Pages

torstaina, maaliskuuta 22, 2007

RunoTorstai: Kodikas, kotoinen

Villalankasuudelma

Otan sinun kädestäsi kiinni.
Villapuserosi hipaisee rannettani.
Katso,
tämä on koti.

10 kommenttia:

allyalias kirjoitti...

Voimakas tunneviesti välittyi ainakin minulle asti. Ja myös villan kutitus hypähti ranteelleni :)

HeidiHahmo kirjoitti...

Villa kutittaa...

Muuten, vaihdoin pitkästä aikaa sivupohjan puhtaan valkoiseksi. Minusta tuntui, että entisestä oli tullut liian tunkkainen ja synkkä.

Väriä tuovat valokuvat ja teksti pääsee nyt paremmin esille.

Matkinko sinua, Ally? Ehkäpä, enkäpä en. Sää oot righty, mää on lefty. ;)

Elegia kirjoitti...

Hyvin kuvattua kodikkuutta. Ei siihen paljon sanoja tarvita. Läsnäolo riittää. Hieno runo.

Anna kirjoitti...

Kodin tunnelma on läheisyydessä tässä. Mikäs sen mukavampaa.

helanes kirjoitti...

Villaa tässä on ollut niin alla kuin yllä, vaikka kutittaakin. Suukotkin siis villaisia.

helanes kirjoitti...

Jatkanpa vielä kun hoksasin: eivät siis mitään puolivillaisia.

HeidiHahmo kirjoitti...

Helanes, sait mieleeni politiikan tuolla puolivillaisella ja oman runosi uuniperunalla, äh...

Politiikkaa ei yleensä kuvata kotoiseksi tai kotoisasti.

SatuJana kirjoitti...

*hih* Huomasin itsekin runojemme samankaltaisuuden. Ajatukset samalla raiteilla =o) Ihana runo tämä sinun!

Genoveeva kirjoitti...

Onpa todella upea kuvaus kodista. Sitä se on, pieni ele. Koti. Ihana runo.

HeidiHahmo kirjoitti...

Kiitos. Olen iloinen, että tunne meni perille saakka, eli sinne jonnekin. :)