Arkista tajunnanvirtaa

Vaihteeksi vähän näin... Ihan tämän innottamana.

Jos ainoat farkut ovat pesussa, täytyy töihin laittaa verkkarit. Söin tänään palasen pullaa, vaikka ei olisi pitänyt. Ajattelin herkutella vasta lauantaina.

Juon ihan liikaa kahvia, vaikka siitä ei ole mitään hyötyä, yksi kahvikuppi päivässä riittää.

En muista milloin viimeksi olen meikannut. Ei se mitään. Aina en muista katsoa itseäni peilistä. Sitten säikähdän, kun huomaan kulmakarvojeni villiintyneen kuin Muumilaakson viidakon.

Olen laittanut kolme jouluvaloa loistamaan: yhden kuparisen tähden keittiön ikkunaan, yhden perinteisen kynttelikön makuuhuoneen ikkunaan ja yhden uudenlaisen kynttelikön keittiönpöydälle. Olohuoneen ikkunan edessä, ulkona, jääpuikkojouluvalosarja on roikkunut koko vuoden. Nyt siihen voisi laittaa valotkin, jos löytäisin jostain sen muuntajan.

Kuuntelen iltaisin Radio Aaltoa, pehmeitä suosikkeja, ja antaudun romanttisille tunteille tiskatessani astioita, joita ei voi pestä astianpesukoneessa.

Ostin muutama viikko sitten itselleni toppahousut ja paksut kintaat. Nyt tarkenen paremmin olla ulkona lasten kanssa ja käydä kävelemässä itsekseni piristävällä lenkillä.

Läheisellä pellolla oleskelee metsäkauriita. Ne ovat niin pieniä. Pilkullisia.

Tuleekohan musta joulu? Takapihalla on mustanvihreä nurmikko, josta törröttää lintulautatolppa. Talipallot odottavat pakkasta. Eihän muuten voida laulaa, että "talitintti hakkaa jäistä talipakkaa".

Vanhimman tyttäreni jalat kuulemma turisevat, koska hän on istunut niiden päällä liian kauan.

Turisivat jalat. Pienet turisevat jalat.