Heidin laulu

Kysymysten hymni

Metsäni, maailmani, järveni, jokeni, kallioni.

Tahdon tuntea teidät jalkojeni alla.

En halua kadottaa yhteyttä maahan.

Painan korvani pehmeään hiekkaan.

Kuuntelen kuinka maapallo hengittää.

Nousen ylös ja halaan suurta mäntyä.

Katson ylös ja näen suuria pilviä.

Lämmin kesätuuli heilauttaa hiuksiani.

Jalkani ovat paljaat.

Varpaani herkkänä heinikossa.

Kesällä.

Kerro kuinka muistaisin syksyllä

olla kanssasi hiljaa,

-kuinka muistaisin sulkea television ja tietokoneen.

On helppoa olla luonnossa, kun on lämmin.

Kylmällä säällä istun sisällä pimeässä.

Olen niin pieni olento maailmassasi.

Olet niin suuri ja ääretön.

Mikä on minun matkani ja merkitykseni tässä ja nyt?

Kuljen sinun kanssa halki avaruuden.

Äitini kulki ennen minua ja tyttäreni kulkevat minun jälkeeni.

Kiitos, että saamme olla täällä tämän pienen hetken tietoisia itsestämme

ennen kuin taas menemme sinne

missä olimme ennen syntymäämme.

******************

Zenmestari ja runous (asiaa myös vihasta)

Kaisa pohtii runouttaan blogissaan ja sai minutkin pohtimaan. Minä sain eilen luettua zenmastari Thich Nhat Hanhin kirjan Viha - viisautta sen hallitsemiseen (Basam Books). Hyvä kirja.

Siinä yllättäen Hanh kertoi myös runoudesta sivuilla 189 -190. Tai mikäpä yllätys se olisi, kaikki liittyvät kaikkeen tässä elämässä... Nimittäin huomasin alkaessani kirjoittamaan tätä kirjoitusta, että gnothi seauton kirjoitti myös tänään vihasta. Vihan ja runon päivä?

Hanh kertoo, että hän kirjoittaa runoja, mutta kuluttaa aikaa myös salaatin ja kurkkujen kasvattamiseen. Eräs  amerikkalainen buddhalainen tiedenainen oli kerran kysynyt häneltä, että miksei hän keskittyisi vain kauniiden runojen kirjoittamiseen, eikä tuhlaisi aikaa muuhun. Silloin hän kirjoittaisi enemmän runoja.

Zenmestari vastasi hänelle: "Rakas ystävä, jos en kasvattaisi salaattia, en pystyisi kirjoittamaan sellaisia runoja kuin nyt kirjoitan." Jos et elä keskittyneesti, tietoisen läsnäolon piirissä, jos et elä sydällisesti jokaista elämäsi hetkeä, et pysty kirjoittamaan. Et voi tuottaa mitään arvokasta, mitä voit tarjota toisille.

Zenmestarin mielestä runo on muille tarjoamasi kukka. Et voi pelkästään istua kirjoittamassa tarinaa tai novellia. Sinun on tehtävä muitakin asioita. Juot teetä, laitat aamiaista, peset pyykkiä ja kastelet vihannestarhaa.

Runo valmistuu kaiken aikaa, vaikka et sitä ajattelisikaan päivällistä perheelle tehdessäsi.

Thich Nhat Hahnin mielestä on erittäin tärkeää harjoitella myötätuntoista läsnäoloa. Valaistuminen ei ole astioiden tiskaamisesta tai salaatin kasvattamisesta erillään. Harjoituksen tarkoitus on oppia sisällyttämään arjen jokaiseen hetkeen syvä tietoinen läsnäolo ja keskittyminen. Taideteos sikiää ja kehittyy juuri näissä arkipäivän hetkissä. Oivalluksesi, myötätuntosi ja kykysi kirjoittaa tavalla, joka liikuttaa toisen ihmisen sydäntä, ovat harjoituksesi puussa kukkivia kukkia. Meidän tulisi käyttää arkipäivämme jokainen hetki siihen, että annamme oivalluksen ja myötätunnon puhjeta kukkaan.

Näin Hahn kirjoittaa kirjassaan.

