Pages

tiistaina, heinäkuuta 30, 2013

Joko olisi uuden aika?


Olisikohan jo aika kirjoittaa uusi runokokoelma tai jopa jokin muu kirja, 
kun Syntymä-runokirjat alkavat loppua? (minulta laatikosta, netistä niitä vielä kyllä saa)


torstaina, heinäkuuta 25, 2013

Kahdeksan tunnustusta

Sain pitkästä aikaa tällaisen meemin Aikatherinelta. Ihana. Harvoin enää sellaisia tulee. Facebookissa, kun enimmäkseen pyörin.

Tehtävään kuuluu kertoa 8 satunnaista asiaa itsestäni. Ja jakaa tunnustushaaste eteenpäin haluamilleen blogeille.



1. Minä ostin itselleni eilen oikeat juoksukengät (alennuksesta).

2. Minulla on ongelma. Opiskelisinko jotain, josta en ole juuri kiinnostunut, mutta se lisää minun työnsaantimahdollisuuksiani? Vai opiskelenko jotain, joka kiinnostaa minua suunnattomasti, vaikka sillä alalla ei ole töitä tarjolla?

3. En ole enää niin rohkeasti avoin kirjoituksissani.

4. Minulla on unelmakartta makuuhuoneessani.

5. Minä täytän ensi vuonna 40 vuotta.

6. Mielestäni useimmat ihmiset ovat ihania. Heillä on kultareunuksensa. Joillakin vain pimeys on vallannut koko muun pilvimassan. Se on surullista.

7. Avopuolisoni on paras ystäväni. Mietin tätä tänään. Kaikki muut loput ystäväni ovat todella hyviä ystäviäni. Rakkaani on se paras.

8. Sain lahjaksi viime viikonloppuna serkultani mainion pöytälampun, joka sopii sisustukseemme täydellisesti.


Haaste eteenpäin: Jaan tämän viidelle blogille.


 1. Ystävälleni Kaisalle, joka on tavattoman rohkea ja tuottelias runoilija

2. Unalle. Hän saa valokuviinsa toivorikasta kauneutta ja runoihinsa haikeaa kauneutta. Sopivasti soivat yhteen.

3. E:lle tai olemattomalle, joka on täysin ja kokonaan vailla... Hän se jaksaa miettiä ja herättää meitä muitakin miettimään. Koko ajan! Se on hyvä. Itse enimmäkseen hiljaa katselen ja hymyilen nykyään.

4. GS:lle. Hän myöskin jaksaa! 16.5.2013 hän esimerkiksi kirjoitti näin:
"Kuuletko? Mielen melun hiljentyessä voit kuulla hiljaisuuden äänen. Kuuntele tarkkaan, kuuntelet sieluasi."

5. Jukalle. Koska eihän kahta ilman kolmatta miesajattelijaa...

lauantaina, heinäkuuta 06, 2013

Ainutlaatuinen taidenäyttely Limingassa kesällä 2013

Teos: Juho Arvola, Stage II (kuvassa näkyvillä noin 1/3 teoksesta)

Galleria 23 Heiskarin kesänäyttely on tänä kesänä esillä 25.8.2013 saakka osoitteessa Lumijoentie 23, Liminka ti-su klo 12-18. Maalaistalon pihapiirissä olevat rakennukset (mm. navetta, puojit, aitta, kellari) ovat näyttelytiloina. Mukana 36 taiteilijaa: Pirjo Österholm, Jari Jansson, Mirja Mikkonen, Sauli Ahola, Rauli Körkkö, Kari Södö, Jaakko Heikkinen, Loviisa Lassila, Pekka Homanen, Tiina Vehkäperä, Niina Kela, Teijo Hilden, Reino Rautio, Juho Arvola, Kaisa Halmkrona, Tiinamari Pietilä, Antti Hänninen, Heikki Länkinen, Tuija Syrjäniemi, Mikko Jylhä, Hannu Lukin, Riitta Polvi-Karjalainen, Jaakko Myyri, Toni Iskulehto, Elvi Rehula, Jouko Korkala, Tiina Paaso, Hanu Ahosola, Marianne Lukkarinen, Maija Ahola, Marjatta Peräläinen, Konsta Koivisto, Matti Heiskari ja Kaisu Heikkilä.

