sunnuntai, joulukuuta 09, 2007
Hyvin sanottu! (osa 2)
Jatketaanpa tätä keskustelua, joka alkoi postauksessa Hyvin sanottu!
Onko siis väärin olla ylpeä omaisuudestaan tai kadehtia enemmän omistavia? Ei suinkaan. Ylpeyden tunne, tarve erottua, ilmeinen "enemmän kuin "- ajatuksen avustama itsetehostus ja "vähemmän kuin"-aatoksen siivittämä minän heikentyminen eivät ole oikein tai väärin - ne ovat egoa. Ego ei ole väärässä. Se on vain tiedostamaton. Kun tarkkailet egoasi, alat päästä sen tuolle puolen. Älä suhtaudu egoon liian vakavasti. Hymyile, kun havaitset egoon kiinnittynyttä käyttäytymistä. Saatat joskus jopa nauraa. Miten ihmiskunta onkin voinut antaa vetää itseään nenästä niin kauan? Ymmärrä ennen kaikkea se, että ego ei ole henkilökohtaista. Se ei ole todellinen sinä. Egon pitäminen henkilökohtaisena ongelmana on jälleen egon ilmentymää.
Eckhard Tolle kirjassa Uusi maa s. 42
Hän kirjoittaa selittää myös mitä Jeesuksen sanoma "autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta" hänelle merkitsee. Hänen mielestään se liittyy omaisuudesta luopumiseen. Maallisesta irrottautuminen auttaa pääsemään egosta eroon. Tai niin monet ihmiset ovat luulleet!
Tämän takia kaikesta omaisuudesta luopuminen on ollut muinoin henkinen harjoitus sekä idässä että lännessä. Omaisuudesta luopuminen ei kuitenkaan suo automaattista vapautusta egosta, joka yrittää turvata henkiinjäämisensä uudella samastumiskohteella, esimerkiksi mielikuvalla aineelliseen omaisuuteen kiinnostuksensa menettäneestä ja siten paremmasta, henkisemmästä ihmisestä. Joillakuilla omaisuudestaan luopuneilla ihmisillä on suurempi ego kuin osalla miljonääreistä. Jos hylkää yhden samaistumistavan, ego löytää pian toisen. On loppujen lopuksi samantekevää, mihin se on samaistunut, kunhan sillä on vain identiteetti. Kulutuskielteisyys tai yhteisöllinen omistaminen voivat olla uusia omaisuussamastumisen korvaavia ajatusmuotoja, mielen uusi kanta asioihin. Niiden avulla voi olla mielestään oikeassa ja uskoa muiden olevan väärässä. Huomaamme myöhemmin, että itsensä pitäminen oikeamielisenä ja muiden väärämielisinä on yksi tärkeimmistö egokiinnitteisistä mielen rakenteista, yksi tiedostamattomuuden ensisijaisista muodoista. Egon sisältö voi toisen sanonen muuttua, mutta sitä elossa pitävä mielenrakenne ei.
Sama mies, sama kirja s. 44
Aloin lukea tätä kirjaa eilen, ja tämä vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. Tuttuja asioita, mutta taas hieman uudella tavalla ilmaistuna. Hänellä on jännä ilmaisu, jota hän paljon viljelee: ihmismielen perinnöllinen toimintahäiriö.
Tolle siis kehottaa havahtumaan ja nauramaan egon hupsutuksille. Hän itsekin nauroi aikoinaan, kun ensimmäisen kerran huomasi olevansa yhtä mielenvikainen kuin kaikki muutkin ihmiset. Hänelläkin on tuo toimintahäiriö. Siihen siis liittyy vahvasti tuo ego.
Tämän kirjan tarkoitus on muuttaa lukijan tietoisuudentilaa ja havahduttaa ne, jotka ovat siihen valmiita.
Nyt minua hymyillyttää.
********************
Tästä kaikesta tuli mieleeni joulu ja jouluostokset.
Minua hieman naurattaa jouluostoksilla maanisesti ryntäilevät ihmiset ja taidanpa itsekin nauraa omalle paniikilleni, kun ryntäilen siellä itsekin ensi viikolla. Muistuttakaa minua asiasta, jos näette minut ärtyneenä ja hikisenä leluhyllyjen välissä etsimässä sopivaa lahjaa kaikille kummilapsillemme.
Naurakaamme yhdessä itsellemme.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Jätähän ne ostokset aatonaattoon niin saat hien todella reippaasti pintaan ja kunnon ärtymykset/paniikit :)
Tolle on numero yksi! Uusi maa on yöpöydälläni ja eilen pääsin juuri viimeiseen lukuun.