Hänellä on kaunis, runollinen ja toistava tyyli. Hän saattaa kertoa saman asian hieman eri sanoilla monessa eri kappaleessa. Mietin, että onko huonoa editointia. Miksi toistetaan? Mutta jotenkin hänen kirjoistaan jää rauhallinen, turvallinen olo. Ehkä toisto onkin ovela tehokeino.

Kirja kertoo siis vihan hallinnasta, mutta siinä käsitellään paljon myötätuntoista läsnäoloa. Ihmiset erkaantuvat toisistaan ja tulevat toisilleen vihaiseksi. Heitä alkaa raivostuttaa, kun kumpikaan ei kuuntele toista oikeasti.  Rakastava, myötätuntoinen läsnäolo ja toisen aito kuunteleminen on keino päästä jälleen lähelle toista.

Hahn ei neuvo purkamaan omaa vihaa ulos tai pitämään sitä sisällä piilossa. Omasta vihasta pitää pitää huolta kuin pienokaisesta. Ensimmäisessä vaiheessa vastaanotat ja tunnustat: "Rakas vihani, tiedän sinun olevan olemassa. Nyt minä otan sinut huomioon ja huolehdin sinusta hyvin." Toisessa vaiheessa paneudut katsomaan vihasi luonnetta tarkkaan nähdäksesi, kuinka se on syntynyt. Kirjassa on myös neuvoja siihen, miten vihaa ilmaistaan viisaasti ja rakkaudella. Viha, niin kuin kaikki tunteet, ovat sallittuja.

Kastelkaa rakkauden siemeniä, jotta ne kukoistaisivat! Älkää ruokkiko vihan siemeniä!

Croquis-muotokuva

Kävin tänään Limingan taidekoulun kevätnäyttelyn avajaisissa. Siellä oli myös Tessa Suhonen tekemässä croquis-muotokuvia. Hän maalasi ensin akvarelliväreillä paperille ja sen jälkeen piirsi siihen tussilla.

Halusin itsestäni sellaisen! Mukava vaihteeksi näinkin päin. Muotokuva runomuotokuvien tekijästä. Mieleeni tulee piirroksesta vanha, viisas intiaaninainen. Hän miettii. Katsoo kaukaisuuteen. Surumielinen.

Kuvan tunnelma on ajatuksia herättävä. Tessa sai kuvaan vangittua jotain syvää mitä itse en peilistä näe, mutta jonka tiedän todeksi.

Mustaa ja valkoista: Romantiikka

Kotoamme ei löydy juuri perinteisiä romanttisia esineitä. Makuuhuoneessa on eksoottinen, eroottinen puupatsas. Päätin hieman leikkiä ja kokeilla mitä syntyy kun lisätään siihen perinteistä romantiikkaa. Minulle sanasta romantiikka tuli mieleen ensimmäisenä pitsi! Vaatehuoneesta löytyi pitsinen pöytäliina.

Mitä tunteita ja ajatuksia tämä kuvasarja herättää? Häviääkö parin eroottisuus? Mikä on kuvien tunnelma? Mitä on romantiikka?

Lähtökohtana oli siis kuvata romantiikkaa. Lopputulos lienee aivan jotain muuta... Kerron oman näkemykseni, kun olen lukenut teidän ajatuksenne!

Mustavalkomaanantain 63. haaste

Toimet sanoja todemmin puhuvat

Minä sanon sinun nimesi kerran ja kuvittelen sen vielä riittävän
mutta sinä et välitä kuulla, huone pimeä metsä, talo pimeä maa
Ja miten me tähän tultiin, en tiedä, muista tai tahdo uskoa
että voimme näiden vuosien jälkeen joutua taas tähän helvettiin

Silmä näkee, vaan ei tunne mitään, ja jalat tarpoo alleen maan
Tule tänne, minä haluan tietää, kuka olet, minne me kuljetaan

Minä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan
Valhe kantaa ja kipu tuudittaa, toimet sanoja todemmin puhuvat

Sinä huuliltasi pudotat nimeni, kuiskaat kuin tahtoisit musertaa
mutta minä en osaa kuunnella, sokea metsä, olen kuiva maa
Ja siten me tänne tultiin, et kuljettiin aina vain eteenpäin
kuin oltaisiin johonkin menossa, lupaus ja kirous toistensa varjot

