Käänteistä hakukonerunoutta

Kotkansydän runo
vihan lemmikki ylioppilaalle

Viisauksia

Kaunein luovuus
kuvia aikuisille
kuolema dalai man?

idille piano, ystävä
matka

Vetoomus:
mikrokosmos, paska
kaikki hotellit tyttövauvalle

Buddhan satuja!


***************
Olen yrittänyt tehdä Google runoja Leevi Lehdon generaattorilla, mutta se on auttamattoman hidas. Liikaa käyttäjiä?

Löysin kuitenkin uuden termin: käänteinen hakukonerunous.

Tein runon oman blogini yksittäisistä hakusanoista leikkaa ja liimaa -menetelmällä. Välimerkit yms lisäsin itse.

Tätä ovat tehneet esim. Privaattidosentti ja Auringonkukkametsä.

Pelkkä iso ja raskas nahka

Mrrrrrh, mrrrrh, mrrrrh...
*pittää päästä tästä ylös, muttako ei jaksa*

Nyt tuntuu tuolta minustakin...

Kuvassa on Ranuan Eläinpuiston suuri uroskarhu Palle-Jooseppi.

Jättitatti ja tattiorava

Tää on mun!

Olen kuullut huhuja Oulun oravamafian jäsenistä, noista röyhkeistä ja uhkaavista luontokappaleista. Nyt ne ovat muuttaneet tänne maallekin!

Olimme äsken kävelemässä etupihallamme, ihan kaikessa rauhassa, kun pieni orava hyppäsi meidän eteemme pensaan takaa. Se tuijotti meitä tuimasti ja piti käpäliään valmiustilassa kuin sadan metrin pikajuoksija. Sitten lähti! Se juoksi meidän ohi ja kuuseen. Se jäi noin kahden metrin korkeudelle meitä tarkkailemaan. Lapset juoksivat sen luo ja nauroivat. Käskin lapsia pysymään kauempana. Sitä ei ikinä tiedä, mitä tuollainen orava saisi päähänsä.

Sen jälkeen orava hiipi alas kuusta pitkin ja kipitti valtavan jättimäisen tatin päälle. Löysimme tuon huiman sienen tänään päivällä ja hämmästelimme sen kokoa. Leveys oli ainakin 50 cm! Ihmettelin, että mikähän eläin sitä on käynyt oikein jyrsimässä. Sieni oli täynnä pieniä puraisuja. Ei se ainakaan karhu ole ollut. Ajattelin, että olisiko jänis tai jokin lintu. Arvelin myös oravaa.

Ja oravahan se olikin!

Otus oli niin mieltynyt tatin makuun, että päästi meidät ihailemaan sitä muutaman metrin päähän. Kuvasin pätkän filmiä digikameralla, kunnes keskimmäinen riiviöni heitti hiekkaa kohti oravaa. Orava säntäsi pakoon. Höh.

- Miksi heitit oravaa hiekalla?!?
- Mää en tykkää oravista.
- Ei niitä silti saa heittää hiekalla.

Riiviö tarjosi minulle nenän nyrpistyksen.

No, ehkä orava uskaltaa tulla takaisin, kun piha on hiljentynyt. Syököhän se niin paljon, että vatsa turpoaa pulleaksi? Yrittääköhän se epätoivoisesti kiskoa sientä ylös maasta, kuten se IceAge-elokuvan mulkosilmänen kurre?

Jäämme tarkkailemaan tilannetta.

Minuuttinovellit vihdoin luettavissa netissä

Nyt vihdoin Limingan taidekoulun ja kulttuurilehti Kaltion järjestämän kirjoituskilpailun novellit on saatu siirrettyä nettiin!

Käykää lukemassa taidekoulun sivuilta voittajanovellit ja "muutama" muu.... Aikas paljon luettavaa. Menee monta minuuttia. ;)

Ja siellähän on tietysti ensimmäisenä se minun oma novellini. Ihan hyvä ajoitus. Olen parhaillaan viimeistelemässä erästä toista novellia, jonka aion lähettää kirjoituskilpailuun. Tämähän tuo muistoja mieleen ja kannustaa.

Kesän ensimmäinen päivä

Vesihiihtoa varjojen avulla Nallikarissa Oulussa.

