Hyvin sanottu! (osa 2)

Eckhard Tolle Uusi maa (Elämän tarkoituksen oivaltaminen)
Basam Books 2007

Jatketaanpa tätä keskustelua, joka alkoi postauksessa Hyvin sanottu!

Onko siis väärin olla ylpeä omaisuudestaan tai kadehtia enemmän omistavia? Ei suinkaan. Ylpeyden tunne, tarve erottua, ilmeinen "enemmän kuin "- ajatuksen avustama itsetehostus ja "vähemmän kuin"-aatoksen siivittämä minän heikentyminen eivät ole oikein tai väärin - ne ovat egoa. Ego ei ole väärässä. Se on vain tiedostamaton. Kun tarkkailet egoasi, alat päästä sen tuolle puolen. Älä suhtaudu egoon liian vakavasti. Hymyile, kun havaitset egoon kiinnittynyttä käyttäytymistä. Saatat joskus jopa nauraa. Miten ihmiskunta onkin voinut antaa vetää itseään nenästä niin kauan? Ymmärrä ennen kaikkea se, että ego ei ole henkilökohtaista. Se ei ole todellinen sinä. Egon pitäminen henkilökohtaisena ongelmana on jälleen egon ilmentymää.
Eckhard Tolle kirjassa Uusi maa s. 42

Hän kirjoittaa selittää myös mitä Jeesuksen sanoma "autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta" hänelle merkitsee. Hänen mielestään se liittyy omaisuudesta luopumiseen. Maallisesta irrottautuminen auttaa pääsemään egosta eroon. Tai niin monet ihmiset ovat luulleet!

Tämän takia kaikesta omaisuudesta luopuminen on ollut muinoin henkinen harjoitus sekä idässä että lännessä. Omaisuudesta luopuminen ei kuitenkaan suo automaattista vapautusta egosta, joka yrittää turvata henkiinjäämisensä uudella samastumiskohteella, esimerkiksi mielikuvalla aineelliseen omaisuuteen kiinnostuksensa menettäneestä ja siten paremmasta, henkisemmästä ihmisestä. Joillakuilla omaisuudestaan luopuneilla ihmisillä on suurempi ego kuin osalla miljonääreistä. Jos hylkää yhden samaistumistavan, ego löytää pian toisen. On loppujen lopuksi samantekevää, mihin se on samaistunut, kunhan sillä on vain identiteetti. Kulutuskielteisyys tai yhteisöllinen omistaminen voivat olla uusia omaisuussamastumisen korvaavia ajatusmuotoja, mielen uusi kanta asioihin. Niiden avulla voi olla mielestään oikeassa ja uskoa muiden olevan väärässä. Huomaamme myöhemmin, että itsensä pitäminen oikeamielisenä ja muiden väärämielisinä on yksi tärkeimmistö egokiinnitteisistä mielen rakenteista, yksi tiedostamattomuuden ensisijaisista muodoista. Egon sisältö voi toisen sanonen muuttua, mutta sitä elossa pitävä mielenrakenne ei.
Sama mies, sama kirja s. 44

Aloin lukea tätä kirjaa eilen, ja tämä vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. Tuttuja asioita, mutta taas hieman uudella tavalla ilmaistuna. Hänellä on jännä ilmaisu, jota hän paljon viljelee: ihmismielen perinnöllinen toimintahäiriö.

Tolle siis kehottaa havahtumaan ja nauramaan egon hupsutuksille. Hän itsekin nauroi aikoinaan, kun ensimmäisen kerran huomasi olevansa yhtä mielenvikainen kuin kaikki muutkin ihmiset. Hänelläkin on tuo toimintahäiriö. Siihen siis liittyy vahvasti tuo ego.

Tämän kirjan tarkoitus on muuttaa lukijan tietoisuudentilaa ja havahduttaa ne, jotka ovat siihen valmiita.

Nyt minua hymyillyttää.

********************

Tästä kaikesta tuli mieleeni joulu ja jouluostokset.

Minua hieman naurattaa jouluostoksilla maanisesti ryntäilevät ihmiset ja taidanpa itsekin nauraa omalle paniikilleni, kun ryntäilen siellä itsekin ensi viikolla. Muistuttakaa minua asiasta, jos näette minut ärtyneenä ja hikisenä leluhyllyjen välissä etsimässä sopivaa lahjaa kaikille kummilapsillemme.

Naurakaamme yhdessä itsellemme.