Silmä näkee, vaan ei tunne mitään, ja jalat tarpoo alleen maan
Tule tänne, minä haluan tietää, kuka olet, minne me kuljetaan

Minä olen pelkkä kivinen kirja, joka tyhjistä sanoista tunnetaan
Valhe kantaa ja kipu tuudittaa, toimet sanoja todemmin puhuvat
 
CMX: Kivinen kirja (sanat Liramasta)

********************************

CMX on nykyisen meidän perheen lempibändi. Tytöt osaavat aika monta laulua jo ulkoa. Heidän lempparikappaleita ovat tällä hetkellä Kirosäkeet ja Kultanaamio. Autolla, kun ajellaan, soi CMX. Mulla on tuo Kivinen kirja kännykän soittoäänenä. Minä itse en osaa sanoa yhtä lempparia. CMX on minulle sen verran tuore tuttavuus, että ihastun johonkin biisiin ja kulutan sen kuuntelemalla loppuun, kunnes sitten tutustun seuraavaan biisiin.

PakinaPerjantai: Niin helppo!

Heii... On niin helppoo olla onnellinen
Heii... Ja tyytyy siihen mitä on
Olavi Uusivirran biisistä -> video

On helppo elää pumpulissa.
On helppo kääntää itselleen asiat parhain päin.
On helppo elää itsepetoksessa.
On helppo vääntää syy muihin: NÄIN!
Heidin omasta päästä.

Mikä on ihmiselle vaikeaa?

On vaikea pyytää anteeksi ja antaa anteeksi. On siis helppo olla pyytämättä anteeksi ja olla antamatta anteeksi.

On vaikea kohdata omat virheensä. Mutta miksi sitten on helppo nähdä muissa paljon virheitä? Eikö se pitäisi mennä kaiken logiikan mukaan niin, että jos itsessäkään ei näe helposti mitään vikaa, ei muissakaan näe helposti huomautettavaa?

On niin helppo paeta vastuuta ja kipua. On niin vaikeaa kohdata elämän tosiasiat.

On niin helppo olla stressaantunut. On niin vaikea olla seestynyt ja rauhallinen. Ihan totta. Kumpi olotila tulee helpommin? Kokeilkaapa.

Nuo väitteet pätevät suurimmalla osalla ihmisistä. Onneksi keskuudessamme on niitä, jotka helpommin näkevät ihmisissä hyvää kuin pahaa. He helpommin ajattelevat asioista positiivisesti kuin negatiivisesti. He sanovat ihmisille helpommin kehuja kuin antavat haukkuja.

Se tulee heiltä helposti ja aidosti.

Mutta miksi?

Miksi se on niin helppoa?

Heii... On niin helppoo elää nyt ja tässä
Heii... Ja tyytyy siihen mitä on
Edelleenkin Olavi Uusivirran biisistä

******************

PakinaPerjantain 166. haaste

Astiat

Jos oikein kovasti miettii ja pohtii sitä, että kuinka astiat tulisi tiskata kaikkein parhaiten... niin ei ne sillä tavalla puhdistu. Astiat puhdistuvat, kun ne pestään.

Onko sinun kulhosi puhdas?

Elosyysloka

Jaahas... täälläkös on kaipailtu minua? Minulle taas iski jokin muu kuin blogivaihe. Minulla on siis vaihteeksi elämää verkon ulkopuolellakin. En ole ehtinyt juuri runoilemaan. Muutamia kirjoja olen lukenut. Nyt on kesken Maailman kuuluisimman yhtälön elämänkerta.

Satunnaisia poimintoja kuvin ja sanoin lähimenneisyydestä...

Kesän jännitin äitiänpäiväruusun selviytymistä ulkona. Päätin kokeilla selviäisikö ja piristyisikö toukokuinen ruukkuruusu ulkona. Se yllätti minut kehittämällä yhden nupun. Kuvasin nuppua säännöllisesti, ja ilokseni se ehti aueta ennen kuin kesä loppui. Tämä kuva on otettu 30.8.

Syyskuussa kävin työkavereiden kanssa muutaman tunnin patikkareissulla.

Syyskuussa käväisin myös Rovaniemellä Traktor Pulling -kisoja katsomassa.

26.9. kuvasin pitkästä aikaa hienon auringonlaskun kotini lähellä.

