään liikkumattomaksi piententyvien ikkunoiden vinkuessa kasvavan paineen tahdissa, jälleen kaiken kääntyessä nurinpäin ja maapallon vaihtaessa napaisuuttaan, lähden katsomaan miltä aurinko tänään näyttää.
********
RunoTorstaissa aiheena valinnan vaikeus.
maanantaina, helmikuuta 25, 2008
Uusi blogi!
Minulle tuli tarve luoda uusi blogi.
Sen nimi on Heidin kirjastokassi. Kyseessä on pieni lukupäiväkirja. Nimi on kirjastokassi, koska olen kirjaston suurasiakas. Tänäänkin raahasin kotiin ison kauppakassillisen kirjoja.
Ei ole tarkoitus kirjoittaa pitkiä ja ikävystyttäviä arvosteluja vaan sanoa kaikki lyhyesti ja ytimekkäästi. Haluan itse pitää tallessa ja muistissa sen, mitä olen lukenut. Siksi voisi riittää jopa sanat: tykkäsin tai en tykännyt yhtään.
Niin, tiivistäminen olisi päämääränä. En tiedä miten käytännössä se onnistuu.
Sen nimi on Heidin kirjastokassi. Kyseessä on pieni lukupäiväkirja. Nimi on kirjastokassi, koska olen kirjaston suurasiakas. Tänäänkin raahasin kotiin ison kauppakassillisen kirjoja.
Ei ole tarkoitus kirjoittaa pitkiä ja ikävystyttäviä arvosteluja vaan sanoa kaikki lyhyesti ja ytimekkäästi. Haluan itse pitää tallessa ja muistissa sen, mitä olen lukenut. Siksi voisi riittää jopa sanat: tykkäsin tai en tykännyt yhtään.
Niin, tiivistäminen olisi päämääränä. En tiedä miten käytännössä se onnistuu.
perjantaina, helmikuuta 22, 2008
Missä olen ollut?
Vietän parhaillaan perjantai-iltaa keittiössä, läppärini ääressä. Astianpesukone hurisee. Lapset nukkuvat. Ulkona on pimeää. Käyn kirjautumassa Facebookiin, ei mitään uutta. Podenko jo Facebook-uupumusta? Luen blogeja, onko ihmiset hiihtolomalla? Käyn kirjautumassa keskustelupalstalle, ei sielläkään mitään innostavaa. Sitten taas kirjaudun Facebookiin... huoh, oikeasti pitäisi mennä nukkumaan.
Mutta kun on perjantai-ilta ja huomenna on vapaapäivä. Haluaisin vähän pitää hauskaa perjantai-illan kunniaksi. Mutta miten? Aikuisen ihmisen on aika säälittävää roikkua netissä näin paljon.
Tiistai-iltana oli sentään kivaa vaihtelua. Olin Nukulla (joka onkin nykyään Valve...hämmentävää) katsomassa runoesityksiä. Näin taas tuttuja runoihmisiä ja sain nauraa. Juttua ja iloa riitti. Ja Angelit esiintyivät. Oi, että! Ihanaa joikhaamista. Eivät olleet tosin enää Angelin tyttöjä.. (olivat realisteja, naisiahan heistä on kasvanut). Yleisökin sai yhdessä välissä joikhata.
Kai se on "annettava periksi" ja mentävä nukkumaan. En jaksa lukea mitään kirjojakaan nyt.
Soitin sentään tänään iltapäivällä yhdelle ystävälleni, joka on myös äiti. Sain voimaa naispuheesta. Kiitos siitä. :) Jotenkin on parantavaa keskustella oman sukupuolen edustajan kanssa ja vieläpä sellaisen, jonka kanssa on samalla aaltopituudella. Sitä kaipaa aina välillä tai siis aina... mutta sitä yrittää löytää korvaavia toimintoja ystävien läsnäolon puutteeseen (esim. netti).
Niin, mutta ajatella. Noista tytöistäni, pikkunaisista, kasvaa pian isoja tyttöjä ja naisia, jotka täyttävät kodin vieläkin enemmän tyttöpuheella, kikatuksella, naurulla ja kirkaisuillakin välillä.
Astianpesukone hyrrää vieläkin tuossa. Pian se hiljenee. Naps. Yht'kkiä on aivan hiljaista.
Sammutan valot ja hiivin nukkumaan.
Huomenna on taas uusi päivä.
Mutta kun on perjantai-ilta ja huomenna on vapaapäivä. Haluaisin vähän pitää hauskaa perjantai-illan kunniaksi. Mutta miten? Aikuisen ihmisen on aika säälittävää roikkua netissä näin paljon.
Tiistai-iltana oli sentään kivaa vaihtelua. Olin Nukulla (joka onkin nykyään Valve...hämmentävää) katsomassa runoesityksiä. Näin taas tuttuja runoihmisiä ja sain nauraa. Juttua ja iloa riitti. Ja Angelit esiintyivät. Oi, että! Ihanaa joikhaamista. Eivät olleet tosin enää Angelin tyttöjä.. (olivat realisteja, naisiahan heistä on kasvanut). Yleisökin sai yhdessä välissä joikhata.
