Pages

maanantaina, helmikuuta 05, 2007

Vakavia kysymyksiä sukupuolesta

(Otin äsken kuvan jäisestä ikkunasta. Kamera teki temput ja värjäsi kuvan alaosan purppuraksi.)

Kuusivuotias tyttöni esitti minulle eilen vaikean kysymyksen. Niitä tulee aina silloin tällöin. Hän kysyi: "Miksi on olemassa vain tyttöjä ja poikia? Miksei ole muita?"
Mietin hetken ja vastasin: "Koska ei tarvita muita." En kyllä ollut oikein varma vastauksesta.

Heti tuon jälkeen mieleeni tuli Hillon blogin homoparaatiaihe. Mietin myös, että onhan olemassa neljä erilaista sukupuolta. Mutta päätin, että ehkä on liian varhaista puhua siitä kuusivuotiaalle. Oman sukupuolen voi selvittää Sexpon sivuilla, jos sitä ei itse tiedä.

Itse sain äsken seuraavan tuloksen:

SINÄ OLET SUKUPUOLINEUTRAALI MIES

Olet sukupuolineutraali eli sukupuolisesti sitoutumaton. Et pidä meteliä sukupuolesta, etkä tuo omaa sukupuoltasi mitenkään erityisesti esille. Persoonaasi ei hallitse eikä määritä vahvasti sen enempää mieheys kuin naiseuskaan. Olet sukupuolisuuden suhteen tasapainoinen. Sukupuoleen liittyvässä itseilmaisussa olet melko pidättyväinen - jopa sukupuolipihtailija. Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon ja otat siihen mielellään etäisyyttä ja toimit yksilöllisesti, etkä sukupuolimäärittyneesti.

Olet mies. Sinulla on hiukan miehekkäitä persoonallisuuden piirteitä ja toiminnan tyylejä. Persoonassasi on ripaus miehekkyttä mutta ei juurikaan naisellisuutta.

Tulet hyvin toimeen naiseutta ja mieheyttä itsessään yhdistävien androgyynien sekä sukupuolineutraalien ja naisten kanssa, koska sukupuolinen profiilisi ei ole niin kovin kaukana muista ryhmistä.

Hassua. Itse asiassa olen viime aikoina pitänyt itseäni enemmän naisellisena kuin pitkään aikaan. Ennen sain tuosta testistä androgyynin (olen tehnyt sen useampaankin kertaan). Pidän itseäni androgyyninä. Koen usein, että minä olen nainen, jolla on miehen aivot. Liittyy kai siihen, että pidän kaikesta loogisesta, atk:sta, teknisistä jutuista ja pitkistä teoreettisista keskusteluista. Ja olen ainakin aikaisemmin ymmärtänyt miesten ajatusmaailmaa helpommin kuin naisten. Mutta nyt tämän taidekouluvuoden aikana olen kyllä oppinut ymmärtämään ihmisiä paljon paremmin. Erittelemättä heitä mitenkään naisiin tai miehiin.

Tuon tajusin tämän testin lauseen kohdalla: "Joskus minun on vaikea ymmärtää naisen ajatuksenjuoksua." Ennen olisin varmasti laittanut kohtaan rastin. Mutta nyt vain ihmettelin, että miksi pitää korostaa naisen ajatuksen juoksun olevan vaikeaa? Kyllähän miehetkin ajattelevat usein kovin hassusti.

Minun on joskus vaikeaa ymmärtää IHMISEN ajatuksenjuoksua. Siihen varmasti hyvin moni voi laittaa rastin. Tuskin kukaan ymmärtää jokaista täydellisesti. Jos luulee ymmärtävänsä, elää harhassa.

Miten te olisitte vastannut tyttäreni kysymykseen?

LISÄYS: Mutta tottahan toki olen kai loppujen lopuksi nainen ja naisellinen muodoiltani. Onhan minulla kolme lasta. Mutta täytyy sanoa, että kaikkein naisellisimmaksi tunsin itseni raskaana ollessani. Olin hormoonien pyörityksessä.

LISÄYS2: Chi kirjoitti aiheesta kirjoituksen nimeltä Liian feminiininen.

13 kommenttia:

ismo kirjoitti...

Tosiasiassa sukupuolia on yhtä monta kuin niiden kantajiakin, mutta tukipilarit on hyvä olla olemassa. Eli olkoon ne vaikkapa mies ja nainen ja androgyyni, sekä neutraali. Siihen välimaastoon sitten sopiikin monenlaista. Loppujen lopuksi on oikeastaan aivan sama kunhan tuntee olonsa kotoisaksi omassa kehossaan.

HeidiHahmo kirjoitti...

Joo, samaa minäkin aloin miettimään.

Jokainen ihminen on yksilöllinen ja ainutlaatuinen. Tässäkin asiassa.

sahrami kirjoitti...

Minäkin olen saanut testeissä androgyynin. Ja sama vika - miehisellä alalla ja olen joskus sanonutkin, että ajattelen kuin mies. Sitä ei kukaan mies tunnusta uskovansa, kun en kuulemma näytä päällepäin ollenkaan miehiseltä. :)

Minäkin olen tuntenut itseni raskaana ja synnyttäneenä supernaiselliseksi.

Eräs tuttuni, jolla ei ole lapsia kauhisteli joskus kun erään naisen mies vietti aika railakkaita varpajaisia. Sanoi, että kauheaa kun mies tulee jostain strippipaikasta ja nainen tuntee itsensä varmaan vähemmän naiselliseksi kun makaa sairaalassa juuri synnyttäneenä.

Nykyajan käsitys naisellisuudesta tuntuu joskus olevan hyvin kaukana luonnollisesta.

Ehkä tyttäresi kysymys oli myös koan. ;)

Vaikea selittää kuusivuotialle, mutta oikeastihan paras ratkaisu on yleensä yksinkertaisin mahdollinen joka täyttää tarpeet. Kaksi sukupuolta riittää elämän jatkumiseen. :)

Mitä sinä vastasit?

sahrami kirjoitti...

Huomasin tarkemmin katsottuna vastauksesi. :)

Arkiterapeutti Kops kirjoitti...

Kuusivuotiaat ovat ihania! Minä olisi vastaamisen sijaan kysynyt kiinnostuneena mitä muuta hänen mielestään voisi olla kuin tyttöjä ja poikia. Voi hitsi nyt emme saa tietää olisiko hän sanonut esmes Peppi Pitkätossuja :D

HeidiHahmo kirjoitti...

Hyvä idea RitaKops! Minäpä kävin kysymässä. Hän vastasi, että voisi olla sellaisia tyttöjä, joilla on Batman-puku päällä. Sellainen valepuku. Sitten voisi olla possupoikia, lammastyttöjä ja -poikia.

Hmmm...

HeidiHahmo kirjoitti...

Sahrami. Ehkä jos kaikki uskaltaisivat olla avoimia ja kertoa sisäisistä tunnoistaan... Ehkä maailma olisi suvaitsevaisempi paikka.

Sun äitis kirjoitti...

Heips!
Minäkin olen aikoinaan saanut tuosta testistä vastauksesksi sukupuolineutraalin (sitä en tosin muista, oliko se sukupuolineutraali mies vai nainen). Ei siis ihme, jos kuvittelit Sun äitiäs mieheksi! Tuo sukupuolisekaannus oli muuten aika yleinen silloin, kun olin puhdas kommenttieläin enkä vielä blogannut.

Hyvä kysymys tytöltäsi. Ja vastauksesikin oli oiva! Veikeitä olivat myös nuo jatkouteluitten vastaukset.

Tähti kirjoitti...

Sukupulten määrä on nimenomaan socittu kahteen, ja ne ihmiset, joiden sukupuoli ei sovi näihin malleihin, leikataan jompaan kumpaan sukupuoleen jo lapsina.

Sosiaalinen sukupuoli, gender, onkin sitten toinen juttu ja sen voivat ihmiset mieltää muutenkin kuin binaarisena. Minulla se on jana, transtukipisteellä taas tuo nelikenttänsä.

Minnä olin tuossa testissä androgyyni "sukupuolishoppailija", 12 miespistettä, 6 naispistettä.

Something kirjoitti...

Kuusi vuotiaan kanssa on paljon miellyttävämpi keskustella, kuin ahdasmielisen, hieman homofobisen miespuolisen 16-vuotiaan. Minä sain testissä sukupuolineutraali nainen, se kuvaa kyllä hyvin.

Kuusivuotiaalle mielestäni riittää, että on olemassa aikuisten välistä rakkautta ja naisia ja miehiä. Mutta murrosiässä tulisi muodostaa tarkempi mielipide, ainakin nähdä muiden valinnat sallivina.

Minä olen voimakkaasti ollut jo pitkään sitä mieltä, että tärkeintä on, että molemmat osapuolet rakastavat toisiaan, se ovatko he samaa vai eri sukupuolta ja kumpaa sukupuolta on aivan yhdentekevää. Siihen, mielestäni ihmisten tulisi pyrkiä, vain omat asiat riittävät, mitä sitä toisten asioita miettii. Yleensä niissä omissakin on ihan riittävän iso työ.

Ihmisen persoonallisuus on monimutkainen asia, johon myös sukupuoliroolit liittyvät. Ihan mielenkiintoinen aihe, taidanpa pohtia sitä joskus.

HeidiHahmo kirjoitti...

Kiitos kommenteista! :)

ds kirjoitti...

Mä näen sukupuolen periaatteessa keinotekoisena jakona. Fysiologiset ja perinnölliset tekijät saavat ihmisiä käyttäytymään tietyllä tavoin, mutta ihan selkeää rajausta ei voida tehdä.

On kuitenkin havaintoja, että jo vauvaiästä lähtien poikien ja tyttöjen leikit ovat hieman toisistaan poikkeavia. Epäselvää on, mikä on ympäristön vaikutus, sillä jako poikiin ja tyttöihin on arkipäiväistä jo synnytyslaitokselta alkaen.

Tutkittaessa muistaakseni kaksivuotiaita on havaittu, että lapsen käyttäytyminen sisältää ensin molempien sukupuolten ominaisuuksia. Vähitellen "väärän" sukupuolen ominaisuudet putoavat pois. Lapsi tarkkailee aktiivisesti aikuisten reaktioita ja pudottelee pois niitä käyttäytymismalleja, jotka kokee ei-toivotuiksi. Kyse on hyvin hienovaraisista viesteistä, joita aikuinen ei välttämättä edes tiedosta välittävänsä.

Oman lapseni kohdalla mä pyrin toimimaan kasvattajana niin, ettei sukupuoli asettaisi rajoja toiminnalle ja elämälle.

PS. Ihmisten käyttäytymisen ymmärtäminen helpottuu, kun hyväksyy, että ihminen on kaikkea muuta kuin rationaalinen olento. ;)

ds kirjoitti...

PPS. Tekstisi lukeminen herätti ajatuksia ja tulen varmasti käsittelemään aihetta lähiaikoina omassa blogissani.