Se olet sinä
kätesi tutut
haparoivat
lyöt varpaasi kynnykseen
et löydä avaimia
mistään
kun olet mennyt pois
kimaltaa kotijärvi ja
tuoksuu vastakuoriutuneen sorsanpoikasen
untuvapeite
kesäillan hiljaisuudessa
******************
RunoTorstain ihmillinen aihe....
6 kommenttia:
Tuon tuoksun tahdon tuntea :)
Tuo on sellainen tuoksu, jota hyvin harva pääsee haistelemaan. Ehkäpä se ei olekaan ihmiselle tarkoitettu? Maailma on täynnä asioita, joita kukaan ihminen ole läheltä kokemassa. Silti ne tapahtuvat.
Poikkeuksellisesti sanon: taitaa olla runo.
Tulleet tutuiksi. Tunnetut haparoiviksi. Hyvä paikka pysähtyä kysymään miten minä-minä, minä-sinä, sinä-minä, sinä-sinä, suhteutuvat toisiinsa, edelleen vain sinään ja minään. Siis kuka haparoi, kuka lyö varpaansa, tapa tunnistaa itsensä, myös.
(Lätsähtääkö hieman "jo kerrottuun" viimeiseen säkeeseen..?)
Vaan vastakuoriutuneen sorsanpoikasen tuoksu on jotain niin vallatonta, herättävää ja ehdottoman löydettävää, että kiitos.
Helanes: Kyllä, se on runo.
Sirpa Kyy: Ole hyvä. :) Mukava, kyn pysähtyit runolleni. Mikä säe lätsähtää? En ihan tajunnut. Mutta nyt kun katson tätä runoa, ajattelen, että se voisi toimia ihan ilman mitään alkuhöpinöitä. Alkaen vain siitä "Kun olet..."
Ooh...mujeva tuoksu niinkuis runokin :)
Lähetä kommentti