Kai se on "annettava periksi" ja mentävä nukkumaan. En jaksa lukea mitään kirjojakaan nyt.
Soitin sentään tänään iltapäivällä yhdelle ystävälleni, joka on myös äiti. Sain voimaa naispuheesta. Kiitos siitä. :) Jotenkin on parantavaa keskustella oman sukupuolen edustajan kanssa ja vieläpä sellaisen, jonka kanssa on samalla aaltopituudella. Sitä kaipaa aina välillä tai siis aina... mutta sitä yrittää löytää korvaavia toimintoja ystävien läsnäolon puutteeseen (esim. netti).
Niin, mutta ajatella. Noista tytöistäni, pikkunaisista, kasvaa pian isoja tyttöjä ja naisia, jotka täyttävät kodin vieläkin enemmän tyttöpuheella, kikatuksella, naurulla ja kirkaisuillakin välillä.
Astianpesukone hyrrää vieläkin tuossa. Pian se hiljenee. Naps. Yht'kkiä on aivan hiljaista.
Sammutan valot ja hiivin nukkumaan.
Huomenna on taas uusi päivä.
torstaina, helmikuuta 21, 2008
ValokuvaTorstai: Jotain rajaa!
Kuva on otettu Virpiniemessä. Tässä näkyy monta pintaa.Pintojen välissä on raja. Lumi on sammalleen ja jäkälän päällä.
Seuraavassa kerroksessa on hienoa hiekkaa.
Hyvin syvältä löytyy savea tai kalliota.
Kun maankuori loppuu, voisimme porautua maan vaippaan.
Jatkaa niin kauan, että rajat loppuisivat ja
pääsisimme ytimeen.
Ihan niin kuin siinä elokuvassa Core.
Mutta pitäisi noilla tieteisleffoillakin olla jotain rajaa...
***********
Valokuva Torstain aiheena Jotain rajaa!
RunoTorstai: Jotain rajaa!
10 pientä kiveä
minulla on korissani 10 kiiltävää kiveä
aurinko heijastuu niistä kauniisti
mutta jokin huolestuttaa minua
siispä tarkistan kauniit kiveni
yhdessä on särö, se täytyy heittää pois
toisessa ja kolmannessa on likatahra
yritän pestä ne pois, tuloksetta
neljäs kivi on liian suuri
ja viides liian pieni
siirrän ne syrjään
kuudes on väärän muotoinen
seitsemäs on väärän värinen
kahdeksas on liian kevyt
yhdeksäs on liian painava
jäljelle jäänyt kymmenes kivi on kaunis
liian kaunis ja täydellinen
heitän senkin pois
nyt minulla on tyhjä kori
aurinko paistaa edelleen kauniisti
eikä mikään enää huolestuta minua
paitsi ehkä se
että korini on ihan tyhjä
*************
RunoTorstaissa aiheena Jotain rajaa!
minulla on korissani 10 kiiltävää kiveä
aurinko heijastuu niistä kauniisti
mutta jokin huolestuttaa minua
siispä tarkistan kauniit kiveni
yhdessä on särö, se täytyy heittää pois
toisessa ja kolmannessa on likatahra
yritän pestä ne pois, tuloksetta
neljäs kivi on liian suuri
ja viides liian pieni
siirrän ne syrjään
kuudes on väärän muotoinen
seitsemäs on väärän värinen
kahdeksas on liian kevyt
yhdeksäs on liian painava
jäljelle jäänyt kymmenes kivi on kaunis
liian kaunis ja täydellinen
heitän senkin pois
nyt minulla on tyhjä kori
aurinko paistaa edelleen kauniisti
eikä mikään enää huolestuta minua
paitsi ehkä se
että korini on ihan tyhjä
*************
RunoTorstaissa aiheena Jotain rajaa!
tiistaina, helmikuuta 19, 2008
Lasten suusta jälleen kerran
Minun 7-vuotias tyttäreni, sisarusparven vanhin, sanoi taas jotain mieleenpainuvaa viime viikolla matkalla kotiin päiväkodista:
"Ihminen ei ole oikeasti koskaan yksin, koska hänellä on mukana aina oma varjo."
"Todella hyvin sanottu!" suorastaan kiljaisin ratin takaa ja jäin miettimään lauseen filosofisia syvyyksiä.
Kirjoitan tämän nyt tänne ylös, etten unohtaisi sitä.
"Ihminen ei ole oikeasti koskaan yksin, koska hänellä on mukana aina oma varjo."
"Todella hyvin sanottu!" suorastaan kiljaisin ratin takaa ja jäin miettimään lauseen filosofisia syvyyksiä.
Kirjoitan tämän nyt tänne ylös, etten unohtaisi sitä.
lauantaina, helmikuuta 16, 2008
Myöhäiset ystävänpäiväjorinat
Myöhästyneet ystävänpäiväterveiset blogini lukijoille!En ole ehtinyt bloggaamaan kunnolla 14.2. lähtien. Torstaina tuli nimittäin MeNaiset ja siinä oli niin helppo ja herkullinen menu, että päätin yllättää mieheni loihtimalla juhlaa arjen keskelle.