Itse vaikutuin eniten yllä olevasta Juho Arvolan Stage II:sta. Valtava teos, näyttämö ladossa. Istuin penkillä ja katselin sitä. Tuntui kuin olisin katsonut näytelmään, mennyt sisään eri maailmaan. Valokuvasta ei saa oikeaa tunnelmaa. On mentävän näyttämölle sisälle, jotta tietää mitä tarkoitan.

Hannu Ahosolan kivieläin (2011)

Pidin myös suunnattomasti Hannu Ahosolan kivieläimistä. Niitä oli kymmeniä erilaisia seinällä katselemassa pihapiirin touhuja. Ahosola on yhdistänyt teoksissa kiven ja pronssin! Hänen teoksiaan oli lisää kellarissa. Niihin myös yhdistetty kolikoita  kekseliäällä tavalla.


Kuvan edessä oleva valtava teos on Antti Hännisen Dodekaikosaedri alias fullereeni (2013). 

Näyttelyn teokset olivat laitettu jälleen kauniisti esille. Tämä on Galleria 23 Heiskarin toinen kesänäyttely. Yläpuolen kuvissa olevan navetan kokonaisuus on kirjavampi. Kellari, puojit ja aitat sisältävät yhtenäisempiä kokonaisuuksia. Esimerkiksi yhdessä puojissa on esillä vain Jari Janssonin teoksia.

Teos: Kati Juvani

Tämä upea akkanukke on Kati Juvanin tekemä. Lisää löytyy hänen kotisivuiltaan.

Teos: Sanna Heikkilä, Syli (puu, marmori 2012)

Ja tästäkin näyttelystä löytyi paljon sellaisia ideoita, joita itselle ei ole tullut mieleen! Sehän on usein parasta taidenäyttelystä. Löytää jotain mitä itse ei voi kuvitella. Tämäkin ylläoleva Sanna Heikkilän teos on äärimmäisen keksiliäs, ja lisäksi kaunis, omituisella tavalla. Siis marmorista tehtyjä rintoja puun sisällä...


Teokset: Tuija Syrjäniemi, Ihminen I, II ja III (2012-2013)

Minua tietysti myös kiehtovat kasvot! Itsekin kun teen savesta aina niitä päitä.  Kuvassa on Tuija Syrjäniemen tekemiä kasvoja.

Suosittelen tutustumaan tähän monipuoliseen näyttelyyn, jossa voi samalla nähdä myös vanhoja maatilan työkaluja ja tavaroita! Alapuolen kuvassa on yhdistetty Maija Aholan taulut ja aitoihin esineisiin. ja jos itse Matti Heiskari on paikalla (lähes aina myös on), saatte vielä paljon lisää tietoa teoksista ja tilasta.


tiistaina, heinäkuuta 02, 2013

Pia Ronkainen: Äären ympärillä on kylmä muuri


Kreetalla Agia Marinan rannalla


"Ydinperheissäkin riidellään, sisarukset saattavat ottaa rajusti yhteen, niin olen lukenut, mutta. Uudessa perheessä kaikki otetaan hyvin vakavasti, ettei säryttäisi taas, kokonaan hajottaisi. Kahden ihmisen rakastuminen johtaa siihen, että ollaan yhdessä vereslihalla ihottomia ja siinä sitten kasvaa yhteinen nahka, väkisinkin, jonkunlainen." (s. 87)

Otin Kreetan lomalle lukemiseksi Pia Ronkaisen kirjan Äären ympärillä on kylmä muuri (Impressio 2013). Pia Ronkainen on oululainen kirjailija ja kriitikko, joka asuu Tyrnävällä. Kansiteksti sanoo kirjan olevan kaunis ja koskettava pienoisromaani uusioperheen arjen ongelmista ja niistä selviytymisestä.

