Pages

lauantaina, helmikuuta 02, 2008

Ajatuksia muutoksesta

Ipi on miettinyt viimeaikoina positiivisten mietelauseiden sanomaa.

Minä olen miettinyt mikä on muutos. Miten ihminen osaa valita oikein? Kumpaan suuntaan kääntyä valintatilanteessa?
  • Koko elämä on kokeilua. Mitä enemmän kokeilet, sitä parempi. Ralph Waldo Emerson
Niin, mutta eikö se on hirvittävän rasittavaa, kun pitää koko ajan kokeilla uutta? Toisaalta paikalleen ei saisi pysähtyä.
  • Älä sure sitä, että maailma muuttuu - jos se pysyi vakaana, muuttumattomana, olisi todella syytä surra. William C. Bryant
Ihminen on kahden voiman repimä: muutoksen ja pysyvyyden. Osa meistä haluaa muutosta, osa meistä ei missään tapauksessa halua muutosta. Mutta on sanottu niinkin, että mikään ei ole pysyvää. Onko muutoksen pelkokin harhaa?
  • Voi valita, palaako takaisinpäin turvaan vai meneekö eteenpäin kasvua kohti. Kasvu on valittava uudelleen ja uudelleen; pelko on voitettava uudelleen ja uudelleen. Abraham Maslow
Usein on sanottu, että on parempi valita väärin kuin jättää valitsematta.
  • Valitsin ja maailmani järkkyi. Entä sitten? Valinta saattoi olla väärä, mutta valitseminen ei sitä ollut. On mentävä eteenpäin. Stephen Sondheim
Mutta kun väärät valinnat vievät väärien asioiden luo. Oikeat valinnat johtavat oikein asioiden luo. Mitä tässä nyt pitäisi uskoa?
  • Ole rohkea. Jos aiot tehdä virheen, tee emämunaus äläkä pelkää lyödä palloa. Billie Jean King
Niin, ajatella, että pelätessään tekevänsä vääriä valintoja ja virheitä, ei tekisi koskaan mitään. Ei edes yrittäisi löydä sitä palloa.

Onko muutos se mikä pitää ihmisen elossa?
  • Minusta turvallisuus, rauha tai mukavuus ei ole elämän päämäärä. Minusta mukavuus lamauttaa, epämukavuus pitää meidät elävinä ja kehittyvinä. Richard Idemon
On pysyttävä liikkeessä!
  • Elämä on kuin polkupyörällä ajamista. Säilyttääkseen tasapainonsa on oltava liikkeessä. Albert Einstein
Mihin ihmisillä on kiire?
  • Ihmiset luulevat, että olisi mukavaa omata mielenrauha, olla seesteinen, olla häiriintymättä siitä tai tästä tai tuosta. Mutta niin kauan kuin haluat noita kohteita, olet määritellyt itsesi niiden puuttumisen kautta, joten rauhaa hakeva ihminen on ilmeisen kiihtymyksen vallassa. Alan Watts
Lopputulos?

On vain elettävä elämäänsä ja tehtävä valintoja. Valintojen tekeminen ei lopu ikinä. Vaikka on koko ajan liikkeessä ja vaikka elämä muuttuu, silti voi säilyttää mielenrauhansa. Vai säilyykö rauha sen takia, että hyväksyy jatkuvan muutoksen? Paikoilleen jämähtäminen homehduttaa ja aiheuttaa ahdistusta.
  • Kiirehdi hitaasti. Suetonius

9 kommenttia:

muoriska kirjoitti...

Oikeastaan meillä ihmisillä on se harha, että me pysymme aina samanlaisina, vaikka elämä ja tapahtumat kasvattavat meitä tavallansa. Sama usein heijastuu niin parisuhteessa kuin lapsissakin.
Tiedän että olen kasvanut 20 vuotiaasta, mutta välissä ei tunnu siltä. :D

ipi kirjoitti...

Muutos pelottaa. Muutos houkuttaa. Se mahdollisuus, että valitsee väärin saa liian usein siirtämään valintaa.

karhurannanesa kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
Anonyymi kirjoitti...

Mie en tykkää tuosta Maslowista, muutenhan tuo sisälsi varsin ajattelemisen arvoisia ajatuksia.

HeidiR kirjoitti...

Muoriska: Niinpä. Oletko sama Muoriska kuin 20 vuotta sitten? Katso valokuvaa. Näyttää vähän samalta. Mutta solut ovat uusiutuneet. Aivot ovat kypsyneet. ;) Et ole ihan sama, mutta et ole eri henkilökään. Jatkumo. Se on se sana. Elämme jatkumossa.

Ipi: Tuttu tunne minullekin.

Olematon: Niin. Elämää ei missään tapauksessa kannata suunnitella etukäteen minkään normin mukaan ja jääräpäisesti pitää kiinni suunnitelmastaan. Jos niin tekee voi huomata sen jälkeen, kun on saavuttanut kaiken mitä on suunnitellut, että ei oikeastaan halunnutkaan mitään niistä.

Harri: Onko sinulla jotain henkilökohtaisesti Maslowta vastaan?

Anonyymi kirjoitti...

Joskus ihminen himmenee, ei kuitenkaan muutu näkymättömäksi kokonaan. Joskus unohtaa, miten kirjoittaa sanat, miten puhua ne ääneen.

Minä olen siinä vaiheessa. Hiljainen tyttö. Ehkä se Limingassa saavutettu sosiaalisuus on mennyt vähän piiloon, kun ei näe kuin sitä ihmistä, jonka vieressä nukkuu yöt. Lukuunottamatta ihmisiä töissä, mutta ne ovat elämän toinen puoli, pakollisuus.

Päiväkirjan pito ei sekään jaksa auttaa mihinkään, sitä vain tekee ettei tulisi huono mieli kun ei tee. Eikä siihenkään ajatuksia, enemmän päivien kulkua. Eivätkä nekään paljoa poikkea toisistaan.

Hiljaista ympärillä.

HeidiR kirjoitti...

Janra. Tutulta kuulostaa. Sitähän se elämä on täälläkin. Työtä, kotonaolemista, lapsia, S-markettia. Onneksi on noita Huutomerkki ry:n juttuja. Olin kirjoittajapajaa vetämässä eilen ja sitten vielä oli se Avoin mikki -juttu. Lausuin muutaman runon.

Silloin minullakin herää se piiloitettu sosiaalisuus ja puheliaisuus. Hassua. Sitten se taas unohtuu arkeen. Kai se on jotenkin luonnejuttu? Ollaan varmaan puhuttu tästä aikaisemminkin.

Kimmonkamera kirjoitti...

Kiitos ajatuksista. Muutoksesta on helpompi puhua kuin elää sen keskellä. Arkkipiispa Paarma puhui viime viikolla Jyväskylässä muutoksesta. Kirkossa se ei ole kauaa pelkkää puhetta, sillä sen aika meni jo. Parisuhdelain laineet lyövät pian korkealta. Piispat ja kirkolliskokous ovat pian päättämässä isoista linjavedoista.

HeidiR kirjoitti...

Ole hyvä, Kimmo.

Emmekö aina elä muutoksessa? Välillä vain suljemme silmämme siltä, koska emme aina jaksaisi sitä...