Ostin jopa uuden vahakankaan ja tulppaaneja. Laitoin ainekset etukäteen valmiiksi, ja kun lapset olivat nukahtaneet, suoritin viimeistelyn. Ja sitten saapuikin yllättynyt puoliso kotiin. Niin, kerrankin ei ollut odottamassa makaronipataa tai kalapuikkoja...
Tarjolla oli:
Tulinen tomaattikeitto
Pähkinälohi ja rucolaperunat
Hunajaa hunajaiselle -jälkiruoka
sekä juomana alkoholitonta valkoviiniä.
Pähkinälohi oli viedä kielen mennessään. Tiedättekö, kun saa sellaista ruokaa suuhunsa, että silmät menevät kiinni ja kuuluu hiljainen mmmmmm.
Tuota pitää harrastaa useamminkin. Ei vain ystävänpäivänä. Jos pariskunta ei pääse ravintolaan syömään, ravintola voi tulla kotiin. Vaatii vain hieman viitseliäisyyttä ja halua. Eikä kukaan lapsistakaan herännyt ruokailun aikana.
Ystävänpäivästä jäi muistokin uuteen vahakankaaseen eli kerniliinaan. Se on tuo sydänjälki. Aluksi luulin sitä rasvatahraksi. Liina on uutuus ja hintava. Se on päältä kangasmainen ja alla on se muovinen, liukas pinta. Ei auttanut tiskiaine, yleispesuaine eikä edes Tabort. Sitten tajusin, että juuri tuossa kohtaa oli ollut mieheni jälkiruokakuppi. Se oli siis hunaja-voisekoistuksessa paahdettuja päärynän ja artisokan viipaleita. Taisin laittaa annoksen liian kuumana pöydälle, Kuumuus sai aikaan tuon jälkeen.
Vähän harmittaa, mutta onhan tuo sentään sydän. Ostin tänään viisi mustaa tablettia suojamaan vahakangasta ja yksi tietysti peittää jäljen. Varmistuksen varmistus. Pidän itse kovasti tuosta kankaan väristä ja liina pysyy hyvin pöydältä. Tarhat lähtevät aika helposti irti kangasmaisesta pinnasta. Saa tosin nähdä miltä se näyttää puolen vuoden kuluttua.
... ai, miksi en sitten kirjoitellut perjantainakaan? No, kun aineksia, joita olin hankkinut reseptejä varten, jäi käyttämättä. Joten tein eilenkin erilaista ruokaa (tomaattimehu ja rucola piti käyttää loppuun) ja tänään tein kookosmaidosta jälkkäriä. Saa nähdä ryöpsähtääkö tämä käsistä vai palaanko taas tuolle taatulle maksalaatikko-kalapuikko-makaronilaatikko-linjalleni.
Ostin jopa uuden vahakankaan ja tulppaaneja. Laitoin ainekset etukäteen valmiiksi, ja kun lapset olivat nukahtaneet, suoritin viimeistelyn. Ja sitten saapuikin yllättynyt puoliso kotiin. Niin, kerrankin ei ollut odottamassa makaronipataa tai kalapuikkoja...
Tarjolla oli:
Tulinen tomaattikeitto
Pähkinälohi ja rucolaperunat
Hunajaa hunajaiselle -jälkiruoka
sekä juomana alkoholitonta valkoviiniä.
Pähkinälohi oli viedä kielen mennessään. Tiedättekö, kun saa sellaista ruokaa suuhunsa, että silmät menevät kiinni ja kuuluu hiljainen mmmmmm.
Tuota pitää harrastaa useamminkin. Ei vain ystävänpäivänä. Jos pariskunta ei pääse ravintolaan syömään, ravintola voi tulla kotiin. Vaatii vain hieman viitseliäisyyttä ja halua. Eikä kukaan lapsistakaan herännyt ruokailun aikana.
Ystävänpäivästä jäi muistokin uuteen vahakankaaseen eli kerniliinaan. Se on tuo sydänjälki. Aluksi luulin sitä rasvatahraksi. Liina on uutuus ja hintava. Se on päältä kangasmainen ja alla on se muovinen, liukas pinta. Ei auttanut tiskiaine, yleispesuaine eikä edes Tabort. Sitten tajusin, että juuri tuossa kohtaa oli ollut mieheni jälkiruokakuppi. Se oli siis hunaja-voisekoistuksessa paahdettuja päärynän ja artisokan viipaleita. Taisin laittaa annoksen liian kuumana pöydälle, Kuumuus sai aikaan tuon jälkeen.
Vähän harmittaa, mutta onhan tuo sentään sydän. Ostin tänään viisi mustaa tablettia suojamaan vahakangasta ja yksi tietysti peittää jäljen. Varmistuksen varmistus. Pidän itse kovasti tuosta kankaan väristä ja liina pysyy hyvin pöydältä. Tarhat lähtevät aika helposti irti kangasmaisesta pinnasta. Saa tosin nähdä miltä se näyttää puolen vuoden kuluttua.
