Näe valo!

Pyhä Birgitta (savi 2013)

Elämässämme tapahtuu paljon ikäviä asioita, joille emme voi mitään. Keskitymme niihin ja unohdamme kaiken hyvän mitä meillä on. Epätoivo valtaa mielemme. En tiedä mistä johtuu, että jotkut pystyvät paremmin näkemään myös valoa pimeyden keskellä. Opittua vai synnynnäistä? Minä toivon, että kyseessä olisi taito, jonka voi oppia. Taito, jonka voisin lahjoittaa eteenpäin muille ihmisille.

Savinen kahvakuula

Kettlebell made of clay.

Girya Art.

Aloitin kahvakuulaharjoittelun ja muutenkin terveellisemmän elämän tammikuussa 2013. Käyn myös Sambic-jumpassa.

Vaikka nyt ajastani kuluu osa myös kuntoiluun, en ole unohtanut runoilua ja savitöitä. Nyt kun minulla on parempi kunto, olen jaksanut tehdä niitäkin enemmän.

Tein savesta jopa kahvakuulan! En tiedä onko kukaan koskaan missään moista tehnyt. Onko siinä järkeä? Eipä siinä järkeä tarvi ollakaan. Kauniisti se tuossa pöydällä kimaltelee kuitenkin.

Luin ihan vasta Kukka Laakson kirjan Maanantaisoturit. Kiva kirja. Suosittelen!

Mitähän seuraavaksi tekisin savesta? Hmm....

Runoilija sisustaa taas

Kävin tänään kotimatkalla Sisustus Wanha Aliinassa Tyrnävän Murrossa. Olemme tehneet hiihtoloman aikana hieman muutoksia makuuhuonejärjestykseen. Vain yksi makuuhuone on pysynyt koskemattomana!

Päätin, että afrikkalaisen makuuhuoneen aika on ohi. Siirsin afrikkaiset ja itämaiset jutut olohuoneeseen. Verhot ja tyynynpäälliset taidan laittaa talteen vaatekaappiin. Minulla on jo pitkään ollut halu siirtyä valoisampaan ja isompaan makuuhuoneeseen. Haluan herätessä nähdä vaaleita sävyjä. Lisäksi olen hurahtamassa maalaisromantiikkaan. Siitä saan syyttää/kiittää Ainosofiaa.

Olemme nyt nukkuneet jo kolme yötä tässä valoisammassa makuuhuoneessa. Olen ollut tyytyväinen! Ja eipä avopuolisokaan ole valittanut. Ostin Wanhasta Aliinasta tuollaisen ketjun, johon ostin kaikenlaisia kivoja juttuja roikkumaan. Huoneessa on jo valmiiksi kukkatapetit. Ne ovat talon entisen omistajan laittamat. Enpä onneksi ehtinyt niitä repiä alas.

Oikeasti minä menin sinne ostamaan vain  tyynynpäällistä. Mutta miten siinä sitten niin kävikään. Tuossa keskellä on kuitenkin se tyynynpäällinen! Yhden mukavan maalaisromanttisen tyynynpäällisen löysin Huuto.netistä. Se tullenee postissa ensi viikolla. Tuo päiväpeite on avopuolisoni vanhempien häälahja. Kuulemma yhtä vanha kuin minä! En ensin ajatellut, että se sopisi nyt sänkyymme, mutta oikeastaan se sopii. Eikös vain?

Vielä yksi kuva. Ostin sieltä liikkeestä myös tuollaisen puksikranssin. Puksipuut ovat niitä pensaita, joita puutarhoissa leikataan vaikkapa palloksi. Nuo kaksi kissaa ovat minulle hyvin tärkeitä. Sain ne kummitädiltäni kastelahjaksi. Joten nekin ovat yhtä vanhoja kuin minä! Kissat ovat kulkeneet mukanani kodista kotiin. Minähän olen syntynyt Ruotsissa, joten alkujaan ne ovat olleet eteläruotsalaisia kissoja.

Nyt vain sitten on jäljellä yksi jännä juttu. Haluan totisesti nähdä tyttöjeni ilmeet, kun he tulevat sunnuntaina kotiin. Tietävät kyllä, että täällä tehdään muutoksia. Siksihän me nyt tehdään, kun on voinut rauhassa tehdä niitä. Keskimmäinen tyttö jo pyysi kamerakännykkäkuvia uudesta, ensimmäisestä ikiomasta huoneesta. Sanoin, että ei se ole vielä valmis ja eikös se olekin paras nähdä sitten vasta ihan itsekin?

Tämä naistenpäivä menikin ihan romanttisissa tunnelmissa ainakin sisustuksen suhteen.

Hyvää naistenpäivän iltaa kaikille naisille!