Hankin kesällä lelukseni mp3 soittimen ja siihen muutaman Tollen äänikirjan. Esimerkiksi Findhorn's retreat-äänite on aivan addiktoivaa kuunneltavaa. Jos nyt tässä yhteydessä on fiksua puhua addiktiosta ;-)
Olen muuten sitä mieltä että kaikista käymistäni kursseista ja lukemistani kirjoista nämä ovat olleet kaikkein hyödyllisimpiä.
Väitän, että kyky tarkkailla egon touhuja on eniten itse ja lähipiiriäni hyödyttäviä taitoja. Jopa huvittavaa, kun hommassa pääsee alkuun ;0)
Äänitteiden kuuntelemisessa on sekin hyvä puoli, että niistä paljastuu Tollen olevan varsinainen huumoriveikko, joka osaa nauraa itselleenkin. Kirjoista voi saada hänestä ja hänen tarinastaan turhan vakavan kuvan.
Ilo rulettaa!
Olematon. Hyvä idea. ExtremeJouluShoppailua. ;)
Usko. Hyvä kun sanoit! Aavistelin jo kirjan alussa, että kirjoittajalla voisi olla pilkettä silmäkulmassa, sillä jos hän vakavissaan aikoo muuttaa tietoisuutta yhden kirjan avulla... silloinhan se kuulostaisi egon pullistelulta. Eikös vain?
Oletteko huomanneet, että useimmat syvälliset ja henkiset ihmiset ovat hyvin hymyileviä ja humoristisia? Esim. Dalai Lama ja Thich Nhat Hanh? Ketkä muita sellaisia tulee mieleenne?
Huumorintaju
on viisauden
alku.
Kun nyt mainitsit Dalai Laman niin hoksasinkin, että aivan samanlaista "hölmöä hihittelyä" tuntuvat harrastavan molemmat herrat.
Kyllähän tällainen harras hihittely on ihan mukava vastapaino kaikelle sille synkistelylle, jota tulee kaiken aikaa kaikista tuuteista.
Olematon: Jos ihminen on niin totinen, ettei osaa itselleen nauraa.. ai, ai.
Usko: Kyllä hihittelyä pitää olla, etenkin noilla herroilla, koska niin vakavista elämänkysymyksistä he puhuvat ja varmasti yöllä niitä usein miettivät.
Kyllä, monet ovat tavat joilla olemme egossamme kiinni ja harvassa ovat ne, jotka nuo kiinnikkeet katkaisevat, mutta pitkälle pääsee varmasti jo sillä, että oppii nauramaan kaikelle tälle hullutuksellemme niin kuin Tolle kirjoittaa. :)
Tänään juuri mietin, että onko ego ollut aina yhtä hyvin tiedostettu "sielunviholliseksi" kuin mitä nyt tuntuisi?
En tiedä hengailenko huonoissa porukoissa, vai onko sama asia tiedostettu laajemmissakin piireissä;-)
Sitä vain miettii, kun samaan asiaan törmää vähän joka paikassa.
Hurina: Minusta tuntuu nyt, että egosta ei ikinä pääse eroon.
Usko: Kyllä tuo asia on aina tiedostettu tietyissä piireissä. Aloitetaanpa vaikka egolla vain on ollut monta nimeä. Nykyaika kun vain on niin tieteellistä, niin ihmisiin vetoaa tuo Freudimainen käsite: ego.
Mikä muu se ego voisi olla?
Paholainen, pahuus ihmisessä, pikkupiru olkapäällä...
Uskonnoissa ego on käsitetty yleensä joksikin henkiolennoksi, joka yrittää vietellä ihmisen pahoihin tekoihin.
Raamatussa puhutaan siitä, että ihminen on syntinen. Onko se synti egoa? Se pahuus on ihmisen sisällä sittenkin aina ollut koko ajan. Ja synnistä pelastaa usko Kristukseen (havahtuminen).
Aivan, eli olen joko liittynyt piireihin tai sitten piirit ovat laajentumassa;-)
Havahtuminen on lempitermejäni, siitä saisi oman postauksen.
Pitäisi varmaan kaivaa Oivallus ja uskallus kesäteloilta taas käyttöön.
yeezy
supreme clothing
hermes belt
kyrie irving shoes
westbrook shoes
supreme
fear of god
golden goose
jordan shoes
hermes birkin
Lähetä kommentti