Kello neljä yöllä, Kittilässä, tunturijärjen rannalla.Kesän oikea lomamatka. Mökhiloma. Hirsiseinät, portaat, luhti. Sukulaisperhe. Täytekakkua ja kukkia. Kaksi päivänsankaria. Kylpylä. Sumuinen tunturi.
Toinen mökhi. Erämaa. Isommat hirret, jyrkät portaat luhtiin. Vaarallisen näköinen luukku. Jonkun sormi jää väliin. Isi parantaa.
Ihana rantasauna, laituri, onkivapoja ja grillikota. Makkaraa, tuoretta ahventa ja pekonikääreisiä herkkusieniä. Koira ja sen pentu. Lapset pihalla koko ajan. Pentu pehmoinen ja vähän villi.
Kun kaikki nukkuvat, äiti hiipii ulos hiljaisuuteen syömään täytekakkua ja katselee järveä, tunturia ja pilviä.
Hyvä uni.
Yöllä pientä tyttöä pissattaa, ja äiti käyttää vessassa. Äiti ihmettelee miten voi mökhi olla näin vaaleanpunainen, puolukkapuuroa? Äiti katsoo ikkunasta järvelle, ja maisema hohtaa punaista. Hän hakee kameran ja ottaa kuvan.
Koko seuraavan päivän valutaan alaspäin kotiin. Pari kilometriä ennen kotia aurinko on laskemassa. Äiti pysäyttää auton ja ottaa kuvan, jälleen.
Onnenhetki.
Kello 2230, kotona.
5 kommenttia:
Taivas on ehtymätön ihmetyksen kohde, kuten kuvistasi näkee. Varsinkin aamuyön tunteina, kun kaste ja utu hajottavat nousevan auringon punan tuhansiksi sävyiksi.
Vaikuttavat valokuvat. Voi ihmettä, voi kauneutta!
Kauniita kuvia, kyllä vain. Tuturkuva on liki epätodellinen.
Kiitos. Oli ilo ilahduttaa. Luonto tarjoaa helppoja elämyksiä, kun vain muistaa nostaa pään ja katsoa ylös taivaaalle.
En ole muuten käsitellyt värejä mitenkään. Kuvat ovat täysin luonnollisia
VOI ku käy katteeksi! Olen vain kerran käynyt Kittilässä kesällä ja tiedän että ihanaa on. Ystävälläni on mökki siellä, hänkin kertoo paikan autuudesta. Tänä kesänä ei edes sääsket vaivaa.
Lähetä kommentti