Tänään tein kaksi sohvatyynyä. Hinnaksi tuli 2,50 euroa/kpl. Olen haaveillut uusista sohvatyynyistä uuteen sohvaan, mutta jotenkin en ole valmis maksamaan sitä 15-25 euroa valmiista tyynyistä. Siis ostin sopivaa kangasta (alekorista). Kotona oli entuudestaan pari vanhaa, käyttämätöntä tyynyä, joista sain tyynyihin sisällöt.

Elämä on arkea, lasten koulunkäyntiä, parisuhdetta, töitä, vapaa-aikaa, ystäviä ja harrastuksia. Osallistuin viikonlopun kestävälle runokurssille syyskuun alussa. Viime viikolla kävin Oulussa kiertelemässä taidenäyttelyt läpi. Haaveilen, että joskus lähitulevaisuudessa pääsisin elämäni ensimmäisen kerran rock-konserttiin. Nyt olisi siihenkin hyvä mahdollisuus.

Voisiko nyt 35-vuotiaana todeta, että kolmenkympinkriisi on ohi? Ehkä minä sitten taas alan pohti elämää ja kaikkea syvällisemmin, kun tulee 40-kriisi tai tapahtuu jokin elämänmullistus, joka vaatii hirvittävästi analysointia, runoilua ja blogikirjoittelua.

Elämä on aaltoliikettä.

Ihmeellinen elämä, ei voi muuta sanoa

Minun piti taas alkaa kunnolla blogata ja tuottaa tekstiä, mutta olenkin saanut aikaiseksi vain lyhyitä runoja tai kuvia. Ei lyhyydessä ole mitään vikaa. Minulla kai ei vain ole nyt kovin paljon asioita, joita voisi pohdiskella näissä esseenomaisissa blogikirjoituksissa.

Luova kirjoittaja purkaa traumojaan ja haavojaan teksteihin. Hän haluaa ymmärtää itseään. Silloin kirjoittaminen on terapiaa ja itsetutkiskelua. Tuo on siis vain yksi näkemys kirjoittamisesta. On muitakin syitä kirjoittaa.

Minulla ei ole nykyisin tarvetta kirjoittaa mitään muuta kuin sähköposteja ystäville. Joskus syntyy runo, jos on syntyäkseen.

Elämääni on myös tullut uusi rakkaus. Se löytyi jotenkin aivan käsittämättömän ihmeellisellä tavalla. No, rakkaus usein tarvitsee ihmeellisiä tarinoita, yhteensattumia ja ehkä onnea. Vai johdatustako?

Mutta eräällä tavalla sekin on bloggaamisen ansiota. Hassua. Löysin itseni ja luovuuteni uudelleen bloggaamisen (terapiakirjoittamisen) kautta. Pääsin eroon kiltin tytön syndroomasta. Tuolla itseni löytämismatkalla löysin hengenheimolaisia ja ystäviä. Nyt sitten blogimaailman kautta myös löysin miehen, jollaista en arvannut olemassa olevankaan. Mutta näköjään on olemassa. Kuin hän olisi minulle tarkoitettu tässä ja nyt. Tuntuu, että tunne on molemminpuolinen. Hän itse ei kuitenkaan bloggaa (älkää siis alkako etsimään hänen blogia, kun sitä ei ole). Pahoittelen, että olen nyt hieman arvoituksellinen.

Ensin pitää löytää itsensä. Opetella tuntemaan kuka on. Oppia olemaan yksin ja nauttia yksinolosta. Elämään itse sitä elämää. Sitten löytää myös hänet, joka on myös opetellut tuntemaan itsensä ja löytänyt itsensä.

Rakkaus on kaivo, josta voimme juoda vain sen verran kuin olemme itse sinne laittaneet, ja sieltä heijastuvat tähdet ovat vain omat sinne katselevat silmämme. Stendhal

Meidän on oltava tosia sisäisesti, tosia itsellemme, ennen kuin voimme tuntea ulkopuolellamme olevan totuuden. Thomas Merton

Todellinen rakkaus herää, kun löydät rauhan intohimosta ja intohimon rauhasta. Deepak Chopra

ValokuvaTorstai: valkoinen

ValokuvaTorstain 25. haaste

(Minnan kuvat löyvät täältä... vinkki: siellä on ihana vauvakuva erään haasteen vastauksena)

Mitä väri on? Kun valo osuu kohteeseen, se kimpoaa heijastaen kohteen väriä ja työntyy silmiimme, tajuntaamme. Tieteellisemmin tapahtumasta selitetään esim. täällä.

