Pages

torstaina, maaliskuuta 15, 2007

Runotorstai: ajatuksen voimalla

Runotorstaissa inspiroidutaan Markus Kajon mietelmistä.

Meille annettiin tänään lahjaksi ajatuksen voima

kuvittelen miltä näytät nyt
istuessasi linja-autossa
aamuisen taistelun jäljet
hehkuvat muistona ikkunalasissa
terävä auringon valo
yrittää pyyhkiä ne pois

suunnittelen
tätä täytyy harkita tarkasti

ajattelisin sinut tähän viereeni
säätäisin tunteesi
venyttelisin aallonpituuksiasi
vähentäisin huutovolyymia
rentouttaisin sinut
ei kannata murehtia
laittaisin sinut hymyilemään
pistäisin lukemaan runoja
makoilemaan sohvalla
minua katsellen

mutta sinä olit nopeampi
sinä aina olet
niin tehokas ja aikaansaava

täällä minä nyt juoksen lenkkipolulla
ja yritän ajatella itseni tilanteesta pois

10 kommenttia:

allyalias kirjoitti...

Voisikohan ajatuksen voimalla saada pitämään suunsa kiinni joissain tilanteissa? Sepä vasta olisi melkoinen suoritus!

helanes kirjoitti...

Taakseen on turha ajatella.

HeidiHahmo kirjoitti...

Ajatusten voima taistelut!

Kumpi voittaa karhu vai leijona? Millainen ajatus voittaisi? Jos kaksi ihmisistä käyttäisi omaa ajatusvoimaansa yhtä aikaa samaan kohteenseen... Hmmm.

Tiivi kirjoitti...

"säätäisin tunteesi
venyttelisin aallonpituuksiasi
vähentäisin huutovolyymia"

Tämä on huisi. Sitähän me yritämme liian usein, huomaamattakin, ajatuksen voimalla tehdä toisesta muuta.

HeidiHahmo kirjoitti...

Tiivi: Tosiaan, epätoivoisesti yritämme käyttää ajatuksen voimaa silloinkin kun se ei oikeasti toimi. ;)

Kiitos kommenteista kaikille!

Genoveeva kirjoitti...

Niinpä, kun ei se ajatuksen voima.....olihan ne joogalentäjät joissain vaaleissa vauhdissa mutta taisi katketa taivallus.

Tuima kirjoitti...

"täällä minä nyt juoksen lenkkipolulla/ ja yritän ajatella itseni tilanteesta pois" surullisia säkeitä kun ajattelee mitä haaveissa tapahtui.

Sivussa kirjoitti...

täällä minä nyt juoksen lenkkipolulla/
ja yritän ajatella itseni tilanteesta pois"

Itsestä on ruennut vähän tuntuun, että tilanteesta pääsee ulos vasta, kun lakkaa ajattelemasta. Mutta lenkit sujuu kyllä kuin huomaamatta, tosi.

sini kirjoitti...

Miksei se riitä, ajatella vain sitä mitä toinen on sillä ajatuksen voimalla? Miksi on ihmisellä niin kova tarve muuttaa se toinen muuksi, ajatuksensakin voimalla... Ja siinä samalla tarvitsee lenkkipolkunsa, jotta rauhoittuisi siitä ajatuksesta, toiveesta toteutumattomasta.
Tämä oli hieno, kiitos!

HeidiHahmo kirjoitti...

Kiitos hienoista kommenteista! Hymyilen. :)