Pages

torstaina, maaliskuuta 22, 2007

RunoTorstai: Kodikas, kotoinen

Villalankasuudelma

Otan sinun kädestäsi kiinni.
Villapuserosi hipaisee rannettani.
Katso,
tämä on koti.

10 kommenttia:

Allyalias kirjoitti...

Voimakas tunneviesti välittyi ainakin minulle asti. Ja myös villan kutitus hypähti ranteelleni :)

HeidiR kirjoitti...

Villa kutittaa...

Muuten, vaihdoin pitkästä aikaa sivupohjan puhtaan valkoiseksi. Minusta tuntui, että entisestä oli tullut liian tunkkainen ja synkkä.

Väriä tuovat valokuvat ja teksti pääsee nyt paremmin esille.

Matkinko sinua, Ally? Ehkäpä, enkäpä en. Sää oot righty, mää on lefty. ;)

Elegia kirjoitti...

Hyvin kuvattua kodikkuutta. Ei siihen paljon sanoja tarvita. Läsnäolo riittää. Hieno runo.

Anonyymi kirjoitti...

Kodin tunnelma on läheisyydessä tässä. Mikäs sen mukavampaa.

Anonyymi kirjoitti...

Villaa tässä on ollut niin alla kuin yllä, vaikka kutittaakin. Suukotkin siis villaisia.

Anonyymi kirjoitti...

Jatkanpa vielä kun hoksasin: eivät siis mitään puolivillaisia.

HeidiR kirjoitti...

Helanes, sait mieleeni politiikan tuolla puolivillaisella ja oman runosi uuniperunalla, äh...

Politiikkaa ei yleensä kuvata kotoiseksi tai kotoisasti.

Anonyymi kirjoitti...

*hih* Huomasin itsekin runojemme samankaltaisuuden. Ajatukset samalla raiteilla =o) Ihana runo tämä sinun!

Anonyymi kirjoitti...

Onpa todella upea kuvaus kodista. Sitä se on, pieni ele. Koti. Ihana runo.

HeidiR kirjoitti...

Kiitos. Olen iloinen, että tunne meni perille saakka, eli sinne jonnekin. :)