... ai, miksi en sitten kirjoitellut perjantainakaan? No, kun aineksia, joita olin hankkinut reseptejä varten, jäi käyttämättä. Joten tein eilenkin erilaista ruokaa (tomaattimehu ja rucola piti käyttää loppuun) ja tänään tein kookosmaidosta jälkkäriä. Saa nähdä ryöpsähtääkö tämä käsistä vai palaanko taas tuolle taatulle maksalaatikko-kalapuikko-makaronilaatikko-linjalleni.
RunoTorstai
Kaksi naista
toinen soittaa vanhaa pianoa
toinen istuu sohvalla ja ompelee ristipistotyötä
pistojen rytmi mukautuu musiikin tahtiin
vai säestääkö soittaja ompelijaa?
naisten välissä on tyhjä tila
joka sisältää kaiken
**************************
RunoTorstaissa aiheena tämä maalaus.
toinen soittaa vanhaa pianoa
toinen istuu sohvalla ja ompelee ristipistotyötä
pistojen rytmi mukautuu musiikin tahtiin
vai säestääkö soittaja ompelijaa?
naisten välissä on tyhjä tila
joka sisältää kaiken
**************************
RunoTorstaissa aiheena tämä maalaus.
keskiviikkona, helmikuuta 13, 2008
Odotettu haaste
Tätä kiertotehtävää olenkin odottanut. Maaria haastoi minut mukaan.
Säännöt:
1. Laita viisi linkkiä viiteen aikaisempaan blogipostaukseesi. Niiden tulee liittyä näihin viiteen teemaan alla:
Perhe: Arkista tajunnanvirtaa
Ystävyys: Äidit tarvitsevat hoivaa
Rakkaus: Hyvää ystävänpäivää! (vuodelta 2007)
Minä itse: On olemassa kursiivinen melankolia (runo)
Mitä tahansa: Olen tekemässä ennätyksen
2. Haasta viisi muuta bloggaajaa tekemään saman. Yritä löytää ainakin kaksi uudempaa tuttavuutta, joihin voit näin tutustua paremmin.
Haastan seuraavat bloggaajat:
Mia with two eyes
Fredrikan toinen
Hillamaassa
Huutoja ja hihityksiä
Omin käsin
3. Lue postaukset, ja jätä halutessasi kommentteja.
Säännöt:
1. Laita viisi linkkiä viiteen aikaisempaan blogipostaukseesi. Niiden tulee liittyä näihin viiteen teemaan alla:
Perhe: Arkista tajunnanvirtaa
Ystävyys: Äidit tarvitsevat hoivaa
Rakkaus: Hyvää ystävänpäivää! (vuodelta 2007)
Minä itse: On olemassa kursiivinen melankolia (runo)
Mitä tahansa: Olen tekemässä ennätyksen
2. Haasta viisi muuta bloggaajaa tekemään saman. Yritä löytää ainakin kaksi uudempaa tuttavuutta, joihin voit näin tutustua paremmin.
Haastan seuraavat bloggaajat:
Mia with two eyes
Fredrikan toinen
Hillamaassa
Huutoja ja hihityksiä
Omin käsin
3. Lue postaukset, ja jätä halutessasi kommentteja.
tiistaina, helmikuuta 12, 2008
Tunnetko olevasi osa maailmankaikkeutta?
Tämän päivän Hesarissa oli juttua aaveraajasta. Ei, se ei ole se irtonainen käsi, joka leijailee ilmassa tai kipittää kahden sormensa välillä. Kyse on aivojen aistimuksesta. Aivot harhauttavat meitä koko ajan.
Lehdessä neuvottiin tekemään itsekin koe avustajan kanssa. Testattava istuu tuoliin ja laittaa käden pöydälle. Väliin laitetaan este, jottei testattava näe omaa kättä. Eteen pöydälle asetetaan tekokäsi (voi olla vaikka hanskakin). Testattava tuijottaa tekokättä. Avustaja sivelee tarkalleen yhtä aikaa ja samalla tavalla testattavan kättä ja valekättä.
Testattavalle tulee mahdollisesti tunne siitä, että tuo valekäsi on osa omaa kehoa!
Tämä voi toimia myös muiden pintojen kanssa. Vaikka pöydän tai puukappaleen kanssa.
Itse testasin myös tuon asian. Minulle tuli testistä sekava olo. En kokenut olevani yhtä hanskan kanssa. Mutta tuntui kummalta tuntea sively kädessä ja nähdä kosketus hanskalla. Omituinen olo siitä jäi.
Minulle tuli artikkelin lukemisen jälkeen olo, että tässäkö on nyt selitys sille, että joskus tuntee olevansa osa maailmankaikkeutta? Kun pääsee oikein syvään meditatiiviseen tilaan ja tuijottaa vaikkapa kukkaruukkua, voi tuntea sen pinnan kehossaan. Siis kokea ihan oikeasti, että kukkaruukku on osa kehoa. Jutussa sanottiin, että kokemus on aito ja kun sen kerran on kokenut, sitä ei voi pois viedä. Aika hyvin sanottu.
Vaaditaan eläytymistä ja keskittymistä... ja hups, olet osa maailmankaikkeutta.