Kävin eilen tyttöjen kanssa liikennepuistossa Oulussa. Ilma oli aurinkoinen, mutta viileä ja tuulinen. Monet sinnikkäät turistit olivat t-paidoissa ja shorteissa. Meillä oli farkut ja pitkähihaiset paidat - syystäkin. Puisto oli täynnä norjalaisia! Ehkäpä olivat tulleet Nallikarin leirintäalueelta. Siitähän on tullut norjalaisten Riviera: lähellä ja halpaa (norjalaisille).

Kun lähdimme pois liikennepuistossa, minut valtasi ihmeellinen tunne. Nyt on kesä! Nyt tuntuu kesältä! Huh, vihdoin.

Ajoimme autolla Nallikarin leikkipaikalla ja viivyimme hetken sillä. Sitten piti lähteä, oli nälkää ja pissahätää ja väsymystä... vähän kaikilla. Otin kuvan merellä kiitavistä vesihiihtäjistä, jotka käyttivät vetoapuna varjoja. Vauhti oli luja ja käännökset hurjia.

Itsellä oli kevyt olo. Katselin kuinka merituuli puhalsi koivuissa, ja kuinka lokit kaartelivat pyörätien yllä. Oli niin vihreää.

Kesä. On se sittenkin kesä.

Nukkekoteja ja minitouhua

Oih, olisin halunnut tähän suloisen kuvan, mutta en löytänyt (enkä jaksanut itse ottaa).

Mistä on kyse?

Huomasin Blogilistalla, että siellä on tosi paljon nukkekoti- ja miniatyyriblogeja. Ne sisältävät runsaasti ihania kuvia pienistä näppärästi tehdyistä nukkekotitarvikkeista.

Minulla oli pienenä sellainen Lundbyn nukkekoti ja muutamia huonekaluja. Ei ollut valoja tai verhoja tai mitään hienoja. Sellaista peruskamaa. Tottakai haaveilin kaikesta hienosta ja selailin aina Anttilan kuvastoa. Siellä oli paljon Lundbyn huonekaluja.

Nyt harmittaa se, että nukkekoti tuli annettua tai myytyä pois, kun olin murrosikäinen. Nyt olisin lahjoittanut sen lapsilleni!

Minun sisälläni elää vieläkin pieni nukkekotityttö, koska minusta on kiehtovaa seurata nukkekotiblogeja! Tämä on uusin villitykseni blogimaailmassa.

Tässä muutamia makupaloja tuosta tarjonnasta.

Nora on tehnyt taidokkaita valaisimia.

Anita on tehnyt söpön puutarhavajan.

Sannukka on ahertanut romanttisen kylpyhuoneen.

Kirsillä on niin paljon hyviä kuvia, etten osaa valita suosikkia. Valitkaa täältä itse!

Varoitus! Tähän jää näköjään koukkuun. Kohta olen tietenkin hakemassa itsell.. eikun tytöille nukkekotia ja tarvikkeita.

Ps. minulla on jonossa muutama pokkari- ja viihdekirja-arvostelu. Pitäisi päästä vain kirjoittamaan ne rauhassa.

Haluaisin koskettaa sormillani pilviä

Joskus on parempi katsoa nykyisyyttä surulla, heittää menneisyyteen lämmin hymy. Vasta kun sen on tehnyt, voi jo nauraa tulevaisuudelle. Vaihtokauppaa, käden ojentamista edelliselle ja seuraavalle. Niin on parempi elää. Ei unohtamalla tai ikuisesti suremalla, vaan yhdistämällä. Kädet ja katse, aina kiertämässä ja toisiaan.

Kirjoittaa nuori, kaunis Janra uudessa blogissaan nimeltä Olemisen todiste.

Nyt on seitsemäs päivä

Luonnoskirjamerkintä sunnuntailta 8.7.2007 klo 23:30

Pitäisi kai kirjoittaa aamusivuja. Ehkä ne auttaisivat.

Olen tehnyt protestin. Ryhtynyt lakkoon tämän ristiriitani takia.

En nuku.
En suostu nukkumaan.
En puhu.

Tarkkailen hiljaa ja odotan, että pääsen tietokoneelle kirjoittamaan novelliani. Odotan kirjoittamista. Odotan tuskaisena.

Haluaisin puhua kirjoittamisesta. Huuto hampaissa, kieli kitalaessa, jälleen.

Älä kauhistu.

Luovan olotilan jälkeen on pudottu tyhjyyteen. Kummalliseen tyhjyyteen.

