Olen miettinyt tänä aamuna tarttuako tähän aiheeseen vai hylätä se... Ihmiselle hylkääminen taitaa olla suunnilleen kauheinta ja kurjinta mitä on. Tämä viikon runot taitavat koskettaa kipeästikin montaa lukijaa. Saakohan tästä aiheesta mitään ilahduttavaa aikaan? Tai opettavaista siten että ei jää paha mieli? Ehkä sinun runoasi voi katsoa siten että herää huomaamaan oman velvollisuutensa ottaa vanhat ja vaivaiset huomioon.
Runon alku toi mieleeni Hannun ja Kertun, jotka heidän vanhempansa yrittivät hylätä metsään kuolemaan. Sitten assosiaatioketju johti eteen päin: mistä noita-akat tulevat?
7 kommenttia:
Koskettava runo...
Hylätty ja metsän vankina, voimakas tulkinta. Meni perille.
Vahva tunnelma tässä hienossa runossa.
Olen miettinyt tänä aamuna tarttuako tähän aiheeseen vai hylätä se... Ihmiselle hylkääminen taitaa olla suunnilleen kauheinta ja kurjinta mitä on. Tämä viikon runot taitavat koskettaa kipeästikin montaa lukijaa. Saakohan tästä aiheesta mitään ilahduttavaa aikaan? Tai opettavaista siten että ei jää paha mieli? Ehkä sinun runoasi voi katsoa siten että herää huomaamaan oman velvollisuutensa ottaa vanhat ja vaivaiset huomioon.
Oletko hylännyt Kopsin kun et ole kommentoinut :D
Runon alku toi mieleeni Hannun ja Kertun, jotka heidän vanhempansa yrittivät hylätä metsään kuolemaan. Sitten assosiaatioketju johti eteen päin: mistä noita-akat tulevat?
n minä sinua ole, Kops, hylännyt, mutta kun... ;)
Laajis! Hieno havainto! Kuka on hyljättynä metsässä? Lapsi vai
noita-akka?
En aio edes kertoa kenet tai minkä kuvittelin hylättynä metsään. Sillä ei ole enää merkitystä.
Kiitos kommenteista! :) Hienoa, että runo synnytti tunteita ja ajatuksia.
Jospa katsoisikin sitä metsää siten että on sinne itse mennyt... ja jäänyt, vaan ei hylätty. Teot merkitsevät.
Lähetä kommentti