Tosin on aika tylsää selittää kaikki tieteellisesti. Mystinen selitys on paljon jännempi.
Tuossa tämän päivän Hesarin tiedeosiossa oli paljon muitakin jänniä huomioita aivoista. Lehteen oli painettu monta mielenkiintoista linkkivinkkiä, jotka olisivat johdattaneet testeihin. Ikävä kyllä lehden juttu on maksujen takana netissä, eikä minulla ole tuota Hesaria kotona. Harmi.
Lehdessä neuvottiin tekemään itsekin koe avustajan kanssa. Testattava istuu tuoliin ja laittaa käden pöydälle. Väliin laitetaan este, jottei testattava näe omaa kättä. Eteen pöydälle asetetaan tekokäsi (voi olla vaikka hanskakin). Testattava tuijottaa tekokättä. Avustaja sivelee tarkalleen yhtä aikaa ja samalla tavalla testattavan kättä ja valekättä.
Testattavalle tulee mahdollisesti tunne siitä, että tuo valekäsi on osa omaa kehoa!
Tämä voi toimia myös muiden pintojen kanssa. Vaikka pöydän tai puukappaleen kanssa.
Itse testasin myös tuon asian. Minulle tuli testistä sekava olo. En kokenut olevani yhtä hanskan kanssa. Mutta tuntui kummalta tuntea sively kädessä ja nähdä kosketus hanskalla. Omituinen olo siitä jäi.
Minulle tuli artikkelin lukemisen jälkeen olo, että tässäkö on nyt selitys sille, että joskus tuntee olevansa osa maailmankaikkeutta? Kun pääsee oikein syvään meditatiiviseen tilaan ja tuijottaa vaikkapa kukkaruukkua, voi tuntea sen pinnan kehossaan. Siis kokea ihan oikeasti, että kukkaruukku on osa kehoa. Jutussa sanottiin, että kokemus on aito ja kun sen kerran on kokenut, sitä ei voi pois viedä. Aika hyvin sanottu.
Vaaditaan eläytymistä ja keskittymistä... ja hups, olet osa maailmankaikkeutta.
Tosin on aika tylsää selittää kaikki tieteellisesti. Mystinen selitys on paljon jännempi.
Tuossa tämän päivän Hesarin tiedeosiossa oli paljon muitakin jänniä huomioita aivoista. Lehteen oli painettu monta mielenkiintoista linkkivinkkiä, jotka olisivat johdattaneet testeihin. Ikävä kyllä lehden juttu on maksujen takana netissä, eikä minulla ole tuota Hesaria kotona. Harmi.
lauantaina, helmikuuta 09, 2008
PakinaPerjantai: Limaista malvaa
Nuori ja vahva mies, Atem, kaivaa suurta kuoppaa hiekkaan. Koivut kurottelevat oksiaan kaiken yllä. Vanha mies, Seom, lepää ja nojaa lapioonsa. Hän seuraa kuinka Atem kiroilee ja vihaisena tekee työnsä. Seom kävelee lähemmäksi kuoppaa ja kysyy hiljaa nuorelta mieheltä:
- Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
Atem viskaa lapionsa maahan, nousee kuopasta ylös ja marssii vanhan miehen luo. Hän repii vanhaa miestä korvasta ja huutaa takaisin:
- Että huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea? Kehtaatko kysyä minulta, että mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?
Atem irrottaa otteensa. Seom kaatuu polvilleen maahan ja itkee. Atem laskeutuu nuorilla jaloillaan takaisin hiekkakuopaan ja jatkaa haudan kaivamista. Hauta on saatava valmiiksi ennen kuin tulee pimeä.
Seom jatkaa itkuaan ja valittaa:
-Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
Atem lopettaa kaivamisen ja nousee taas vihaisena ylös. Hän ryntää vanhan miehen luokse ja lyö häntä kasvoihin.
- Kysytkö kuka huolisi suolatonta ruokaa, kenelle maistuisi limainen malva? Sinun on sitä syötävä, kun minä niin sanon!
Nuori mies jättää vanhan miehen maahan. Veri valuu ryppyisestä poskesta. Vielä kerran vanha mies kohottautuu ylös. Vapisella äänellä hän kuiskaa:
- Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
Atem hakee lapion ja lyö sillä vanhaa miestä. Seom menettää tajuntansa.
- Vai sitä mieltä olet, että tämä, mitä joudut nielemään, on yhtä iljettävää, voit pahoin, kun vain näetkin sitä!
Atem tuijottaa hiljaista vanhusta, joka makaa vaatemyttynä hiekassa. Hetken jälkeen hän laskeutuu takaisin kuoppaan. Hauta on saatava valmiiksi ennen kuin tulee pimeä.
*********************
PakinaPerjantaissa aiheena oli Raamatunlause: Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä? Huomaisin, että se oli vanhasta Raamatun versiosta ja uusi versio kuuluu näin: Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea, mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?
Päätin vertailla lisää uutta ja vanhaa Raamatun suomennosta. Vanha mies sanoo lisää Jobin kirjan 6 luvun säkeitä. Nuori mies puhuu mukaellen uudesta versiosta samat kohdat.