En tiedä vielä mihin olen matkalla, mutta minun on kirjoitettava tämä matka ylös.

Essi kirjoitti blogiinsa, että runoilijaksi ei tulla, runoilijuus on olemista. (ja myös sen, että runoilijan tehtävä on rakastaa)

Ikkunaiines kummasteli, että miten ihmeessä älykäs ja hienostunut taiteilijatar voi kokea elämänsä elämättömänä (tyhjänä ja yksinäisenä)?

Voi, niin se on.

Tämän kärsimyksen tuote on taide. Luovuus on purskahdus paineesta. Se tuo helpotuksen orgastisen huokauksen luojan, siis ihmisen huulille: "Ah, nyt sen tein. Se on tuossa. Nyt lepään. On seitsemäs päivä."

Ja kaikki aloitetaan alusta, kun on tyhjyys on täydellinen.

*************************************
Tämän tekstin jälkeen kirjoitin runon, jonka muokkasin eilen valmiiksi ja julkaisin Aukeassa.

Runon nimi on Jumalani, ota minut.

Satunnainen tarina

Sain tämän idean jokin aika sitten. Blogilista-palvelussa on mahdollisuus valita Satunnainen blogi. Painelin sitä yhtenä iltana, kun ei ollut muuta järkevää tekemistä ja löysin mitä kummallisempia/tavanomaisempia blogeja. Päätin tehdä satunnaisen tarinan.

By the way... Blogilistalla on jo yli 10 000 blogia!

Tarina syntyy näin. Paina Satunnainen blogi -linkkiä ja valitse eteesi tulevasta blogista tuoreimman tai lähes tuoreimman postauksen ensimmäisen kokonaisen virkkeen (kuvapostauksissa ei ole oikein kunnon virkkeitä). Liitä blogin linkki virkkeeseen.

Isä (selittää lastenkirjan tapahtumia): Millan jalat pelkäs liukumäkeä.
Ajoin tänään isän ja äidin mökille kastelemaan kukkasia, isä istu koko ajan vieressä ja veti tehokkaasti viemäristä kaikkea mitä mulle oli autokoulussa opetettu, äiti oli takana ja ihaili maisemia "kun kerrankin ajettiin tarpeeks hiljaa".
Lunta tuli Ainakin Metri(tm) ja huomenna lehdissä lukee, että talvi yllätti autoilijat.
Ihastelin jo syksyllä uusia apupupuja, mutta en sitten tullut aloittaneeksi sellaisen neulontaa.
Enpä vieläkään ole edistynyt tuon virkkauksen aloittamisen kanssa.
On marraskuu.

No joo, vähän ollut sairaana tässä, notta jos sais sen figuuri-jutun tällä viikkoo niin hyvä olis.
Tätäkin viikonloppua varten tein olohuoneen pöydälle kukkakimpun, joka omasta mielestäni on aika onnistunut yhdistelmä.
Aina välillä ihmisillä on todella kummallisia käsityksiä siitä, miten musiikkia ammatikseen opiskeleva ihminen käyttää aikaansa.
Kun synnyin, äitini antoi minut pois, vieraalle.

Ajattelin piipahtaa täällä, mutta älkää pelätkö, ei tästä varmaan tule tapaa...
Sain pinssin ja julisteen, eiköhän se riitä fanitukseksi.
Eikä pisteitä ole laskettu yhtään, mutta se oli viikonloppu.
Tästä se alkaa, 4 viikkoa maalausta ja sisustamista, grillaamista ja puutarhatöitä.
Joskus paras tapa päästä eroon liian liki hivuttautuneesta ystävästä on katkaista siltä siivet.
Kone lähtee kohti Pekingiä 17. heinäkuuta.
Puolueet ovat heränneet mainostamaan IRC-galleriassa, mikä tietenkin on eritätin hyvä idea.
Kaikille blogosfäärin pikkupiipertäjille tämä on varmaan maailman vanhin uutinen, mutta huomasinpa juuri, että wordpressissä onnistuu bloggerin postien importtaus.

Olohuoneen pöydällä nököttää Pandoran lipas.
Euroopan energiamarkkinat järjesteltiin uuteen uskoon muutamassa viikossa touko-kesäkuun aikana.
Hakukonemarkkinointi asettuu tehokkaasti monelle pelikentälle.

