Pages

torstaina, syyskuuta 06, 2007

RunoTorstai: Lapsi

Ihmisen pojat ja tyttäret

He ovat niin ihmisiä, inhimillisiä
Katso kuinka rohkeina
he pelkäävät
sanoilla selittävät sanoja

Huone on täynnä puheen (tai mykkyyden) suojaverkkoja!

ehdottomasti he haluavat juoda varisemon kiviviiniä
valon pitää olla kiinnitetty seinään muurahaisten jaloilla
lauluja abstraktin todellisuuden marjamättäästä

ennen h-hetkeä tai sen aikana
he juovat muutaman oluen
rakentavat itselleen kauniin (tai ruman) naamion
nauravat, kiireesti nauravat

pehmoisina, täysin halattavina
herkkine ääriviivoineen

kastehelmilapsia lasisten aikuisten sisällä




RunoTorstain aiheena on tänään lapsi. Jännällä tavalla sain eilen luonnoskirjaan kirjoitetun runoraakileen mahtumaan aiheeseen nyt ruokatunnilla, kotona. Pakko oli heti laittaa, inspiraatio iski.

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Viimeinen rivi toi mieleen alkoholistit ja heidän lapsensa.

Elli-neiti kirjoitti...

Teeskentely, naamiot, todellisuus ja kosketuksen menttäminen sisimpään ja omaan luovuuteen. Pitääkö lapsi meissä todellakin kadottaa, jotta voisi kasvaa aikuiseksi?

Vallan mainio.

Eleanor Vatsa kirjoitti...

Tosi hieno, varsinkin tuo viimeinen rivi!

HeidiR kirjoitti...

Kiitos.

Jännä kuulla, mitä kaikkea teille runosta tuleekaan mieleen.

Mikään tulkinta ei ole väärä tai muita oikeampi.

Itse runontekijän ei pitäisi selittää tyhjäksi... Runo kertokoon itse itsenä. Joku muu voi sitä analysoida. Se on minun mielipiteeni.

Anonyymi kirjoitti...

"..kastehelmilapsia lasisten aikuisten sisällä..."
Tuo on kyllä runollista.
Luulenpa että puristat tuosta vielä toisenkin ja onko silloin kyse lapsesta lapsena, enpä tiedä.

Allyalias kirjoitti...

Lapsena on hämmentävää katsella millaisia teeskentelijöitä aikuisista tulee! Sitä on vaikea ymmärtää.

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on kyllä todella upea, Heidi :)
Todella hieno.

Mykkä olo :)

t.lau(uu)ra

HeidiR kirjoitti...

Kiitos, Oh-henkilö, puristan, jos puristan. Runoista ei koskaan tiedä.

Ally, jokaisella on roolinsa. Liekö puhtaasti "aitoa" ihmistä? Ehkäpä kaikkia voi rakastaa kaikesta huolimatta, jos lasin taakse näkee ja ymmärtäen hymyilee.

Laura, kiitos. Kerrankin mykistin sinut! :P

Anonyymi kirjoitti...

Kullakin suojaverkkonsa. Vanhemmiten olen alkanut ajatella, että tarpeen nekin aikanaan tai aikansa.