Voitte lukea ne itsekin:
Job 6 (vanha versio)
Job 6 (uusi versio)
Ja mistä tarina kertoo? En itsekään tiedä. Ehkä vain Atem ja Seom tietävät sen.
- Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?
Atem viskaa lapionsa maahan, nousee kuopasta ylös ja marssii vanhan miehen luo. Hän repii vanhaa miestä korvasta ja huutaa takaisin:
- Että huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea? Kehtaatko kysyä minulta, että mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?
Atem irrottaa otteensa. Seom kaatuu polvilleen maahan ja itkee. Atem laskeutuu nuorilla jaloillaan takaisin hiekkakuopaan ja jatkaa haudan kaivamista. Hauta on saatava valmiiksi ennen kuin tulee pimeä.
Seom jatkaa itkuaan ja valittaa:
-Käykö äitelää syöminen ilman suolaa, tahi onko makua munanvalkuaisessa?
Atem lopettaa kaivamisen ja nousee taas vihaisena ylös. Hän ryntää vanhan miehen luokse ja lyö häntä kasvoihin.
- Kysytkö kuka huolisi suolatonta ruokaa, kenelle maistuisi limainen malva? Sinun on sitä syötävä, kun minä niin sanon!
Nuori mies jättää vanhan miehen maahan. Veri valuu ryppyisestä poskesta. Vielä kerran vanha mies kohottautuu ylös. Vapisella äänellä hän kuiskaa:
- Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen, se on minulle kuin saastainen ruoka.
Atem hakee lapion ja lyö sillä vanhaa miestä. Seom menettää tajuntansa.
- Vai sitä mieltä olet, että tämä, mitä joudut nielemään, on yhtä iljettävää, voit pahoin, kun vain näetkin sitä!
Atem tuijottaa hiljaista vanhusta, joka makaa vaatemyttynä hiekassa. Hetken jälkeen hän laskeutuu takaisin kuoppaan. Hauta on saatava valmiiksi ennen kuin tulee pimeä.
*********************
PakinaPerjantaissa aiheena oli Raamatunlause: Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa, ammuuko härkä rehuviljansa ääressä? Huomaisin, että se oli vanhasta Raamatun versiosta ja uusi versio kuuluu näin: Huutaako aasi keskellä tuoretta nurmea, mylviikö härkä, kun sillä on rehua edessään?
Päätin vertailla lisää uutta ja vanhaa Raamatun suomennosta. Vanha mies sanoo lisää Jobin kirjan 6 luvun säkeitä. Nuori mies puhuu mukaellen uudesta versiosta samat kohdat.
Voitte lukea ne itsekin:
Job 6 (vanha versio)
Job 6 (uusi versio)
Ja mistä tarina kertoo? En itsekään tiedä. Ehkä vain Atem ja Seom tietävät sen.
Kurssimeemi
Ideoi 5-10 kurssia, joille haluaisit osallistua, ja haasta viisi muuta jatkamaan meemiä. Koska kurssille on kuulemma kivempaa osallistua kavereiden kanssa, ota omalle kurssilistallesi mukaan yksi haastajasi kursseista, jolle haluaisit myös osallistua.
Tämän meemin sain MariaR:ltä (ent. Marian Studion Maria). Hmm. Nyt taas saa kiusata aivosolujaan. :)
Haastan seuraavat henkilöt: Sahrami, Gs, Muoriska, Ipi ja Maahiska.
Tämän meemin sain MariaR:ltä (ent. Marian Studion Maria). Hmm. Nyt taas saa kiusata aivosolujaan. :)
- Kuinka kirjoitat takuuvarmasti laadukkaan menestysromaanin tai -runokirjan. (MariaR:n oma kurssi) tottakai minä tuonne osallistuisin
- Opettele tekemään päätös heti, tässä ja nyt (sisältää arkielämän harjoitusjakson, jossa personal trainer kulkee mukana ruoskan kanssa ja sivaltaa sillä heti, kun näkee jämähtämistä ja turhaa jahkailua)
- Järki vai tunteet (edellisen jatkokurssi, jossa kaikessa mennään astetta syvemmälle ja ruoskaa ei enää heilutella)
- Kuinka tunnistaa uuden tuttavuuden aito kiinnostus ja "haluan hyötyä sinusta" -kiinnostus toisistaan (tämä kurssi auttaa sekä niitä joita aina hyväksikäytetään että niitä jotka eivät uskalla luottaa keneenkään, eivät edes siihen aidosti kiinnostuneeseen)
- Oman itsen kadottaminen (tällä kurssilla ei keskitytä itseen ollenkaan! Täydellinen kurssi niille, jotka ovat kyllästyneet omien asioiden päässä pyörittelyyn ja omasta itsestä puhumiseen)
- Kuinka lisätä myötätuntoa muita kohtaan (opettajana Dalai Lama)
Haastan seuraavat henkilöt: Sahrami, Gs, Muoriska, Ipi ja Maahiska.
Pienestä kiinni
Löysin Rasan kirjastosta, Ryokanin vihdoin ostin omaksi.(Itseasiassa Rasan voi oikeasti löytää kirjastosta, koska hän siellä töissä)
Ilahduin suunnattomasti, kun huomasin löytäneeni uuden suomalaisen lempirunoilijan. Nyt voin lisätä Risto Rasan nimen Risto Ahdin ja Kai Niemisen joukkoon.
Olin kahlannut taas kymmeniä uusia ja vanhoja suomalaisia runokirjoja tuskastuen siitä, kun mikään ei kosketa. Mutta Risto Rasan luontoaiheiset runot iskivät ja sanoivat KYLLÄ!
Esimerkkejä Rasan runoista löytyy:
Valitut runot (suomeksi ja englanniksi)
Inkaswolrd
Mitä tarkoitin tuolla otsikolla Pienestä kiinni?
Viime viikolla Paavo kyseli seuraavaan Hallaukseen materiaalia (ohjeet täällä, jokainen voi lähettää halutessaan sinne tekstejä!) Päätin muokata vanhoista runoraakileistani seitsemän pienen runon kokoelman ja omistaa sen Ryokanille. Toivottavasti julkaistaan.
Tiistaina 5.2. oli kirjoittajapaja. Olin pajan vetäjänä. Meitä oli siellä alle kymmenen osallistujaa. Sopiva määrä. Enemmänkin olisi tosin mahtunut. Tajusin kotona, että illalla on myös Avoin mikki -tapahtuma P.S.K. Kaupunni Baarissa. Päätin tulostaa runot ja lukea ne siellä. Olinhan ne juuri muokannut. Miksen siis lukisi ne ääneen siellä? Pienestä kiinni.
Tuona samana päivänä myös päätin vihdoin ostaa itselleni omaksi (joululahjana) Ryokanin kokoelman. Siitä olen kirjoittanyt blogiini myös aiemmin täällä.
Runo- ja ValokuvaTorstaissa oli hyvä aihe tällä viikolla. Sain aikaiseksi runon, johon olen tyytyväinen. Ja taitaa olla muutkin. Siitä innostuneena julkaisin sen myös Aukealla äsken. Taas oli pienestä kiinni.
Ehkäpä tässä lähiaikoina voisin hahmotella sellaisen runokokoelmakäsikirjoituksen, jonka voisin lähettää kustantamoon? Sekin on pienestä kiinni.
Mutta myös se, etten sitä tee ja lykkään sen hamaan tulevaisuuteen, on myös pienestä kiinni.
Elämä ei taidakaan olla suuria valintoja täynnä.
Se on pullollaan pieniä hetkiä.
Ilahduin suunnattomasti, kun huomasin löytäneeni uuden suomalaisen lempirunoilijan. Nyt voin lisätä Risto Rasan nimen Risto Ahdin ja Kai Niemisen joukkoon.
Olin kahlannut taas kymmeniä uusia ja vanhoja suomalaisia runokirjoja tuskastuen siitä, kun mikään ei kosketa. Mutta Risto Rasan luontoaiheiset runot iskivät ja sanoivat KYLLÄ!
Esimerkkejä Rasan runoista löytyy:
Valitut runot (suomeksi ja englanniksi)
Inkaswolrd
Mitä tarkoitin tuolla otsikolla Pienestä kiinni?
Viime viikolla Paavo kyseli seuraavaan Hallaukseen materiaalia (ohjeet täällä, jokainen voi lähettää halutessaan sinne tekstejä!) Päätin muokata vanhoista runoraakileistani seitsemän pienen runon kokoelman ja omistaa sen Ryokanille. Toivottavasti julkaistaan.
Tiistaina 5.2. oli kirjoittajapaja. Olin pajan vetäjänä. Meitä oli siellä alle kymmenen osallistujaa. Sopiva määrä. Enemmänkin olisi tosin mahtunut. Tajusin kotona, että illalla on myös Avoin mikki -tapahtuma P.S.K. Kaupunni Baarissa. Päätin tulostaa runot ja lukea ne siellä. Olinhan ne juuri muokannut. Miksen siis lukisi ne ääneen siellä? Pienestä kiinni.
Tuona samana päivänä myös päätin vihdoin ostaa itselleni omaksi (joululahjana) Ryokanin kokoelman. Siitä olen kirjoittanyt blogiini myös aiemmin täällä.
Runo- ja ValokuvaTorstaissa oli hyvä aihe tällä viikolla. Sain aikaiseksi runon, johon olen tyytyväinen. Ja taitaa olla muutkin. Siitä innostuneena julkaisin sen myös Aukealla äsken. Taas oli pienestä kiinni.
Ehkäpä tässä lähiaikoina voisin hahmotella sellaisen runokokoelmakäsikirjoituksen, jonka voisin lähettää kustantamoon? Sekin on pienestä kiinni.
Mutta myös se, etten sitä tee ja lykkään sen hamaan tulevaisuuteen, on myös pienestä kiinni.
Elämä ei taidakaan olla suuria valintoja täynnä.