Kirjoitin äsken melko pitkän sepustuksen ja sitten tuli sähkökatkos ja kaikki tekstini katosivat...
Seison mustan liukuhihnan edessä ja katselen kun tutunnäköinen rinkka ja lumilautapussi lipuu ohi.

**********************
Tarina loppui...

En malttanut millään lopettaa tarinaa, kun odotin sopivaa lopetusta. Hmmm.... Ehkä tuo lopetus on ihan ok. Tämä juttua voi ihan vapaasti matkia omaan blogiinsa ja tehdä siitä vaikkapa meemi! :)

Kesän luonnetesti

Estrovertti ----------*--------- Introvertti Käytännöllinen -----------------*-- Intuitiivinen Ajattelija ----------------*---- Tuntija Impulsiivinen -----*-------------- Harkitsija (mmmp) Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi Olet rauhallinen, luova ja huomaavainen henkilö. Saatat usein vaikuttaa ujolta, varautuneelta tai viileältä. Sinulla on harvinainen kyky omistautua syvästi sekä ihmisille että asioille. Ihmistyyppisi ohjaa käyttäytymistään vahvoilla sisäisillä arvoilla, eikä niinkään logiikalla tai järkisyillä. Jos sinut pakotetaan toimimaan faktojen ja logiikan tasolla, sinusta syntyy vaikutelma toiselta planeetalta tulleesta olennosta. Sovellut ammatteihin, joissa voi ihmisten kanssa soveltaa empatiaa ja keskustelua. Kaltaisesi ihmiset ovat usein uskonnollisia, hengellisiä tai filosofisia, ja näkevätkin oman elämänsä matkana tai tehtävänä. Järkeilyyn taipuvaiset ihmiset saattavat pitää sinua mystikkona tai haihattelijana. Ihmistyyppisi elämää leimaa usein puolison, ”sielunkumppanin” etsintä. Etsit kaiken aikaa tasapainoa, koska kaipaat yhtä aikaa rauhaa ja yksityisyyttä, sekä kontaktia toisiin ihmisiin. Tästä syystä sinulla on taipumus vaipua alakuloisuuteen.

Taas oli hetki aikaa käydä netissä. Allyllä oli niin kiinnostava testi, että tein sen.

Tein 15 kysymyksen sarjoilla. Muuten ihan ok tulos, mutta pidän itseäni enemmän harkitsevaisena kuin impulsiivisena henkilönä.

ps. olen tehnyt tämän testin 23.9.2006 ja saanut tismalleen saman tuloksen. Se näkyy täällä. Voitte katsella muitakin tekemiäni testejä, kun valitsette tuosta oikealta tai tästä sanan testit.

Miten tämän nyt sanoisin?

Pieni äiti- tai isilintu sirkutti minulle varoituksen: Meillä on täällä pesä!

Toivotan kaikille hyviä kesälomapäiviä! Meillä alkaa tänään kesäloma, ja tottakai, ilma viileni hetkessä.

Saatan käydä netissä, saatan olla käymättä. Ehkä olemme kotona, ehkä emme ole.

Aloin eilen lukea Harlequin Bestseller -pokkaria nimeltä Emma ja mä. Teen siitä arvostelun, kun olen saanut luettua sen. Ostin kirjan viime kesänä hetken mielijohteesta. Se myytiin alennuksella, ja takakannen teksti kuulosti houkuttelevalta.

Lainasin myös eilen kirjastosta kesälukemiseksi Hömpän helmissä esitellyn SusuPetalin suosikin: Rachelin loma. Järkytyin vain kirjan paksuudesta! Se on neljä senttiä paksu eli sisältää 533 sivua. Olen ohuiden kirjojen ystävä. Jos juoni on kiinnostava ja koukuttava, pystyn kirjan lukemaan. Olenhan lukenut lähes kaikki Harry Potteritkin. Mutta jos kirja ei saa minua innostumaan... No, sen näkee sitten.

Iloinen vilkutus kaikille!

Ja toive... Blogilistan mukaan tällä blogilla on 27 tilaajaa. Olisi todella mukava tietää keitä he ovat. Siis ketä te olette? :)

Pieni puumerkki kommenttilootaan, ja minä ilahdun, kun seuraavan kerran tulen lukemaan viestejä.

Kesätesti

?? Which Of The Seven Deadly Sins Are You ??

