MakroTex-haaste: vesi

Aiheena tänään vesi.

Minulle iski inspiraatiopula, joten kävin katsomassa kaikki muut kuvat ensin. 

Olipa ihania luontovesikuvia ja muitakin!

Päätin sitten tehdä itse kotona tätä uudestaan suosioon noussutta kuplavettä limsakoneella.

Täällä Makrotexin muut vesikuvat.

MakroTex: kukka

(klikkaa TOSI ISOKSI)

MakroTexin kevään ja kesän viimeinen haaste on kuvata kukka läheltä.

Tässä on teille ruusu. Pensas on kotipihallani. Otin äsken kuvan samalla kun ukkonen jyrisi kauempana.

Täällä on lisää ihania kukkia!

Jotain juhannukseen liittyvää

Makroviikot jäi kesälomalle, mutta vielä laitan kyllä tämän haasteen blogiini.

Juhannukseen liittyvä juttu on kukan taustalla. 

Kuva on otettu tänä juhannuksena.

Ihanaa kesää!

Makroviikot: Kasvi

Saintpaulia

Pitkästä aikaa ajattelin osallistua myös Makroviikolle.
Tosin en ole varma olenko osallistunut haasteeseen aiemmin, vai kuvittelenko vain.
Aiheena on kasvi. Valitettavasti pihamaallamme on vasta lumet sulaneet, joten siellä ei ole paljon uutta kuvattavaa. Viime kesän kasveja korkeintaan.

Mutta jotain tuoretta löysin kotoa. Saintpaulia innostui tekemään uusia lehtiä mullan vaihdon jälkeen. 

(klikkaa kuva isommaksi)

Makroviikot 57: Kasvi

Kukkalyhtypylväitä

Limingan keskustaan laitettiin lyhtypylväisiin upeita kukka-astioita kesän alussa. 

Nämä kuvat on otettu silloin kesäkuussa. Nyt kukat ovat kasvaneet ja näyttävät edelleen komeilta.

Yritin etsiä Google-haulla, että missä tuollaisia astioida tehdään. En ole ennen nähnyt vastaavia. Nähtävästi astioiden pysymistä auttaa se, että pylväät ovat alhaalta paksumpia kuin ylhäältä. En tiedä voiko tuollaisia "ruukkuja" laittaa muunlaisiin lyhtypylväisiin tai katuvaloihin.

En löytänyt yhtään kuvaa. Kokeilin Googlen kuvahaullakin. Latasin sinne ylläolevan kuvan ja tulokseksi tuli lentokone, traktori, tuulivoimala ja vuorimaisema!

Vaihtuvat vuodenajat

 28.10.2010 uuden kodin pihalta näkyvää liminkalaista maisemaa.

Yöllä 7.11.2010 satoi näin paljon lunta. 

ValokuvaTorstai: kellastuva

ValokuvaTorstain 176. haaste

Valokuva- ja RunoTorstai: matkan varrella

hän saapuu illalla
jää makaamaan

odottaa

että matka jatkuisi
että annettaisiin lupa jatkaa
eteenpäin

hän katsoo minuun




******

ValokuvaTorstain ja RunoTorstain 171. haaste.

Utuisia teräviä

Una julkaisi blogissaan ihanan utuisia kesäkuvia. Halusin kokeilla miten ne syntyvät. Tähän sain mukaan hieman utua.

Löysin maasta pieniä käpymäisiä juttuja (minkä puun ne ovat?).  Otin niistä tällaisen kuvan.

Kameralla on kiva leikkiä! :D

Riesu

Tytöt löysivät pihalta repalesiipisen perhosen, jolle antoivat nimeksi Riesu. 

He laittoivat sen istumaan kulleron kukalle. Riesu-parka.

Vaihdoin pitkästä aikaa blogipohjan toiseksi. Syy oli siinä, että entiseen pohjaan ei saanut esille kuin keskikokoisia kuvia. Tähän pohjaan sopii myös isompia kuvia. Ei lukijan tarvitse välttämättä aina erikseen klikata ja suurentaa kuvaa.

Elosyysloka

Jaahas... täälläkös on kaipailtu minua? Minulle taas iski jokin muu kuin blogivaihe. Minulla on siis vaihteeksi elämää verkon ulkopuolellakin. En ole ehtinyt juuri runoilemaan. Muutamia kirjoja olen lukenut. Nyt on kesken Maailman kuuluisimman yhtälön elämänkerta.

Satunnaisia poimintoja kuvin ja sanoin lähimenneisyydestä...

Kesän jännitin äitiänpäiväruusun selviytymistä ulkona. Päätin kokeilla selviäisikö ja piristyisikö toukokuinen ruukkuruusu ulkona. Se yllätti minut kehittämällä yhden nupun. Kuvasin nuppua säännöllisesti, ja ilokseni se ehti aueta ennen kuin kesä loppui. Tämä kuva on otettu 30.8.

Syyskuussa kävin työkavereiden kanssa muutaman tunnin patikkareissulla.

Syyskuussa käväisin myös Rovaniemellä Traktor Pulling -kisoja katsomassa.

26.9. kuvasin pitkästä aikaa hienon auringonlaskun kotini lähellä.

Tänään tein kaksi sohvatyynyä. Hinnaksi tuli 2,50 euroa/kpl. Olen haaveillut uusista sohvatyynyistä uuteen sohvaan, mutta jotenkin en ole valmis maksamaan sitä 15-25 euroa valmiista tyynyistä. Siis ostin sopivaa kangasta (alekorista). Kotona oli entuudestaan pari vanhaa, käyttämätöntä tyynyä, joista sain tyynyihin sisällöt.

Elämä on arkea, lasten koulunkäyntiä, parisuhdetta, töitä, vapaa-aikaa, ystäviä ja harrastuksia. Osallistuin viikonlopun kestävälle runokurssille syyskuun alussa. Viime viikolla kävin Oulussa kiertelemässä taidenäyttelyt läpi. Haaveilen, että joskus lähitulevaisuudessa pääsisin elämäni ensimmäisen kerran rock-konserttiin. Nyt olisi siihenkin hyvä mahdollisuus.

Voisiko nyt 35-vuotiaana todeta, että kolmenkympinkriisi on ohi? Ehkä minä sitten taas alan pohti elämää ja kaikkea syvällisemmin, kun tulee 40-kriisi tai tapahtuu jokin elämänmullistus, joka vaatii hirvittävästi analysointia, runoilua ja blogikirjoittelua.

Elämä on aaltoliikettä.

ValokuvaTorstai: määrämuoto

ValokuvaTorstain 134. haastesana on määrämuoto.

Liminganlahti 2009

Jälleen on uusi kevät ja uusi Liminganlahden kevätreissu. Vai joko nyt on kesä?

Tässä on kuvasatoa tältä päivältä. Aurinko paistoi ihanasti, kun menin tyttöjeni kanssa lintutorniretkelle. Mutta kun pääsimme takaisin makkaranpaistopaikalle, alkoi sataa vettä kaatamalla. Onneksi siinä oli hyvä katos.

Paistoimme makkarat ja vaahtokarkit sekä joimme mehut. Kun oli aika lähteä kotiin, sade lakkasi kuin tilauksesta. Kuvista huomaa, että sade on tulossa. Viimeisessä kuvassa onkin todella upeita ja muhkeita pilviä.

Ajoimme kotiin auringonpaisteessa.

Mutta nyt sataa taas, ja minulla särkee päätä. Ukkostutkan mukaan merellä näyttäisi olevan parhaillaan ukkosmyrsky.

Ilmassa on sähköä.

Sydänkivi!

Vanhin tyttöni löysi tänään lauantaina 16.5.2009 täydellisen sydänkiven pihaltamme!

Sitä miettii, että onko tuo ihan oikeasti syntynyt luonnollisesti. Vai onko joku sen raaputtanut tuollaiseksi?

Mitä tämä merkitsee? Suurta sattumusta? Ihmettä?

Vai sitä, että ihminen haluaa nähdä sen mitä haluaa? Ihminen luo itselleen nykyisyyttä ja tulevaisuutta nähdessään jotain mikä sopisi itselle täydellisesti.

Sydän sopii minulle. Ja sopisi myös tytölleni. Hänhän sen löysi. Sydän koko perheelle.

Pääsiäinen lähestyy

Pääsiäisen lähestyessä kaktukseni kukkii!
Niin se on tehnyt aina.

Päätinkin perusteellisesti nyt selvittää mikä kaktus tämä sitten oikein on. Ikivanha kaktus se joka tapauksessa on. Se taitaa olla yhtä vanha kuin minäkin. Muuttanut nuorena virkeänä kaktuksena Ruotsista Suomeen. Äärimmäisen sitkeä yksilö. Nyt se päätti kehittää kolme kukkaa. Joinain vuosina kukkia ei tule ollenkaan.

Näiden sivujen perusteella kukkani on oikea joulukaktus. "The true "Christmas Cactus" is Schlumbergera x buckleyi, a hybrid between S. russelliana and S. truncata produced in the late 1840s by William Buckley at the Rollisson Nurseries in England."

Miksi sitten juuri tämä yksilö kukkii aina pääsiäisen aikoihin? Ehkä kyse on valon määrästä. Se on syntyjään Etelä-Ruotsista ja siellä saattoikin kukkia joulun aikoihin. Täällä pohjoisessa se haluaa levätä hieman pitempään.

Niin kaunis on maa

Aurinko nousi tänään noin kello kolme.

Aurinko nousee,
On kastetta maassa.
Aika on herätä,
Nousta ja lähteä,
Kohdata ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa

Kyy, apua!

Kotipihan oma pieni kyy

Päivällä huomasimme, että pieni kyy paistatteli päivää hiekkalaatikon läheisyydessä. Otin siitä kuvan ja yritin lähestyä sitä. Kyy lähti pakoon pöydän alle. Mutta puolen tunnin päästä se oli taas melkein samassa paikkaa kerälle kiertyneenä. Kai siinä oli jotenkin ihanan lämmintä?

En ole ikinä nähnyt kotipihallani kyytä!

Tuli kiire pitää lapset poissa käärmeen läheltä. Pieniä uteliaita mieliä kiinnostaa sellaiset asiat kuin kyy tai vaikka hämähäkki.

Näin kertoo Wiki kyyn myrkystä:

Kyy käyttää verimyrkkyä saalistukseen ja puolustautumiseen. Vaikka kyy on myrkyllinen, sen puremat ovat harvoin vaarallisia aikuisille lukuun ottamatta henkilöitä, jotka ovat allergisia myrkylle. Lapsille ja iäkkäille purema on vaarallisempi. Kaikkien tulee kuitenkin pureman saatuaan välittömästi hakeutua lääkärille. Ohjeena on soittaa hätänumeroon, ja välttää liikkumista sekä erityisesti purrun kohdan liikuttamista. Purtu raaja on hyvä lastoittaa, ettei se pääse liikkumaan. Lastaksi käy esimerkiksi oksa paremman puutteessa. Puremaa voi helpottaa kyypakkaus, mutta sen hyötyä ei ole tieteellisesti osoitettu.^[3] Kyypakkaus sisältää lähinnä kivun lievitykseen tarkoitettua kortisonia eikä poista ensiapupolikinikalla annettavan vastamyrkyn tarvetta.

Tuota en aikaisemmin tiennyt, että kyypakkauksesta ei ole mitään oikeaa hyötyä. Ei meillä tosin ole yhtään kyypakkausta lääkekaapissa.

Miksi kyy on sitten meidän pihalla? Täällä , Sammakkolammen sivuilla, sanotaan, että kyyn mieluisimpia olinpaikkoja ovat peltojen ja soiden reuna-alueet, kalliot ja avohakkuiden jälkeiset vesakot ja niityt. Yhteistä näille alueilla on runsas auringonpaiste, ja piilo-, ja talvehtimispaikkojen runsas määrä.

Siis todennäköisesti se on tuolta pellon laidalta pihalle tullut. Ehkä kyitä on aina ollut täällä, mutta nyt ensimmäistä kertaa huomaamme sen.

Sammakkolammella myös kerrotaan, että kyyt ovat hyvin paikkauskollisia, joten jos jonkin käärmeen elinalue sattuu juuri pihamaan kohdalle, voi sen siirtäminen pois alueelta tuottaa helpotusta kyyongelmaan.

Pitää siis toivoa, että kyy oli vain vierailulla, eikä jää lasten hiekkalaatikon läheisyyteen asustelemaan. Muutoin käärmeelle pitää tehdä ns. "poistotoimenpide".

On the road again?

Rauhallinen kesämetsä, kotimetsä

Kävin ostoksilla, kiireettä, yksin. Ladoin ostoskärryihin makkaroita, kesäkurpitsaa, herkkusieniä, pekonia, kaikkea sitä tavallista grillattavaa. Automarketti pullisteli ihmisiä. Kaikki parveilivat makkarahyllyn luona. Ihmiset keräsivät vihannesosastolla tomaatteja kilokaupalla.

Saatuani ostokset tehtyä, suuntasin pois parkkipaikalta autolla. Hirvittävä jono. Menin toiseen automarkettiin. Sieltä sai lohta alennuksella. Taas paljon ihmisiä, autoja. Pois lähtiessäni alkoi jo ahdistaa.

Mietin, että taasko se iskee tämä juhlamasennus! Sekö ahdistaa, että näkee muiden kiirehtivät pois? Kuvittelenko heillä olevan hauskaa jonoissa ja kiireessä sinne mökille perheineen ja ystävineen? Eihän minua ahdistanut eilen yhtään. Minulla oli tosi mukava, arkinen, leppoisa päivä lasten kanssa.

Naps. Päähäni ilmestyi uusi näkökulma. Mitä jos heitä muita ahdistaa? Liikennevaloissa ja ajoradalla leijuu kollektiivinen ahdistus. Ihmiset stressaavat juhannusta. Heillä on kiire rentoutumaan mökeille. Ehkä minä vain imin tuon ahdistuksen itseeni? Mistä sen tietää kuinka ihmiset ovat toisiinsa kytköksissä?

Ostin tänä vuonna vähemmän ruokaa, sillä aina sitä ostetaan liikaa. Nyt toivottavasti sitä on sopivasti.

Tänä vuonna olemme kotona. Olimmehan viimekin vuonna. Nyt meillä on hyvä syy. Eihän kissaa voi yksin tänne jättää päiviksi. Ei tarvitse selitellä sitä, miksei lähde mökille tai juhli cityjuhannusta.

Haaveena olisi nähdä juhannuskokko. Harmi vain, että ne sytytetään kovin myöhään lasten kannalta. Viime vuonna ajelin juhannusaattona lasten kanssa ympäri Oulua ja etsin juhannuskokkoa, turhaan. Lopulta Turkansaaressa olisi ollut sellainen, mutta vasta joskus kello 22.00. Tänäkin vuonna näkyy sytytys olevan vasta sitten. Siihen aikaan lapset nukkuvat jo.

Meillä ihan selvästikin puuttuu nyt edelleenkin lapsiystävällinen juhannusperinne. Vielä muutama vuosi se oli sama kuin monilla muillakin suomalaisilla: grillattua makkaraa ja runsaasti olutta.

Hyvää juhannusta kaikille!

Pysähtykää nauttimaan luonnosta. Puhdas luonto on ihme. Päivänkakkara on ihme. Kaikki on ihmettä, kun ajattelee kuinka suuri ja arvaamaton maailmankaikkeus on. Se hyttynenkin on ihme. Miten voi hyttynen olla olemassa maailmassa, jossa suurin osa on galaksien välistä tyhjyyttä?

Sinäkin olet ihme.

Kesäkukkat tulivat sittenkin meille

Etualalla lumihiutale,
ikkunalla uudenguineanliisa ja
taka-alalla roikkumassa petunia.

Päätin tänä kesänä turvautua tuttuihin kukkiin. Yllätyin viime vuonna siitä kuinka hyvin petunia kukki: (katso täältä). Siihen taisi vaikuttaa se, että tällä kertaa jaksoin hoitaa sitä eli nyppiä vanhat kukat pois. Verenpisaraa en hankkinut tänä vuonna. Uudenguineanliisa minulla on ollut pari vuotta sitten. Se viihtyy ihan hyvin tuossa aika varjoisassa tilassa. Kuuminta on hetken verran iltapäivällä. Aurinko ei ehdi paistamaan suoraan kukkiin kuin pari hassua tuntia, jos sitäkään. Uutena tulokkaana on lumihiutale. Saa nähdä selviääkö se hoidossani.

Sain idean pari vuotta vanhasta valkeasta lyhdystäni, joka on roikkunut ulkona ympäri vuoden. Ostin sen kaveriksi toisen valkean lyhdyn ja laitoin ne roikkumaan punaiselle lautaseinälle. Muistin, että on olemassa myös pöytäliina tuohon pöydälle ja jopa löysin sen!

Nyt on valmiina kaunis paikka, missä istua. Se on vain hassua, ettei me koskaan istuta tuossa etupihalla. Siinä on liian varjoisaa päivällä. Sekä iltapäivällä sitten liian viileää, jos ei ole tosi helteinen ilma. Kenelle tuon paikan tein?

Ehkäpä tein sen lapsille. He olivat innossaan, kun viikko sitten saatiin kalusteet ulos autotallista. He halusivat heti istua siinä, syödä piparia ja juoda mehua. Silloin olikin ihan oikeasti tosi lämmin ilma.

Toiveena on, että kauniisti laitettu patio (vai teranssiksiko tuota syvennystä kutsuisin?) houkuttelisi minutkin istumaan siinä.

Valokuva- Ja RunoTorstai: kaksi

Kuu kulkee taivaalla
kirkas kuvastin ja
salattu pimeä puoli
yhtä ja samaa
rajatonta pyöreyttä

*****************

Runo- ja ValokuvaTorstaissa aiheena kaksi.