Pages

perjantaina, huhtikuuta 20, 2007

PakinaPerjantai: elastisen kulmikas ympyrä

Pihametsikön muurahaispesän asukit heräsivät.

Kuva ei liity suoraan tähän PakinaPerjantain kutkuttavaan aiheeseen, elastisen kulmikkaaseen ympyrään. Tai ehkä se voisi liittyäkin. Ainakin se liittyy ValokuvaTorstain mikrokosmokseen.

Tulin blogiini kirjoittamaan erästä lastensuustajuttua, jonka muistin katsottuani eilen Tinkan mikrokosmoskuvaa.

Huomasin sen sopivan PakinaPerjantain teemaan mainosti!

Tarina menee näin:

Kun hain kuusivuotiaan Henna-tyttöni alkuviikosta päiväkodista, hän esitti autossa minulle seuraavan kysymyksen:

- Äiti, alkaako maa Limingasta?

Minä mietin hetken ja ryhdyin selittämään sitä, että maapallo on pyöreä ja se ei oikeastaan ala mistään kohtaan. Meistä vain tuntuu, että se alkaa täältä. Mutta esimerkiksi brasilialaisen mielestä maa alkaa Brasiliasta. Maa alkaa sieltä, missä itse on.

- Höh, äiti! Sinä et nyt ymmärrä. Kyllä minä tiedän, että maapallo on pyöreä. Jos se olisi kolmion muotoinen, maa alkaisi sieltä kolmion kärjestä, ylhäältä, Henna sanoi ja piirsi etusormella ilmaan kolmion.

- Mutta alkaako TÄMÄ maa Limingasta?

- Tarkoitat siis Suomea?

- Nii-in.

Mietin taas hetken ja ryhdyin selittämään, että Liminka sijaitsee Suomen puolivälissä. On makuasia ajatellaanko maan alkavan etelästä vai pohjoisesta. Monet tosin ajattelevat Suomen alkavan Helsingistä.

- Mutta Helsingissä asuu paholaisia!

- Mitä? Ai niin, sinä muistat sen jääkiekkopelin, sanoin Hennalle.

Henna katsoi, kuten minäkin, viime viikolla tv:stä Kärpät ja HIFK:n finaaliottelun loppuhuipennuksen. Selitin silloin, että Kärpät on oululaisia, meidän joukkue. HIFK on vastustaja. Henna silloin päätteli, että he ovat paholaisia. Kärppien voitto jäi hänelle näköjään mieleen. Jäähalli täyttyi kultasilpusta ja juhlinnasta.

- Ihan tavallisia ihmisiä ne ovat. Ei mitään paholaisia, selitän.

- Kyllä minä sen tiedän! Mutta leikisti ne ovat paholaisia.

- Ai jaa.

Samassa olimmekin jo kotipihalla. Automatka oli ohi ja muutama filosofinen kysymys käsiteltynä. Henna juoksi kohti kotiovea mielessään luultavasti tv:n lastenohjelmat.

Minä jäin istumaan autoon pidellen ohjauspyörästä käsilläni. Jäin miettimään asiaa. Mistä se maa sitten oikein alkaa?

10 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Voi noita lapsia!=)))

helanes kirjoitti...

Välkky lapsi. Ellei Limingasta, niin sitten Keminmaalta. (Eli olen "pakinassani" samoilla selkosilla.)

allyalias kirjoitti...

Lapset ovat ihania ja aivan liian nokkelia :) Maa alkaa tietenkin Oulusta. Kaikkihan sen tietävät ;)

SusuPetal kirjoitti...

Ja jos maa alkaa jostain, niin johonkinhan se myös loppuu.

Onneksi ei tarvitse tietää kaikkia vastauksia. Kai?

tinka kirjoitti...

Voi toista, mitä mielessä liikkuu :)
Voisin olla melkein samaa mieltä... vielä kauempana asuneena kun tuntui aina, että etelä alkaa heti Oulun jälkeen.
Ja nyt täältä päin kun menee käymään kotikotona, Oulun jälkeen tulee pieni lamaannus. Aina. Sitä tuntee olevansa läänin sisällä ja vahvasti. Omituinen tunne, mitä on vaikea selittää.

Hansu kirjoitti...

Lapset ovatkin fiksumpia miltä näyttävät...

Obeesia kirjoitti...

Lasten ja imeväisten suusta totuus kuullaan.

Minä olen tosin aina luullut, että maa alkaa täältä meidän kylästä ;-)

HeidiR kirjoitti...

Hallatar: Niinpä. :)

Helanes: Vai, että Paavon sukua...

Allyalias: Täältä se alkaa ja tännehän sitä kohoaa koko ajan lisää.

Susupetal: Maa loppuu siellä, missä ihmisetkin loppuvat.

Tinka: Läänin rajan ylitys on omituinen kokemus. Miten se voi tuntua?

Hansu: Lasten juttuja kannattaa kuunnella. ;)

Obeesia: Ehkäpä sinun maailmasi alkaa sieltä? ;)

Kiitos kaikille kommentoijille!

Marja-Leena kirjoitti...

Lapsuudessa on hyvä pohtia kaikenlaista. Harmi, että monilla pohdinnat jäävätkin sitten vain lapsuusvuosiin.

HeidiR kirjoitti...

Kiitos Marja-Leena, että kommentoit vanhaa juttuani. Luin sitä aivan kuin uutta! Muistan kyllä hämärästi tapahtuneen. Nuorin tyttöni on nyt 6-vuotias. En muista hänen kanssaan hiljaisia filosofia keskusteluja, koska automatkat kolmen lapsen kanssa ovat täynnä musiikkia ja meteliä.

Jokainen lapsi syntyy kuin eri perheeseen. Esikoinen saa nauttia keskusteluista äidin kanssa. Keskimmäinen on se tarkkaileva keskimmäinen. Ja kuopus on ei ehdi pysähtyä vaan jyrää eteenpäin kuin höyryjuna.