Ja sellainen se onkin. Itse elän uusperheessä. Kirjassa oli niin monta kohtaa ja lausetta, jotka melkein saivat minut itkemään. Se on paljon se. Hyvin todentuntuinen ja samaistuttava kirja. Lisäksi siinä on paljon runollista nautinnollista kieltä.

Esimerkiksi tämä:

"Meidän lähellä on monta autiotaloa, joissa vielä muutama vuosikymmen sitten asui ihmisiä, mutta nyt ne ovat yksinäisiä taloja, niiden ikkunoissa roikkuvat surulliset verhot ja niiden pihat ovat ummessa, kesäisin kasvien, talvisin lumen valtaamina." (s. 30)

Tai tämä:

"Äidin rakkaus oli isän mielestä ääretön ja siksi äiti lähti pois. Olen miettinyt mitä se tarkoittaa. Muistan niin vähän. Välähdyksiä. Aina en ole varma tapahtuivatko asiat jotka muistan oikeasti vai kuvittelenko. Joskus olen miettinyt, että jos lapsi jättikin äidin." (s. 42)

Kirjan kertojana on 16-vuotissyntymäpäiväänsä viettävä Emilia, joka asuu isänsä, äitipuolensa Sirpan ja sisarpuolensa Tiitun kanssa. Äiti on kadonnut Emilian elämästä. Kadonnut niin kuin usein erotilanteessa isät tekevät. Minun mielestäni kirjan tapahtumat sijoittuvat Tyrnävälle. Ei siinä sitä suoraan sanota, mutta naapurikunnassa Limingassa asuvana tunnistin kyllä paikan.

Emilia on runotyttö ja kova kirjoittamaan. Hän kirjoittaa päiväkirjaansa. Hän pohtii myös maailman pahuutta. Miksi joistakin tulee pahoja, terroristeja, jotka surmaavat viattomia? Hän miettii omaa pahuuttaan ja sitä kuinka hän inhoaa Sirpaa. Pahuus voi tulla myös kotikylälle. Naapurissakin voi tapahtua kauheita. Isä voi tappaa lapsensa, polttaa talonsa. Kukaan ei ole suojassa - lintukodossakaan.

Emilia vihaa sitä, että Sirpa ja Tiitu muuttivat heidän kotiinsa, mutta hän kuitenkin haluaa, että isä on onnellinen. Valtava taakka ja asia käsiteltäväksi nuorelle ihmiselle.

Mutta Emilian elämässä on myös rakkautta ja toivoa. Koskettava kirja vie valoon! Loppuratkaisun uskoo todeksi. Ainut huono puoli kirjassa oli se, että se oli niin lyhyt! Vain 126 sivua. Olisin halunnut tietää enemmän, olisin halunnut kulkea pitemmän matkan Emilian kanssa. Kirjassa kerrotaan asioista menneisyydestä ja myös tapahtumista 16-vuotissyntymäpäivän jälkeen. Mutta pääpaino on tuossa päivässä, jonka iltana tapahtuu jotain todella merkityksellistä.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka asuvat uusperheessä tai jotka suunnittelevat sen perustamista. On tämä hyvää lukemista myös ydinperheissä asuville. Sopii nuorille ja aikuisille.

Uusperheessä asuminen voi olla vaikeaa. Ihan niin kuin lasten saaminen tai avioituminen voi yllättää ydinperheelliset. Elämä voi olla vaikeaa - joka tapauksessa. Mutta jos ei uskalla elää, rakastaa ja antaa siipien kantaa, menettää paljon hyvää.

On uskoa, toivoa ja vapaana lentäviä lintuja.

******

Pia Ronkaisen seuraavan Välitiloja -kirjan (Nispero Kahvilakirjat) julkkareita vietetään 20.7.2013 Tähtitornin kahvilassa Oulussa. Aikaisempia julkaisuja: Runoromaani (ntamo 2010) ja Tango (ntamo 2012)