Valkoinen sisältää kaikki päävärit! Se heijastaa kaiken.

Musta väri ei heijasta valoa lainkaan. Se imee kaiken.

Kuvassa on särkynyt tuulilasi. Lasi on väritöntä, mutta nyt siinä on puhdasta valkeaa ja mustaa riippuen valosta ja varjoista.

Niin kirkas on valkea kuin musta on synkkä.

Sydänkivi!

Vanhin tyttöni löysi tänään lauantaina 16.5.2009 täydellisen sydänkiven pihaltamme!

Sitä miettii, että onko tuo ihan oikeasti syntynyt luonnollisesti. Vai onko joku sen raaputtanut tuollaiseksi?

Mitä tämä merkitsee? Suurta sattumusta? Ihmettä?

Vai sitä, että ihminen haluaa nähdä sen mitä haluaa? Ihminen luo itselleen nykyisyyttä ja tulevaisuutta nähdessään jotain mikä sopisi itselle täydellisesti.

Sydän sopii minulle. Ja sopisi myös tytölleni. Hänhän sen löysi. Sydän koko perheelle.

ValokuvaTorstai: saapuminen

Voiko sanoa, että punatulkku tullut takaisin, jos se koskaan ei ole mennyt pois?

Tämä kuva on otettu 10.4.2008 eli aika tasan vuosi sitten.

********

ValokuvaTorstain 128. haaste

Parisuhdekyselyhaaste

Dr. Ben heitti minulle erittäin mielenkiintoisen ja hymyn huulille nostattavan haasteen. Minun piti vastata ennalta annettuihin kysymyksiin. Lukekaapa tarkkaan. Ihan lopussa on yksi juju.

Miten kauan tunsitte toisenne ennen kuin aloititte seurustelun?
Viikon... vai 2 tuntia? Riippuu mistä lasketaan....

Kuka pyysi ketä ulos?
Minä tietenkin tein aloitteen ja lähestyin häntä.

Kuinka vanhoja olette?
Välillä tuntuu, että ikivanhoja. Olemme kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää, jotka katsoo kevääseen, seisoo erillään ja kestää joka tuulen ja sään... ja jossain alla maan ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan. (Juha Tapiota lainaten). Silti me ei tiedetä mistään mitään ja kaikki on uutta.

Kumman sisaruksia näette enemmän?
Hänen.

Onko teillä yhteisiä lapsia?
Kyllä, on kolme erittäin yhteistä tytärtä.

Entä lemmikkejä?
Ei ole. Minulla on kissa.

Mikä tilanne on teille vaikein pariskuntana?
Hassua, tähän voisi vastata, että niitä on hirvittävän monta tai sitten ei ole yhtään. Irtipäästäminen ja luopuminen kai on vaikeinta.

Kävittekö samaa koulua?
Ei

Oletteko kotoisin samasta kylästä?
Ei

Kumpi on älykkäämpi?
Minulla on enemmän loogista kirjaälyä ja hänellä sitä hyvin tarpeellista maalaisjärkeä.

Kumpi on herkempi?
Yhtä herkkiä, mutta eritavalla.

Missä käytte yhdessä eniten syömässä ulkona?
Ei ole yksittäistä paikkaa. Oulussa kuitenkin.

Mikä on kauimmaisin paikka, jonne olette yhdessä matkustaneet?
Malmö, Ruotsi.

Kummalla on hullummat eksät?
Hänellä on ihan varmasti hullumpi eksä! ;)

Kummalla on pahempi temperamentti?
Minulle tietenkin.

Kumpi laittaa ruuan?
Molemmat laittavat yhtä paljon.

Kumpi on sosiaalisempi?
Minä.

Kumpi on siisteysintoilija?
Hän.

Kumpi on itsepäisempi?
Tässähän se vitsi onkin. Molemmat ovat ihan yhtä jääräpäitä.

Kumpi vie suuremman osan sängystä?
Kumpikin vie sängystään juuri sen verran kuin itse tarvitsee.

