Olen julkaissut paljon runoja täällä blogissani ja Aukeassa, mutta nyt ehdottomasti haluan julkaista Muusa-kirjoituskilpailunovellini.
Sen nimi on Kasvosi hiekassa. Käykää lukemassa ja kommentoikaa sitä sinne tai tänne, jos haluatte.
En päässyt finaaliin saakka. No, harmittiko, kun en sijoittunut? Ei oikeastaan. Tämä ei ollut sitä mitä tuomaristo halusi. Lainaan suoraan Huutomerkin tiedotusta:
Kirjoituskilpailun aiheena oli tänä vuonna kuolema. Aihetta lähestyttiin usein hyvin perinteisin keinoin ja arkipäivisin kertomuksin. Monet töistä ammensivat osallistujien omista, voimakkaista kokemuksista ja läheisten kuolemista. .... Finaaliin selvinneet nimimerkit onnistuivat rikkomaan kisan yleiskuvana kummitelleen pateettisen monotonian.
Kuten aikaisemmin olen sanonut, itse kirjoittamisprosessi on opettava. Olen nyt oppinut osallistuessani moniin kilpailuihin työtapoja ja rutiineja. Olen saanut tekstejä valmiiksi. Olen uskaltanut lähettää niitä eteenpäin. Kaikki muu mikä tulee sen jälkeen on extraa tai plussaa.
Julkaisen tekstini nyt netissä, että teksti pääsisi keskustelemaan lukijan kanssa eli minä pääsisin näkemään, kuulemaan ja tuntemaan ihmisten ajatuksia tästä tekstistäni.
Sehän on monen kirjoittajan syy omalle kirjoittamiselleen. Kommunikointi muiden kanssa.
Kirjoitan vahvasti itselleni, mutta samalla muille. En osaa oikein selittää kumpi tulee ensin. Asiat vain tapahtuvat. Limittäin, päällekkäin, vuorotellen, ei-kenellekään, jollekulle, kaikille, ei-missään ja kaikkialla.
Ja minä rakastan tätä. :)
5 kommenttia:
Luin novellisi 'Kasvosi hiekassa'. Luullakseni tuo tarkka tapahtumien kuvaus on sinulle henkilökohtaisesti hyvin tärkeä. Ne merkitykset eivät silti minulle välittyneet ehkä toivomallasi tavalla.
Tekstin poljento oli paikka paikoin yksitoikkoinen (ehkä tarkoituksella), kun lauseet alkavat yksi toisensa jälkeen: mies kaivaa... mies aukaisee... mies käy hakemassa... mies... Hautaustoimiston mies on kovin keskeisessä roolissa, mutta silti hän jää kovin kolkoksi olennoksi novellissasi. Lähes koko teksin hän on vain 'mies' eikä mitään muuta.
Parasta novellissa minun mielestäni oli päätös. Se tuo yksityiskohtaiseen kuvaukseen muutosta. "Maasta sinä olet tullut. Maaksi pitää sinun jälleen tuleman." - Maa yhdistää sinut edelleen äitiin, missä vain oletkin.
Kiitos kommentista, Tuomo. :)
Mielenkiintoisia ajatuksia. En vielä kuitenkaan selitä tekstiäni tyhjäksi. En siis sano, missä olen kanssasi samaa mieltä ja missä asioissa eri mieltä.
Odotetaanpa vielä muitakin kommentteja.
Niin ja Tuomo. Etkös sinäkin osallistunut kilpailuun? Haluaisitko julkaista sen blogissasi? Minä ainakin haluaisin lukea sen.
Kirjoitat kauniisti.
Pidän tavastasi kuvailla asioita, pidän siitä, miten luonto tulee lähelle tekstisi kautta.
Kommentteja kommentteihin, vihdoin. :)
Tuomo, kiitos hyvästä palautteesta: Kerronta on erittäin yksinkertaista tarkoituksella. Halusin poistaa tekstistäni kaiken sisäisen monologin ja pohdinnan. Halusin vain kertoa mitä näkyy, kuuluu, tuntuu ja tuoksuu. Makua ei taida olla, kun mitään ei syödä tai juoda.
En halunnut kertoa lukijalle sitä, mitä hänen pitäisi tuntea. Halusin, että lukijalle itselleen tapahtuminen kautta herää tunteet hänen omalla tavallaan.
Tässä tuleekin selville eri ihmisten erilaisuus. Jotkut pitävät niukemmasta tyylistä, toiset haluavat erittäin tarkkaa kerrontaa . Toiset haluavat paljon ulkokohtaista kerrontaa, toiset pitävät sisäisestä dialogista.
Hautaustoimiston mies olisi ehkä tullut elävämmäksi, jos olisin kertonut enemmän hänen ulkoisesta hahmostaan, ryhdistään ja eleistään. Äänensävyistä.
Ja totta, loppu on erilainen, lyyrisempi. Sain siihen enemmän tunnetta mukaan jollain kummalla tavalla.
Novelli perustuu henkilökohtaisiin kokemuksiini ja havaintoihin, kun laitoimme äitiäni arkkuun terveyskeskuksessa, mutta korostan, että novellin kertoja ei ole minä ja hänen äitinsä ei ole minun äitini. Olen sekoittanut faktaa ja fiktiota. En tietystikään kerro miten, mutta kaunokirjallisuus on aina jollain asteella sepitteellistä. Muutoin olisi liian raskasta laittaa ehkä täysin todellista tapahtuminen kulkua esille.
Kiitos, Sanna, omasta mielipiteestäsi. Minäkin pidän luonnosta. Luonnossa on voimaa, tunnetta ja symboliikkaa. :)
Lähetä kommentti