Heii... On niin helppoo olla onnellinen
Heii... Ja tyytyy siihen mitä on
Olavi Uusivirran biisistä -> video
On helppo elää pumpulissa.
On helppo kääntää itselleen asiat parhain päin.
On helppo elää itsepetoksessa.
On helppo vääntää syy muihin: NÄIN!
Heidin omasta päästä.
Mikä on ihmiselle vaikeaa?
On vaikea pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. On siis helppo olla pyytämättä anteeksi ja olla antamatta anteeksi.
On vaikea kohdata omat virheensä. Mutta miksi sitten on helppo nähdä muissa paljon virheitä? Eikö se pitäisi mennä kaiken logiikan mukaan niin, että jos itsessäkään ei näe helposti mitään vikaa, ei muissakaan näe helposti huomautettavaa?
On niin helppo paeta vastuuta ja kipua. On niin vaikeaa kohdata elämän tosiasiat.
On niin helppo olla stressaantunut. On niin vaikea olla seestynyt ja rauhallinen. Ihan totta. Kumpi olotila tulee helpommin? Kokeilkaapa.
Nuo väitteet pätevät suurimmalla osalla ihmisistä. Onneksi keskuudessamme on niitä, jotka helpommin näkevät ihmisissä hyvää kuin pahaa. He helpommin ajattelevat asioista positiivisesti kuin negatiivisesti. He sanovat ihmisille helpommin kehuja kuin antavat haukkuja.
Se tulee heiltä helposti ja aidosti.
Mutta miksi?
Miksi se on niin helppoa?
Heii... On niin helppoo elää nyt ja tässä
Heii... Ja tyytyy siihen mitä on
Edelleenkin Olavi Uusivirran biisistä
******************
PakinaPerjantain 166. haaste
3 kommenttia:
Naiiviudenkin uhalla sanon tämän.
On niin helppoo olla onnellinen,
JOS tyytyy siihen mitä on.
Jos hyväksyy sen mikä on.
Ja ymmärtää, ettei onnea voi saada toisilta odottamalla eikä itseltä vaatimalla.
Ja kuitenkin...
"Ja ymmärtää, ettei onnea voi saada toisilta odottamalla eikä itseltä vaatimalla."
Ehkäpä kyse on rakkaudesta ja itsetunnosta. Tyhjä ja vuotava ruukku tarvitsee koko ajan täyttämistä.
Rakkautta täynnä oleva ehjä ruukku ei tarvitse enää mitään. Se vain on. Se tyytyy siihen mikä on.
Eli ihmisille on aivan turhaa sanoa, että tyytykää siihen mikä on ja olkaa onnellisia. Heidän pitäisi ensin itse opetella korjaamaan ruukkunsa ja täyttämään itse se rakkaudella niin, että sitä riittää muillekin.
Järjellä vaikeasti selitettävä osuus on se, että ensin tulisi hyväksyä se ruukun rikkinäisyys ja sitten antaa sen olla tai korjautua itsestään. Ilman että pitää sitä ongelmana, joka pitää fiksata...
Antaa sen täyttyä rakkaudella, sillä sitä ei voi tietoisesti tehdä. Näin uskon tänään.
Lähetä kommentti