Missä ensimmäiset treffinne olivat?
Me ei olla käyty ikinä treffeillä. Se oli heti niin vakavaa, että treffailu jätettiin väliin.

Kummalla on suurempi perhe?
Hänellä.

Saatko usein kukkia?
Ainakin äitienpäivänä.

Kumpi on mustasukkaisempi?
Hän.

Kuinka kauan kesti, ennen kuin suhteesta tuli vakava?
10 tuntia.

Kumpi syö enemmän?
Minä.

Kumpi pesee pyykit?
Kumpikin.

Kumpi on parempi tietokoneiden kanssa?
Minä.

Kuka ajaa autoa, kun olette yhdessä?
Hän. Edelleenkin.

******************

Tähän parisuhdekyselyyn oli erittäin terveellistä vastata ja se ei ollutkaan ollenkaan vaikeaa, vaikka olemmekin eronneet noin vuosi sitten. Tiedoksi siis muillekin blogini lukijoille. ;)

Hän on siis eksäni, ex-mieheni, mutta edelleenkin minun lähimmäiseni. Kaikesta huolimatta. Rakkaiden lasteni isä, jolle haluan elämässä tapahtuvan hyvää.

Jatkan samaa ei-oletettavaa-linjaa Dr. Benin kanssa ja haastan parisuhdekyselyyn parisuhdeongelmissa painivan Olemattoman.

Miten näet maiseman?

Toivoton vai toivoa täynnä?

Kävin tyttöjeni kanssa kävelemässä tuossa läheisellä viljetystiellä. Tutkimme kevään merkkejä. Kurjet ja joutsenet huusivat pelloilla ja ilmassa. Puro oli täynnä vettä.

Katselin nyt näitä kuvia ja ajattelin, että on kovin syksyisen näköistä. Aivan kuin talvi olisi tulossa.

Mutta nythän on kevät.

Joskus maisema voisi harhauttaa, jos ei tietäisi mitään tulevasta.

Hukkumassa vai pelastumassa?

Auttajia ja autettavia

Psykiatri tapasi illanvietossa zen-mestarin ja päätti kysyä tältä kysymyksen, joka oli kauan askarruttanut hänen mieltään.

"Miten te oikeastaan autatte ihmisiä?"

Mestari vastasi: "Autan heitä pääsemään eroon kysymyksistä".

Lähde: Zen-tarinoita

****

Paras antamisen tapa on se, että antaa mutta sitten ei tunne antaneensa.

Max Beerbohm Anyrara-Aforismit

****

Olematon kirjoitti tänään hyvän pohdinnan siitä, että kuka auttaa auttajaa?

Jäin itsekin pohdimaan auttamisen syitä. Miksi auttaa lähimmäisiä? Joku sanoo, että siitä saa iloa. Joku tuntee olevan tarpeellinen ja arvokas auttamisen kautta. Onko auttaminenkin loppujen lopuksi itsekäs teko? Minä autan, koska minä saan siitä jotain. Mielihyväkin on jotain.

Löysin Max Beerbohmin aforismin, joka kuvaa toisenlaista antamista/auttamista. Paras auttaminen on sellaista, joka ei liikuta puoleen tai toiseen antajaa. Se on pyyteetöntä. Se ei ole korvamerkittyä. Se ei koukuta toista.

Zen-mestari sanoo tuossa toisessa esimerkissä, että hän auttaa ihmisiä pääsemään eroon kysymyksistä. Mutta hän ei tee sitä sen kautta, että hän antaisi vastaukset kaikkiin kysymyksiin. Zen-mestarithan yleensä eivät anna vastauksia yhteenkään kysymykseen. Vastasiko loppujen lopuksi hän ollenkaan psykiatrin kysymykseen?

Miten tunnistaa oikeanlainen auttaja?

Sitä varmaan voisi lähteä lähestymään karsinnan kautta. Ei tämä, ei tämä, ei tämä...

Itse usein hyvin mietin, jos joku liian innokkaasti tarjoaa minulle apuaan, että mitä tämä henkilö minusta haluaa ja miksi. Mietin motiiveja. Joskus joku epäili, että olen liian epäluuloinen ihmisiä kohtaan. Ei se sitä ole. Minusta se on vain tervettä järkeä.


Hain netistä muutamia asiaan liittyviä artikkeleja:

Terapeuttikirjailija Tommy Hellsten: Auttajan vaarana sairas epäitsekkyys

Kohtaa varjosi, ihminen (Martti Lindqvist: Auttajan varjo) Ote teksistä:

• "Lindqvist totesi myös, että ylihoivaaminen ja sadismi ovat sukua toisilleen. Tässäpä mielenkiintoinen ihmissuhdekuvio mietittäväksi muillekin kuin hoitoalan ammattilaisille! Ajatellaanpa vaikka rettelöivää alkoholistia ja häntä hoivaavaa, lähes pyhimysmäisen hyvää marttyyripuolisoa..."

Vapaaehtoisten voimaantumistoiminta Ote tekstistä:

• "Voi myös sanoa, että jokainen vapaaehtoistyöntekijä ja auttaja ohjautuu tehtäväänsä omista tarpeistaan ja pyrkimyksistään käsin: auttajan ja autettavan tarpeet ovat yhteisiä. Auttajalla on “varjonsa” eli pahuutensa, viettymyksensä itsekkyyteen ja valtaan sekä rajallisuutensa ja haavoittuvuutensa. Myös autettavalla on samat varjot. Parhaassa tapauksessa nämä varjot voivat muodostaa sillan pimeyden yli. Varjojen muodostamalla sillalla kohtaa kaksi ihmistarinaa."

Toisten auttaminen on ehdottoman positiivinen asia! Ei sitä pidä kieltää. Mitä tekisimmekään ilman vapaaehtoisten tekemää hyväntekeväisyyttä? Kaikki hyväntekeväisyysjärjestöt tarvitsevat ihmisiä, joilla on sisällä suuri halua auttaa. Onko oikeastaan merkitystä tietävätkö auttajat sitä, miksi he haluavat auttaa?

Auttaminen on kuitenkin hyvin syvällä meidän sisällämme. Se on geeneissä. Se on myös opittua. Ihmislauma ja -yksilö selviää paremmin hengissä auttamalla muita kuin jättämällä lähimmäiset ilman apua. Meidän jokaisen sisällä asuu pieni auttaja.

Ehkä silloin motiivilla ei ole merkitystä, kun on kyse koulun rakentamisesta afrikkalaiskylään, ruoka-avun antamisesta köyhille tai verenluovuttamisesta SPR:lle.

Mutta kun on kyse yksittäisen ihmisen ahdistuksesta ja hädästä, silloin sillä on merkitystä, millä motiivilla "guru" lähestyy "oppilastaan".

Viimeinen viesti

Millaisen viestin sinä kirjoittaisit ja jättäisit löydettäväksi kuolemasi jälkeen?

Minut herkisti tänään partiolehdessä ollut Robert Baden-Powellin kirjoittama viimeinen viesti partiolaisille. Esikoinen on nimittäin nykyään partiolainen. Viesti liittyy siihen, että 22. helmikuuta vietetään tärkeää partiovuoden juhlapäivää, muistelemispäivää.

B-P kirjoittaa kauniisti.

Etenkin näin:

"But the real way to get happiness is by giving out happiness to other people. Try and leave this world a little better than you found it and when your turn comes to die, you can die happy in feeling that at any rate you have not wasted your time but have done your best."

Suomennettuna:

"Mutta oikea tie onneen on muiden ihmisten onnelliseksi tekeminen. Yritä jättää tämä maailma vähän parempana kuin sen löysit, ja kun tulee vuorosi kuolla, voit kuolla onnellisena tuntiessasi, että et ainakaan kokonaan aikaasi tuhlannut, vaan olet tehnyt parhaasi."

Lukekaa koko kirje tuolta linkistä ja miettikää mitä itse haluaisitte sanoa haudan takaa. Keskittyisittekö ihan muihin asioihin kuin B-P?

Jos haluat oppia lukemaan rivien välistä

Mitä joku tarkoittaa, kun hän kirjoittaa niin tai näin?
Mitä toinen tarkoittaa oikeasti sanoillaan?
Osaatko lukea rivien välistä? Huomaatko miten sinuun yritetään koko ajan vaikuttaa?

Ensimmäinen ohje: ole hiljaa, tarkkaile, tarkkaile ja vielä kerran tarkkaile.

Havainnoista ja kokemuksista syntyy mieleen kirjasto, jota osaa käyttää tiedostamatta.

Tässä on muutama hyvä kirja:

Aristoteleen Retoriikka: Nykyaikanakin hyvät puhujat käyttävät Aristoteleen "kaavaa". Ehkä tiedostaen tai tiedostamatta. Retoriikka on hyvin mielenkiintoinen ja hyödyllinen asia.

Antti S. Mattila: Näkökulman vaihtamisen taito: Tästä on apua tarkkailemisessa, ja hyötyä siihen, että osaisi itsekin vaihtaa näkökulmiaan.

Mainonta ja politiikka käyttävät tiettyjä mielenvaikuttamiskeinoja. Niiden tunnistamista sanotaan medialukutaidoksi. Kriittinen medialukutaito kannattaa opettaa lapsilleen jo kun he ovat pieniä. Nykyään asiaa voi tietysti opiskella verkossa.

Lahkot, kultit ja esimerkiksi jotkut verkostomarkkinointiyritykset yrittävät vaikuttaa ihmisiin pelottavan samalla tavalla. Mutta se ei ole enää kovinkaan pelottavaa, kun tavat oppii huomaamaan. Pelottavaa on se, kun aina kuitenkin on ihmisiä, jotka sinisilmäisesti uskovat mitä heille vakuutetaan.

Petteri Haipolalla on Suomen laajimmat sivut aiheesta.

Kuluttajavirastolla on hyvä ohje siihen kuinka verkostomarkkinointia suosittelevaa jälleenmyyjää voi testata. Siellä kerrotaan myös muista huijauksista. Huom! Suomessa toimii myös rehellisiä verkostomarkkinointifirmoja! Eivät kaikki ole huijareita.

Wikipediassa kerrotaan vaarallisen lahkon pääpiirteistä. Netissä on ollut aikoinaan hyvä pyramidipelisivusto. Siellä oli sivu, jossa verrattiin vaarallisen lahkon ja pyramidihuijauksen tunnusmerkkejä toisiinsa. Valitettavasti tuota sivustoa ei ole enää.

Äkkiä muistelisin, että yhteisiä piirteitä olivat (lihavoidut lainakset Wikistä aiheesta vaarallinen lahko, kursiivilla omaa tekstiä liittyen bisnesmaailmaan):

• Johtaja ja johtajat ovat aina oikeassa, johtajaa on aina toteltava (heitä on ihaltava koska he ovat päässet superhypertasolle)
  
• Vain liikkeen opit ovat oikeita ja ne ovat arvostelun yläpuolella (muut ovat vain kateellisia)
  
• Kaikki tai ei mitään -periaate: jos haluaa kehittyä henkisesti, on otettava kaikki, mitä liike tarjoaa. (siis käytä vain meidän yrityksemme pesuaineita ja tuotteita, käytä vapaa-aika yrityksen hyväksi)
  
• Kriittisen ajattelun kieltäminen ja siitä syyllistäminen (tällä keinolla ihan varmasti rikastuu, sun täytyy vain uskoa tähän ja tehdä kovasti töitä, älä anna epäuskolle valtaa, jos et onnistu, et ole tehnyt tarpeeksi työtä)
  
• Jäsenen eristäminen ulkomaailmasta: entiset kokemukset ovat arvottomia, jäsenen on pakko muuttaa yhteisöön. (bisnesmaailmassa ei tietenkään muuteta mihinkään yhteisöön, mutta suositellaan, että aika käytettäisiin vain muidenkin saman firman jälleenmyyjien kanssa. Kriittisiä muita ihmisiä on kartettava)
  
• On pakko hankkia lahkoon uusia jäseniä. (on hankittava uusia jälleenmyyjiä)
  

Tämä aihe nyt karkasi vähän käsistä. Minusta vain tuntuu pahalta, että ihmisten hyväuskoisuutta käytetään hyväksi. Olen ennenkin tutkinut netistä näitä pyramidijuttuja. Ainakin silloin, kun joku epäillyttävä jälleenmyyjä yrittää puhua minut tai jonkun tuttuni ympäri.

Mutta toisaalta en ole enää niin kriittinen ja skeptinen kuin joskus ennen. