Aloitin Kansan Uutisten bloggarina

Minä olen kirjoitellut blogitekstejä toisaalle lokakuusta 2017 lähtien. En tullut heti asiasta tänne kertomaan, koska halusin kerätä tekstejä sinne ennen kuin ilmoitan asiasta.

Lisäksi halusin nähdä, että vielä minulta irtoaa bloggauksia useammin kuin pari kertaa vuodessa. Kyllähän sinne tekstiä on syntynyt. Siellä on nyt viisi postausta.

Käykääpä lukemassa miltä kuulostaa poliittiset bloggaukseni. Blogin nimi on Lakeudella näkee kauas

Oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2018! 

Uudet kotisivut!

Tessa Astre taiteili minusta tämän kuvan Ystävänpäivänä 14.2.2017 Limingassa

Loin nyt itselleni kuntavaaleja varten sivut nimeltä Kuntavaaliehdokas Heidi Haataja

No, nuo sivut eivät tule olemaan pysyvät. Kuntavaaliehdokas olen vain äänestyspäivään saakka. Sen jälkeen olen entinen kuntavaaliehdokas, valittu tai ei valittu.

Sen takia loin myös sivut nimeltä www.heidihaataja.fi

Niihin sitten teen lisää sisältöä, kun ehdin.

Tuolla Kuntavaaliehdokas-sivuilla on myös Blogi! Sinne kirjoittelen poliittisia kuulumisiani. Siellä on juttua lisää tuosta Ystävänpäivän Toritapahtumasta.

Nähdään siellä!

Kuntavaaliehdokas Liminka

Vielä ehtii mukaan!

Päätin ryhtyä Limingan Vasemmisto ry:n kuntavaaliehdokkaaksi, koska haluan vaikuttaa kunnan asioihin enemmän kuin nyt voin vaikuttaa. Haluan ajaa samoja arvoja valtuustossakin kuin elämässäni yleensä; runoilijana ja aktiivisena vapaaehtoistyöntekijänä. Jokainen ihminen on arvokas. Heikompia pitää auttaa. On ymmärretävä ihmisen hätää. On oltava läsnä ja tuettava heitä, jotka tukea tarvitsevat.

Myös kulttuuri on tärkeä asia. Liminka on vanha kulttuuripitäjä taidekouluineen.

Nuoria on tuettava. Heille on luotava mielekästä tekemistä. Syrjäytymistä on ehkäistävä.

Limingan Vasemmiston FB-sivut löytyvät täältä.

Minun omat FB-ehdokassivut ovat täällä.

Suunnitteilla on myös omat nettisivut, mutta ne eivät vielä ole ihan valmiit. Eihän minulla ole vielä ehdokasnumeroakaan.

Jännittävää!

Mikä on juuri se sinun juttusi?

Sain käsiini eilen uuden Lions-vuosikirjan 2016-2017. Etukantea koristaa sinivalkoinen, hieno Lions - 100 vuotta -teema. Selasin kirjaa ja yritin löytää tietoa siitä, että miksi Lions Club on perustettu. Miksi se on yhä olemassa? Sivulta A. 8 löysin näkemyksen tehtävästämme (missio):

”Mahdollistaa vapaaehtoisten palvelutyö paikkakunnillaan, vastata humanitaarisiin tarpeisiin, rohkaista rauhaan ja edistää kansainvälistä yhteisymmärrystä lionsklubien välityksellä.”

Tätä kaikkea todella tarvitaan vielä nykyäänkin.  Lions Club on ollut oikeastaan aikaansa edellä, koska on halunnut ja haluaa edelleen luoda ja ylläpitää yhteysymmärryksen henkeä maailman kaikkien kansojen kesken. Maailmasta löytyy aina autettavia. Pienikin teko on eteenpäin.

Klubikokouksissa pitäisi olla aina mahdollisuus vapaaseen keskusteluun. Siksihän me ihmiset yleensä kaikenlaisiin tapaamisiin tulemme. Haluamme tulla kuulluksi ja nähdyksi. Haluamme kertoa kuulumiset ja tietää mitä ystävillemme kuuluu. Se luo klubissa sitä Lions-henkeä, jota haluamme levittää ympärillemme. Järjestetään siis klubikokouksiin lisää vapaata yhdessä oloa.

Jos haluamme houkutella toimintaan uusia jäseniä, meidän pitää kertoa enemmän ympärillemme kaikesta niistä palveluaktiviteeteista, joita olemme tehneet paikkakunnillamme. Mitkä teot ovat tuoneet iloa lähimmäisillemme ja itsellemme? Mikä on se juttu, jonka takia olemme mukana Lions-toiminnassa? Siksi nykyään halutaan niitä tarinoita. Mutta myös me lionklubin jäsenet haluamme kuulla niitä ja saada uusia ideoita. Mikäpä sen innostavampaa kuin klubiystävä kertomassa asiasta, joka on hänen sydäntään lähellä.

Minulle itselleni eniten iloa on tuonut palveluaktiviteetti, johon lähdin mukaan viime vuonna. Käyn kylässä kaksi kertaa kuussa erään yli 90-vuotiaan virkeän leskirouvan luona. Käymme joskus kävelemässä, juomme aina kahvit ja juttelemme kaikesta mitä kaikkea mieleen juolahtaa. Luen hänelle ääneen pätkiä hänelle tärkeistä lehdistä tai kirjoista. Tapaaminen kestää tunnin. Se on pieni aika elämästäni, mutta tuo suuren ilon hänelle sekä minulle. On hienoa kuulla hänen ajatuksiaan elämästä ja muisteluita entisistä ajoista. En ole halunnut lopettaa tätä palveluaktiviteettiä, kun sen kerran olen aloittanut, vaikka teemana onkin tänä vuonna Punainen Sulka ja nuoret.  Tiedän, etten ehtinyt viime vuonna jokaiseen klubikokoukseen, mutta järjestin aikatauluni aina niin, että pystyin menemään sovittuna ajankohtana hänen luokseen kyläilemään. Se on minulle kunnia-asia.

Haastan nyt seuraavat blogikirjoittajat kertomaan mikä tekeminen tuo henkilökohtaisesti eniten iloa. Ovatko ne talkoita, matkoja, ihmisten kohtaamisia, tapahtumien järjestämisiä vai jotain ihan muuta? Mikä on juuri se sinun juttusi?


Heidi Haataja
Presidentti
LC Liminka Kultasirkut
http://e-clubhouse.org/sites/liminkakultasirkut/

******
Jutun taustaa: Olen kohtuullisen uusi Leijona. Olen ollut mukana toiminnassa noin kaksi vuotta. Mutta koska minulla on runsaasti kokemusta yhdistystoiminnasta, minut houkuteltiin LC Liminka Kultasirkujen Presidentiksi kaudeksi 2016-2017. Tässäpä oiva syy alkaa taas kirjoittaa innoitavia kirjoituksia! Tämä kirjoitus on alunperin julkaistu I-piirin nettisivuilla. Halusin kuitenkin julkaista sen omassa blogissanikin. Kirjoitan tässä mielessäni lionsklubilaiset ja etenkin he, jotka seuraavaksi kirjoittavat blogiin oman kirjoituksensa. Mutta kyllähän sinä, tämän blogin lukija, voit myös vastata haasteeseen, ja kertoa omassa blogissasi mikä tekeminen tuo juuri sinulle sitä iloa. Voit halutessasi kertoa myös sen tämän postaukseni kommenttikenttään.

Kiitos!

Nimi vaihtui

Morsiuskimppu 23.7.2015

Menin naimisiin torstaina 23.7.2015, jonka johdosta sukunimi vaihtui.

Runoilija Heidi Rundgrenin FB-sivut löytyvät edelleen netistä ja tietysti minun runoja ja tekstejä vaikka kuinka. Kerran netissä, aina netissä.

Mutta seuraavan runokirjan julkaisen nimellä Heidi Haataja.

Pitäkääpä nimi mielessä. :) 

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää unelmareseptin kera!

Kevyesti kohoavan unelman resepti

Etsi käsiisi rakkaus,
valitse iso pakkaus.

Ota kaapistasi kulho ja kauha,
ota sydämeesi ilo ja rauha.

Varaa kaikkeen paljon aikaa,
tilaa tulevaisuudesta taikaa.

Tee taikina hyvin ripeästi,
vaikka sattuisi käteen kipeästi.

Näytä kohoava unelma ystävälle,
kerro toiveesi, sano kyllä elämälle.

Kutsu mukaan itsesi juhlaan,
huuda: nyt minä iloa tuhlaan!

Maistele sekä anna muidenkin maistaa,
lauleskele ja anna auringon paistaa.

Heidi Rundgren 8.3.2015 
(Oulun ympäristön kynäilijät ry:n kirjoittajaseminaarissa kirjoitettua)

Kaikki ihmiset, unelmoikaa ja iloitkaa! Tänään on hyvä päivä siihen ja myös huominen! Älkää murehtiko sitä, jos ette eilen unelmoineet. Eilinen meni jo.

Oulun Yritystakomo Oy

Yritystakomon logo avainnauhassa.

Kerron vielä jotain tästä työnhakukampanjastani. Sitten siirryn taas runouteen ja taiteeseen tässä blogissa. Somerekrykampanjaa jatkan Twitterissä ja LinkedIn:ssä.

Liityin maanantaina Oulun Yritystakomon jäseneksi. Takomon ajatuksena on kohtauttaa ideat ja osaajat, ja tällä tavoin mahdollistaa uusien liiketoimintojen käynnistyminen. Omaa yritystä ei tarvitse olla eikä sitä tarvitse perustaa. Voi myös hakeutua muiden takomolaisten seuraan etsimään itselleen työpaikkaa tai seuraavaa uraa. Yritystakomo on täynnä idearikkaita, innovatiivisia ihmisiä. Niin minä ainakin olen tällä viikolla kokenut. Ihmisiä kannustetaan perustamaan tiimejä.

Työtönkin saa olla takojana. Oikeastaan silloinhan Yritystakomosta on eniten hyötyä, kun siellä on aikaa verkostoitua ja osallistua päivällä tapahtuviin Hehkutuksiin ja Kasauksiin. Takomolla käy myös mielenkiintoisia vierailijoita. Yritystakomolta on syntynyt lähes sata yritystä. Ihmiset ovat löytäneet työpaikkoja Duunaamon tai Yritystakomon tapahtumien kautta. Sata tekoa Oulusta –tunnustus numero 58 on myönnetty Yritystakomolle.

Tänään esittelin itseni pikaisesti takomolaisille visuaalisen ansioluttelon - Pinterestin My CV:n avulla. Halusin, että he tutustuisivat minuun kokonaisvaltaisesti. Käy katsomasta linkistä millainen tuo minun CV:ni on. 

Kuva tilaisuudesta löytyy tällä kertaa vain Twitteristä. 

Uuden uran metsästys siis jatkuu täynnä intoa ja iloa!

#rekry

Kävin tänään tapahtumassa nimeltä MegaMatchmaking. Se järjestettiin Oulun kaupunginteatterissa. Se oli yllättävän piristävä tapahtuma. Innostavia luennoitsijoita. Mukana minulla oli ansioluetteloni, ja näytin sitä aika monille. Harjoittelin samalla hissipuhetta ja myyntilausetta. Sain hyviä vinkkejä.

Myyntilauseeni on: Olen työnjohto-osaamiskoulutuksen saanut rautainen toimistoalan ammattilainen, jolla on vahva kokemus turvallisuus- ja kulttuurialalta.

Eikö kuulostakin omituiselta tuo turvallisuus- ja kulttuuriala? Mutta sen onkin tarkoitus olla erottuva twist. Ja lause on totta. Minulla on kokemusta kummaltakin alalta.

Jonna Muurinen Kuulu:sta piti hyvän ja inspiroivan esitelmän some-työnhausta. Teinkin heti työtä käskettyä ja pistin ilmoitukset omaan Twitteriini, Instagramiin ja Facebookiin. Lisäksi hion LinkedIn-profiilini.  Nuo ovat minulle tuttuja juttuja, kuten tämä blogimaailma, mutta kuulemma itsestään voi kertoa myös paikassa nimeltä about.me. Pinterestiinin voi tehdä visuaalisen cv:n (linkistä löytyy esimerkki). Pinterestissä olen myös, mutta hyvin harvoin käyn siellä katselemassa valokuvia tai lisäämässä niitä sinne. Ansioluettelon voi visualisoida myös Resumup-sivuston avulla.

No, nyt olen sitte kertonut asiasta myös täällä blogissa: haen töitä.

Ja jos tietää enemmän, käy lukemassa LinkedIn-profiilini.

Heidin laulu

Kysymysten hymni

Metsäni, maailmani, järveni, jokeni, kallioni.

Tahdon tuntea teidät jalkojeni alla.

En halua kadottaa yhteyttä maahan.

Painan korvani pehmeään hiekkaan.

Kuuntelen kuinka maapallo hengittää.

Nousen ylös ja halaan suurta mäntyä.

Katson ylös ja näen suuria pilviä.

Lämmin kesätuuli heilauttaa hiuksiani.

Jalkani ovat paljaat.

Varpaani herkkänä heinikossa.

Kesällä.

Kerro kuinka muistaisin syksyllä

olla kanssasi hiljaa,

-kuinka muistaisin sulkea television ja tietokoneen.

On helppoa olla luonnossa, kun on lämmin.

Kylmällä säällä istun sisällä pimeässä.

Olen niin pieni olento maailmassasi.

Olet niin suuri ja ääretön.

Mikä on minun matkani ja merkitykseni tässä ja nyt?

Kuljen sinun kanssa halki avaruuden.

Äitini kulki ennen minua ja tyttäreni kulkevat minun jälkeeni.

Kiitos, että saamme olla täällä tämän pienen hetken tietoisia itsestämme

ennen kuin taas menemme sinne

missä olimme ennen syntymäämme.

******************

Joskus on vain mentävä

Marianne kirjoitti blogissaan erinomaisen kirjoituksen 31.8.2014. Sen pitäisi kaikkien lukea, jotka pyörivät oravanpyörässä. Ovat kierteessä.

Kirjoituksen otsikko on: Miksi me ihmiset ei lopeteta ennen kuin menee rumaksi.

Mikä meitä ihmisiä vaivaa,

että me uskotaan sydämen tieto vasta kun

tulee seinä joka sen sanoo.

kysyy Marianne.

Tuo yllä oleva runoni tai aforismini tältä päivältä on eräänlainen vastaus tuohon kysymykseen. 

Siksi me ihmiset menemme päin seinää! Juuri siksi! 

Joskus on vain mentävä päin seinää ja rikottava jotain, jotta pääsisi eteenpäin. 

Ehkä kuulostaa surulliselta. Mutta olen nähnyt, että monille ihmisille se on välttämätön tie.

Jokaisen oma tie ja oma seinä.

*

*

*

ValokuvaTorstai: huolehtia

(klikkaa kuva isoksi)

ValokuvaTorstain 321. haaste on huolehtia. Lisää kuvia aiheesta täällä.

RunoTorstai: huolehtia

istun kotona yksin
aamutakissa

aurinko paistaa olohuoneen ikkunasta

oikealla, takkahuoneessa
kasa tekemättömiä töitä

kaukana edessä, autotallissa
sama vaatimus
kehoitus

ja tämän tietokoneen sisältä
huutavat excel-taulukot, word-tiedostot

mutta tänään ajattelin vielä levätä
ja ehkä huomenna


*******************

RunoTorstain 321. haaste on huolehtia (täällä lisää runoja aiheesta).

PS. Nyt täytyy kyllä kiittää ihanaa Aria, joka on huolehtinut RunoTorstaista nyt monta kuukautta ja ollut todella aktiivinen muutenkin Torstaiblogeissa. Suuri kiitos! Minulla on näköjään sittenkin taas ollut tyypillinen joulu-maaliskuun lamaannus ja sen lisäksi runoallergia (yliherkistyminen tapahtui syksyllä). En ole siis ollut aktiivinen moderaattori. En ole voinut edes lukea lempirunoilijani Kai Niemisen runoja. Ostin syksyllä hänen kokoelmakirjan, joka odottaa yöpöydällä keskeneräisenä. Mutta ehkä taas innostun, kun tulee kevät ja valo! Tottahan innostun. Sellaista elämänpyörää minä pyöritän. Nyt on lisäksi avautumassa uusia ihmeellisiä ovia. Jäin työttömäksi työstäni, jossa ehdin olla yli 16 vuotta. Siinä lienee sulateltavaa ja nyt, kun viimeinen työpäivä on ohi ja parin kuukauden hulinat hiljentyneet, voin rauhoittua sohvalleni ja kirjoittaa taas runoja. Huomasin, että keskellä valtavaa muutosta ei vain voi kirjoittaa runoja. Syksyllä kirjoitin, kun kuljin kohti muutosta. Ja nyt aion kirjoittaa, kun muutos on tapahtunut.

RunoTorstai: Hetki unen ja valveen rajalla

tämä ilta ei saa päättyä
niin paljon on kokematta

tiedän

minun on nukuttava tarpeeksi
että jaksaisin olla onnellinen

ei uni ole kuolema
eikä elämä ole unta

***************************

RunoTorstain 298. haaste. Lisää Hetkiä unen ja valveen rajalta löydät täältä.

(Pyydän anteeksi kaikilta runotorstailaisilta, joille lupaisin, että kommentoin KAIKKIA haasteisiin vastanneita runoja. En ole ehtinyt millään, enkä pystynyt keskittymään runoihin siinä tahdissa kuin kuvittelin. Ja niitä runoja tulee niin paljon... Mikä tietysti on hyvä juttu. Olette niin ahkeria! Yritän pysyä perässä, jälkijunassa)

Pia Ronkainen: Äären ympärillä on kylmä muuri

Kreetalla Agia Marinan rannalla

"Ydinperheissäkin riidellään, sisarukset saattavat ottaa rajusti yhteen, niin olen lukenut, mutta. Uudessa perheessä kaikki otetaan hyvin vakavasti, ettei säryttäisi taas, kokonaan hajottaisi. Kahden ihmisen rakastuminen johtaa siihen, että ollaan yhdessä vereslihalla ihottomia ja siinä sitten kasvaa yhteinen nahka, väkisinkin, jonkunlainen." (s. 87)

Otin Kreetan lomalle lukemiseksi Pia Ronkaisen kirjan Äären ympärillä on kylmä muuri (Impressio 2013). Pia Ronkainen on oululainen kirjailija ja kriitikko, joka asuu Tyrnävällä. Kansiteksti sanoo kirjan olevan kaunis ja koskettava pienoisromaani uusioperheen arjen ongelmista ja niistä selviytymisestä.

Ja sellainen se onkin. Itse elän uusperheessä. Kirjassa oli niin monta kohtaa ja lausetta, jotka melkein saivat minut itkemään. Se on paljon se. Hyvin todentuntuinen ja samaistuttava kirja. Lisäksi siinä on paljon runollista nautinnollista kieltä.

Esimerkiksi tämä:

"Meidän lähellä on monta autiotaloa, joissa vielä muutama vuosikymmen sitten asui ihmisiä, mutta nyt ne ovat yksinäisiä taloja, niiden ikkunoissa roikkuvat surulliset verhot ja niiden pihat ovat ummessa, kesäisin kasvien, talvisin lumen valtaamina." (s. 30)

Tai tämä:

"Äidin rakkaus oli isän mielestä ääretön ja siksi äiti lähti pois. Olen miettinyt mitä se tarkoittaa. Muistan niin vähän. Välähdyksiä. Aina en ole varma tapahtuivatko asiat jotka muistan oikeasti vai kuvittelenko. Joskus olen miettinyt, että jos lapsi jättikin äidin." (s. 42)

Kirjan kertojana on 16-vuotissyntymäpäiväänsä viettävä Emilia, joka asuu isänsä, äitipuolensa Sirpan ja sisarpuolensa Tiitun kanssa. Äiti on kadonnut Emilian elämästä. Kadonnut niin kuin usein erotilanteessa isät tekevät. Minun mielestäni kirjan tapahtumat sijoittuvat Tyrnävälle. Ei siinä sitä suoraan sanota, mutta naapurikunnassa Limingassa asuvana tunnistin kyllä paikan.

Emilia on runotyttö ja kova kirjoittamaan. Hän kirjoittaa päiväkirjaansa. Hän pohtii myös maailman pahuutta. Miksi joistakin tulee pahoja, terroristeja, jotka surmaavat viattomia? Hän miettii omaa pahuuttaan ja sitä kuinka hän inhoaa Sirpaa. Pahuus voi tulla myös kotikylälle. Naapurissakin voi tapahtua kauheita. Isä voi tappaa lapsensa, polttaa talonsa. Kukaan ei ole suojassa - lintukodossakaan.

Emilia vihaa sitä, että Sirpa ja Tiitu muuttivat heidän kotiinsa, mutta hän kuitenkin haluaa, että isä on onnellinen. Valtava taakka ja asia käsiteltäväksi nuorelle ihmiselle.

Mutta Emilian elämässä on myös rakkautta ja toivoa. Koskettava kirja vie valoon! Loppuratkaisun uskoo todeksi. Ainut huono puoli kirjassa oli se, että se oli niin lyhyt! Vain 126 sivua. Olisin halunnut tietää enemmän, olisin halunnut kulkea pitemmän matkan Emilian kanssa. Kirjassa kerrotaan asioista menneisyydestä ja myös tapahtumista 16-vuotissyntymäpäivän jälkeen. Mutta pääpaino on tuossa päivässä, jonka iltana tapahtuu jotain todella merkityksellistä.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka asuvat uusperheessä tai jotka suunnittelevat sen perustamista. On tämä hyvää lukemista myös ydinperheissä asuville. Sopii nuorille ja aikuisille.

Uusperheessä asuminen voi olla vaikeaa. Ihan niin kuin lasten saaminen tai avioituminen voi yllättää ydinperheelliset. Elämä voi olla vaikeaa - joka tapauksessa. Mutta jos ei uskalla elää, rakastaa ja antaa siipien kantaa, menettää paljon hyvää.

On uskoa, toivoa ja vapaana lentäviä lintuja.

******

Pia Ronkaisen seuraavan Välitiloja -kirjan (Nispero Kahvilakirjat) julkkareita vietetään 20.7.2013 Tähtitornin kahvilassa Oulussa. Aikaisempia julkaisuja: Runoromaani (ntamo 2010) ja Tango (ntamo 2012)

Löysin oikean lajin ja siitä se lähti...

Kevätherkku on täällä!

Olen ollut  liikunnan välttelijä jo kauan! Paino on myös jojoillut hyvin paljon.

Nyt uutena vuotena sitten olo alkoi olla jo niin tukala, että päässä napsahti. Siis painoa oli tullut taas liikaa ja kunto oli aivan liian heikko! Päätin, että nyt on tehtävä elämänmuutos! Halusin jaksaa paremmin töissä ja kotona sekä harrastuksissa (ne runo/savijutut). Kyllä taiteen tekemiseen ihminen tarvitsee hyvää kuntoa. 

Aloitin muuttamalla ruokavalioni keveäksi ja terveellisemmäksi. 

Kun olo oli kohentunut oikean ruokavalion avulla, aloitin vasta sitten liikunnan (noin 3 viikon kuluttua aloituksesta). Jos olisi aloittanut sekä laihduttamisen että liikunnan yhtäaikaa, se olisi ollut liian iso elämänmuutos jaksettavaksi.

Päätin kokeilla ensiksi monien kehumaa kahvakuulaharjoittelua. Löysin hyvän kaverin, joka opasti minut salilla liikkeisiin. Sekin on hyvä, että tuossa salissa on käytössä aidot girya-kuulat! Sain heti tuntuman oikeisiin kahvakuuliin.

Ihastuin lajiin! Kun sain kohotettua kuntoa kahvakuulan avulla, päätin aloittaa muitakin lajeja. Nyt harrastan kahvakuulaharjoitten likäksi myös Sambic-jumppaa (siitä kerroinkin jokin aika sitten täällä). Lisäksi hiihdän, kävelen tai vesijuoksen silloin kun siltä tuntuu. Yritän pitää liikunnan monipuolisena, etten tylsisty. Seuraan ruokamääriäni ja painonputoamista Kalorilaskurissa ja kunnonkohoamista FirstBeat-trainerissa. 

Minulla on jo lähtenyt läskiä tänä vuonna 9,5 kiloa! Minulla oli aloittaessa huomattavasti ylipainoa. Painoindeksi huuteli merkittävää lihavuutta. Kunto on jo kohonnut heikosta välttävän ja tyydyttävän rajoille. Kävin pyöräilemässä pyöräergometritestin. Olin edellisen kerran pyörällyt sen kaksi vuotta sitten. Nyt siis kunto on jo lähes tyydyttävä. 

Aion jatkaa tätä kunnes paino on normaali ja kunto on hyvä.  Ja tietysti aion pitää jatkossakin painon normaalina ja kunnon hyvänä, joten tämä projekti ei lopu koskaan. :)

Yksi hyvä pysäyttävä testi oli tammikuussa tekemäni InBody 720 -kehoanalyysi. Meidän kunnassa sai käydä mittauksessa ilmaiseksi. Seuraavan kerran se tulee tänne syksyllä. Tosin oli ollut jo pari viikkoa kevennetyllä ruokavaliolla, joten ihan alkuperäistä lähtötilannetta tulos ei kuvaa, mutta riittävän lähelle kuitenkin. Rasvaprosentti oli kyllä kauhea.

Minä olen sen verran nörtti, että nämä kaikenmaailman tekniset laitteet ja tietokoneohjelmat auttavat kovasti kuntoilussa. On hauskaa seurata sykemittarilla ja muilla apuväneillä kunnon kohoamista. Kehoanalyysilappua oli mielenkiintoista tutkia, ja odotan innoissani seuraavaa mittausta. Haluan nähdä paljonko läskiä on muuttunut lihakseksi. 

Tottahan sen myös tuntee kehossa itsekin, mutta kunnon kohoamisen näkee myös noista ohjelmista. Ja ne tiedot pysyvät siellä, jos joskus unohdan lähtötilanteen tai tulee olo, ettei kehitystä ole tapahtunut.

Kyllä! Minä olen jo nyt kevätherkku, ja herkummaksi aion vielä tulla!

Mikä se tämä olikaan? Täällä tästä pallosta enemmän...

Savinen kahvakuula

Kettlebell made of clay.

Girya Art.

Aloitin kahvakuulaharjoittelun ja muutenkin terveellisemmän elämän tammikuussa 2013. Käyn myös Sambic-jumpassa.

Vaikka nyt ajastani kuluu osa myös kuntoiluun, en ole unohtanut runoilua ja savitöitä. Nyt kun minulla on parempi kunto, olen jaksanut tehdä niitäkin enemmän.

Tein savesta jopa kahvakuulan! En tiedä onko kukaan koskaan missään moista tehnyt. Onko siinä järkeä? Eipä siinä järkeä tarvi ollakaan. Kauniisti se tuossa pöydällä kimaltelee kuitenkin.

Luin ihan vasta Kukka Laakson kirjan Maanantaisoturit. Kiva kirja. Suosittelen!

Mitähän seuraavaksi tekisin savesta? Hmm....

Ystävänpäivä meni mutta...

Haluan jakaa tämän ajatuksen ja kuvan kanssasi, ystäväni, joka käyt tätä blogiani joskus lukemassa!

Blogisuositus: Vuosi vapaana runoilijana

Toivotin Facebookissa ihmisille hyvää uutta vuotta tämän runon voimalla.

Hyvää uutta vuotta teillekin bloggarit!

Vapaus... Mitä se on?

Ystäväni, liminkalainen runoilija Kaisa Halmkrona perusti uuden blogin, jossa hän kertoo millainen on hänen Vuotensa vapaana runoilijana.

Aion tiiviisti seurata hänen blogiaan. Minuakin kiinnostaisi vapaana runoilijana oleminen, mutta onko sellaista olemassakaan? Onko vapaus/vankeus harhaa? Olenko jo nyt vapaa runoilija, vaikka en olekaan?

Hyvää Joulua!

Joka haluaa vanhoja muistella, jouluruno oli ensimmäistä kertaa esillä 

tässä postauksessa vuonna 2006: Miten joulu tulee?

Tämä jouluruno "tuomittiin" vuonna 2006 liian synkäksi silloisen mieheni toimesta,
mutta minusta se ei ole synkkä vaan kaunis. Ei se silloinkaan ollut synkkä vaan toiveikas.
 Ehkä synkkyys tai toiveikkuus onkin lukijan silmissä?

Limingan suurin jäälyhty?

Meille kävi taas vanhanaikaisesti, ja emme ehtineet tyhjentää räystään alla olevia vesiastioita ennen pakkasta. Mutta ei se mitään! Nyt meillä on neljä valtavaa jäälyhtyä! Yksi tytöistäni meni malliksi kyykkyyn lyhdyn viereen, jotta sen koon pystyy hahmottamaan.

Hyvää  joulun odotusta kaikille lukijoilleni!