Se on pullollaan pieniä hetkiä.
torstaina, helmikuuta 07, 2008
Valokuva- ja RunoTorstai: historia
100 vuotta talon emännän kuoleman jälkeen
punamultainen talo lepää raskaana museoalueella
ovessa on ruostunut avaimenreikä
pirtin lattialankuissa askelten kuluttama polku
astun varovasti sisään
vanha aika tuoksuu hiljaisuuden keskellä
hipaisen sormellani rosoista seinää
pirtinpöydällä on kiulu ja leili
sekä puinen taikinakulho
mustunut leipälapio
värjöttelee nurkassa kylmissään
ei ole emäntä touhunnut sataan vuoteen
ei ole kulhossa taikinajuurta
eikä pöydällä lämmintä ruisleipää
ajattelen häntä
mitä tunsi emäntä
ottaessaan lujasti kiinni leipälapiosta
pyyhkiessään jauhoisella kädellään
hikeä otsaltaan
katsoiko hänkin ikkunasta ulos
kaukaisuuteen
ja huokui epämääräistä kaipausta
tätä samaa kaipausta
kuin minä
punamultainen talo lepää raskaana museoalueella
ovessa on ruostunut avaimenreikä
pirtin lattialankuissa askelten kuluttama polku
astun varovasti sisään
vanha aika tuoksuu hiljaisuuden keskellä
hipaisen sormellani rosoista seinää
pirtinpöydällä on kiulu ja leili
sekä puinen taikinakulho
mustunut leipälapio
värjöttelee nurkassa kylmissään
ei ole emäntä touhunnut sataan vuoteen
ei ole kulhossa taikinajuurta
eikä pöydällä lämmintä ruisleipää
ajattelen häntä
mitä tunsi emäntä
ottaessaan lujasti kiinni leipälapiosta
pyyhkiessään jauhoisella kädellään
hikeä otsaltaan
katsoiko hänkin ikkunasta ulos
kaukaisuuteen
ja huokui epämääräistä kaipausta
tätä samaa kaipausta
kuin minä
Valokuva- ja RunoTorstaissa aiheena historia.
*******************
Nyt tämä runo löytyy myös Aukeasta tämän linkin takaa.
lauantaina, helmikuuta 02, 2008
Ajatuksia muutoksesta
Ipi on miettinyt viimeaikoina positiivisten mietelauseiden sanomaa.
Minä olen miettinyt mikä on muutos. Miten ihminen osaa valita oikein? Kumpaan suuntaan kääntyä valintatilanteessa?
Onko muutos se mikä pitää ihmisen elossa?
On vain elettävä elämäänsä ja tehtävä valintoja. Valintojen tekeminen ei lopu ikinä. Vaikka on koko ajan liikkeessä ja vaikka elämä muuttuu, silti voi säilyttää mielenrauhansa. Vai säilyykö rauha sen takia, että hyväksyy jatkuvan muutoksen? Paikoilleen jämähtäminen homehduttaa ja aiheuttaa ahdistusta.
Minä olen miettinyt mikä on muutos. Miten ihminen osaa valita oikein? Kumpaan suuntaan kääntyä valintatilanteessa?
- Koko elämä on kokeilua. Mitä enemmän kokeilet, sitä parempi. Ralph Waldo Emerson
- Älä sure sitä, että maailma muuttuu - jos se pysyi vakaana, muuttumattomana, olisi todella syytä surra. William C. Bryant
- Voi valita, palaako takaisinpäin turvaan vai meneekö eteenpäin kasvua kohti. Kasvu on valittava uudelleen ja uudelleen; pelko on voitettava uudelleen ja uudelleen. Abraham Maslow
- Valitsin ja maailmani järkkyi. Entä sitten? Valinta saattoi olla väärä, mutta valitseminen ei sitä ollut. On mentävä eteenpäin. Stephen Sondheim
- Ole rohkea. Jos aiot tehdä virheen, tee emämunaus äläkä pelkää lyödä palloa. Billie Jean King
Onko muutos se mikä pitää ihmisen elossa?
- Minusta turvallisuus, rauha tai mukavuus ei ole elämän päämäärä. Minusta mukavuus lamauttaa, epämukavuus pitää meidät elävinä ja kehittyvinä. Richard Idemon
- Elämä on kuin polkupyörällä ajamista. Säilyttääkseen tasapainonsa on oltava liikkeessä. Albert Einstein
- Ihmiset luulevat, että olisi mukavaa omata mielenrauha, olla seesteinen, olla häiriintymättä siitä tai tästä tai tuosta. Mutta niin kauan kuin haluat noita kohteita, olet määritellyt itsesi niiden puuttumisen kautta, joten rauhaa hakeva ihminen on ilmeisen kiihtymyksen vallassa. Alan Watts
On vain elettävä elämäänsä ja tehtävä valintoja. Valintojen tekeminen ei lopu ikinä. Vaikka on koko ajan liikkeessä ja vaikka elämä muuttuu, silti voi säilyttää mielenrauhansa. Vai säilyykö rauha sen takia, että hyväksyy jatkuvan muutoksen? Paikoilleen jämähtäminen homehduttaa ja aiheuttaa ahdistusta.
- Kiirehdi hitaasti. Suetonius
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)