Tuo lause kiteyttää zenbuddhalaisen tavan ajatella oivaltamisesta. Viisauden voi löytää vain hylkäämällä kaikki gurut ja tulemalla omaksi itsekseen.
Sen minä oikeastaan teinkin heti, kun oivalsin mistä elämässä on kyse. Kirjoitin aikaisemmin siitä minun meditatiivisesta kokemuksesta. Hetkestä jolloin lähes vaivuin transsiin. Olin työntänyt alitajuntani sivummalle ja olin erittäin vastaanottavainen. Meidän päässäämmehän on usein päällä se "järjen ääni", joka haluaa torjua kaikkea mahdollista. Pitää kiinni vanhoista uskomuksista ja asioista. Tuo ääni usein vaikeuttaa meidän oppimistamme.
No, kuitenkin, kun pääsin kotiin siitä hienosta tilaisuudesta, päätin ostaa kaksi kirjaa. Ne olivat:
Michael Newton "Sielujen matka"
Michael Newton "Sielujen kohtalo"
Noita kirjoja voisi kuvata rajatieteellisiksi. Kirjan kirjoittaja on hypnoterapeutti, joka kuljettaa asiakkaansa hypnoosissa edellisiin elämiinsä ja siihen rajatilaan elämien välissä. Harvoin luen tuollaisia kirjoja. Olen niin skeptinen, looginen ja tieteellinen ihminen. Mutta onneksi olin sillä luennolla ja onneksi luin nuo kirjat.
Kirjailija sanookin hyvin ensimmäisen kirjan alussa, että tämän kirjan voi ottaa mukavana lukukokemuksena tai science fictionina tai siitä voi uskoa sen, mikä sopii omiin uskomuksiinsa. Hyvin sanottu.
Minä oltin noista kirjoista itselleni sen tiedon minkä kirjoitinkin tuonne erääseen viestiin eli: "Mutta nyt tiedän, että minulla on sielu. Olen arvokas. Olen ainutlaatuinen. Minulla on elämäntehtävä ja sopimus sieluni kanssa. Olen tullut jostakin ja olen menossa johonkin."
Oikeastaan nuo kirjat eivät antaneet sitä tietoa vaan ne vahvistivat sen. Olen kokenut syksyn aikana suuren menetyksen. Läheiseni kuoli. Se vaikutti minuun suuresti. Se oikeastaan sysäsi ajatteluni uudelle tasolle. Elämäni kun tuntui niin jotenkin turhalta. Kammottavaa edes sanoa noin nyt! Mutta havahduin ajattelemaan sitä, että kannattaako omaa elämää tuhlata ahdistuksessa oleiluun ja odotteluun?
EI KANNATA!
Nyt siis kun olen löysin ns. gurun sanoman, niin voin sen vapaasti "tappaa", jotta olisin oikeasti vapaa ajattelemaan omilla aivoillani.
Kuin ihmeen kautta eteeni tuli kirja "Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet" Sheldon B. Kopp.... (tuosta tuli hassulla tavalla mieleeni kops) Se on kertomus psykologisesta pyhiinvaelluksesta, jonka aikana paljastuu oma sisin.
Tuo kirja on nyt tuossa minulla pöydälläni. Tiedän jo mitä siinä kerrotaan, mutta minusta on mukava kuitenkin lukea se. Suosittelenkin sitä kaikille guruille ja pyhiinvaeltajille, kaikille psykoterapeuteille ja heidän asiakkailleen sekä kaikille, jotka vielä hakeavat itseään.
Lähtekää jo matkaan!
ps. Ai niin. Unohdin sanoa, että sen jälkeen kun ryhtyy seuraamaan sielunsopimustaan, saattaa tapahtua yllättäviä asioita. Elämä voi mullistua. Asioita, ihmisiä ja tapahtumia ilmestyy eteesi lähes yliluonnollisella tavalla. Elämä antaa vihjeitä. Yhteensattumia ja käsittämättömiä juttuja. Saatat ajatella, että näinhän juuri asioiden pitikin mennä. Saat otteen elämästäsi. Se tuntuu todella mukavalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti