Pages

maanantaina, maaliskuuta 19, 2007

Eija Jaakola: luovuuden vahvat palkeet

Viime torstaina eräs vieraileva luennoitsija tuli Limingan taidekoulun kirjoittajalinjalle puhumaan kirjoittamista sekä kirjailijana ja taiteilijana olemisesta. Tuntui kuin hänet olisi lähetetty juuri minulle. Olin pohtinut sen viikon aihetta kuinka olla luova taiteilija ja arkinen ihminen yhtä aikaa. Kiitos!

Luennoitsijana oli Eija Jaakola. Otin hänet heti esikuvakseni ja ihanteeksi. Tuossa pisteessä minäkin haluan olla elämässäni. Tehdä noita asioita. Hän puhui niin avoimesti ja aidosti meille. Hän aisti mitä me tarvitsemme. Millaista tietoa ja rohkaisua juuri tämä ryhmä kaipaa. En se ollut ainoastaan minä, joka sai häneltä uusia voimia ja ideoita.

Eija Jaakola on oululainen kirjailija ja kouluttaja. Hän on julkaissut 10 runo-aforismiteosta ja 11. teos on juuri ilmestymässä. Hän käy luennoimassa mm. seuraavista aiheista: työhyvinvointi; ilmaisu- ja esiintymistaito; naisen luovaa alkuvoimaa; ajankäyttö, elämänhallinta; rakentava kommunikaatio menestyvän työyhteisön perustana. Lisätietoja: taide-terapia ja luovuus -artikkeleista.

Vaikuttavaa on, että hän on julkaissut kaikki kirjansa itse, omakustanteena. Hän vieläpä on myynyt runokirjojaan paljon, jokaista tuhansia kappaleita. Ei siis tarvita suuria tai edes pieniä kustantamoja omien kirjojen julkaisemiseen. Jos sydämenpaloa, tahtoa ja verkostoa löytyy, keinotkin löytyvät. Eija Jaakola ei ole koskaan edes harkinnut muuta tapaa. Miksi pitäisi, jos oma tapa on hyvä ja se toimii? Olla luova omalla tavallaan. Kulkea omaa tietä. Kunnioitettavaa ja hienoa.

Hän halusi kuulla myös meidän tekstejämme. Halusin itse lukea hänelle tänä vuonna kirjoittamani unenomaisen tarinani. Ajattelin, että hän ymmärtää tarinan syvätason. Hän piti siitä ja halusi laittaa sen omille sivuille vierailevan kolumnin tekstiksi. Yllätyin pyynnöstä, ilahduin ja suostuin. Käykää lukemassa se sieltä: Näkymätön huone.

Minusta tuntuu siltä, että taas olen vahvasti omalla elämänpolullani. Tuntuu hyvältä. Lähitulevaisuus on kirkastunut. Tavoitteita, päämääriä ja iloa!

4 kommenttia:

Rita kirjoitti...

Tulevaisuutesi on siis taas kirkkaampana edessä :) Olen vähän jännännyt puolestasi sen jälkeen kun läpikävit epäröinnin ja epätietoisuuden kauden.

Kiinnostava tuo omakustannejuttu! Sopisi kyllä minullekin.

HeidiHahmo kirjoitti...

Kiitos, Rita! Ihana blogiystäväni. ;)

Kirsti kirjoitti...

Kun olin aikoinaan Kolmiokirjan avustajana, jouduin Jaakolan seminaariin. Ei valitettavasti oikein napannut se koulutus, mutta minä nyt olenkin aina vastarannan kiiskenä kaikissa koulutuksissa ollut pienestä pitäen;-) Rohkaisevaa tietenkin, että hän on niin hyvin pärjännyt omakustanteillaan. Onnittelut siitä, että sait tekstisi esille hänen sivuilleen. Perustuuko se uneen, vai onko muuten vain unenomainen?

HeidiHahmo kirjoitti...

Kiitos, kun käväisit lukemassa tarinani.

Niin, Kirsti, kaikki eivät pidä kaikista. Jollekin sopii erilaisempi puhetyyli jne.

Minulle sopii Jaakolan tapa esittää asioita, kuten myös Julia Cameronin kirjoitustyyli kirjassa Luovuuden tie.

Tarina ei perustunut uneen vaan oli mielikuvituksen tulosta. Tai oliko se sitten tajunnanvirtaa ja päiväunta. Jotain sellaista. Lähes kaikki minun tarinani ovat vahvasti allegorisia tai niistä löytyy mytologiaa ja metaforia. Minkäs luonnolleni voin. ;)