Pages

torstaina, syyskuuta 20, 2007

RunoTorstai

Maaäidin murha

Sinä multainen märkä pimeä maa
kaivan sinut auki
jokaisen sinuun uponneen vesipisaran kohdalta

katkaisen pintasi kalliosta kallioon
revin irti pajupensaiden juuret
ja paiskaan ne kovaan, kylmään mereen

Heittäydyn päällesi, haavoillesi
rintani, vatsani, poskeni sinua vasten
kuuntelen kärsimystäsi

huudan sinulle ohut hiekka huulillani

Huudan koko tämän palelevan syksyn!

**************

Tämä runo tuntui sopivan RunoTorstain valokuva-aiheeseen. Kirjoitin tämän alkuviikosta eräänlaisena vastakohtana Maaäidin kutsulle. Maaäidin kutsu on kirjoitettu keväällä. Nyt on syksy.

8 kommenttia:

helanes kirjoitti...

Maaäidillä ei mene hyvin meidän takiamme.

aino kirjoitti...

Väkevää tekstiä.

Lachesis kirjoitti...

Vahvaa, itseensä kiertyvää symboliikkaa. Puhuja kaiketi tahtoisi maalta jotakin, mutta osaa ottaa vain väkivalloin ja itkee sitten menetystään. Toisaalta pelko ja torjunta, ehkä vihakin, toisaalta eläimellinen kaipuu. Pidin kovasti.

Hilkka kirjoitti...

Koskettava. On luettava useamman kerran.

Isopeikko kirjoitti...

Pitkä olkoon huutosi. Sen joku kuulkoon.

puujalka kirjoitti...

Tässä on jotakin rosoisen kaunista.

HeidiR kirjoitti...

Kiitos kaikille... :)

Kirjoitin eilen kaksi runoa lisää ja olin juuri laittamassa niitä esille Aukeaan, kunnes aloin säästelemään. En laittanutkaan.

Pitäisikö jo alkaa kerätä runoja vain tulevaan runokokoelmaani?

Tuossa mietin, että julkisesti netissä runojen julkaiseminen ja niiden alistaminen arvostelun kohteeksi on todella kehittävää.

Aukeassa ollaan joskus hyvinkin kriittisiä. Täällä RunoTorstaissa ihanan kannustavia. Molempia puolia tarvitaan.

Kiitokset kuuluvat kaikille, jotka ovat uskaltautuneet kommentoimaan runojani! :D

Anonyymi kirjoitti...

Heidi: Pitäisi ;)

Hyvä runo >:)) kele.
väkevää.