You are Sloth!Lazy huh ?? You're a bit slow in getting going - and tend not to do anything unless it is absolutely necessary. You'd rather sit around, watch TV/Sleep then go out and about with friends, or take part in a sporting event. On the positive side, you tend to be quite smart, as you spend a lot of time watching the News (!!) or on the computer, Also by conserving your energy, it's right there waiting for you when it's vitally important to get going.Consider possibly moving out of the room once in a while - and perhaps once a week trade watching TV for half an hour with a walk - and you'll be back on track. However, Congratulations on being the most intelligent of the 7 deadly sins...
Take this quiz!








Quizilla |
Join

| Make A Quiz | More Quizzes | Grab Code

Lisää kukkia sittenkin

Riippapetunia.

Juuri kun sanoin, että en ole kesäkukkaihminen, päädyin ostamaan lisää kukkia. Huomasin, että keittiön ikkunan edessä roikkuu tyhjänä amppelikoukku. Minulla oli siinä viime vuonna sateenkaaripalsami (entinen uudenguineanliisa). Kävin siis hakemassa puutarhalta neljällä eurolla komeasti kasvaneen riippapetunian.

Nyt riittää! Uskottehan? :)

Kesäkukkani

Äitienpäiväorvokit

Minulla on pihallani kahdenlaisia kukkia. Yhdessä isossa ruukussa kasvaa orvokkeja. Ne ovat minun äitienpäivälahjani. Tytöt olivat askerrelleet päiväkodissa koristeet orvokkiruukkujen ympärille, kauniit sydänkortit jäätelötikkujen nokkaan ja asettaneet ne sievästi multaan törröttämään.

Nuo olivat pitkään ainoat kesäkukkani. Kunnes käväisin läheisellä puutarhalla. Siellä oli alennusmyynti. Kysyin, että mikähän kukka viihtyy varjossa. Minulle suositeltiin verenpisaroita. Toivottavasti viihtyvät tuossa. Keittiön ikkuna on niin varjoisassa paikassa, että en ole vielä löytänyt sellaista kesäkukkaa, joka siinä viihtyisi. Orvokit kasvattivat vain vartta ja kaatuivat oman pituutensa mahdottomuuteen. Samenttikukat näivettyivät.

Siinä ne ovat, minut ainokaiseni kukkani. En ole puutarhuri luonteeltani. Nautin kyllä luonnosta ja puutarhoista. Kiitos, että on ihmisiä jotka ovat innostuneet kukkien hoitamisesta. Arvostan sitä.

Minä nautin kukistanne ja kirjoitan. Nauttikaa te kirjoituksistani ja istuttakaa minulle lisää katseltavaa. :)

Ja sitten jos haluatte todella hämmästyä, painakaa tätä linkkiä... Hihii...

Verenpisaroita ikkunalla.

Perhosen kuolema

Kuollut perhonen soratiellä.

Kärpäsen kuolemasta

"Läsnäoloni teki sen kuolemasta vielä kauheamman. Tiesin sen ja jäin paikoilleni. Nähdäkseni. Nähdäkseni miten kuolema vähä vähältä sai kärpäsestä otteen. Yritin myös nähdä mistä kuolema tuli. Ulkoa vai seinän syvyyksistä vai maasta. Millaisesta yöstä se tuli, maasta vai taivaasta, läheisistä metsistä vai aivan läheltä, vielä nimeättömästä tyhjyydestä, minusta joka yritin seurata kärpäsen jälkiä sen siirtyessä ajasta ikuisuuteen."

Marguerite Duras Kirjoitan (Like 2005, suom. Annika Idström)

Minä huomasin eilen myöhäisellä kävelyretkelläni perhosen liikkumattomana soratien pinnalla. Tökin sitä sormellani. Se oli jo kuollut. Se oli liimaantunut johonkin tahmeaan. Ehkä se oli kuollut vanhuuttaan? Ehkä se oli tarttunut ennenaikaisesti likaan, eikä ollut enää päässyt lentoon?

Jostain kumman syystä Tuomokin kirjoitti eilen kuolemasta: kissan, mehiläisen ja linnun kuolemasta.

Joskus

Joskus on niin ikävä ihmisten luo,
että ihmisten lähelle ei edes voi mennä.

Joskus kaipaa niin paljon kosketusta,
että on mentävä mahdollisimman kauas.

Joskus aika on samanaikaisesti tahmeaa ja liian nopeaa.

Joskus on niin yksin ja painavan taakan alla.

Joskus.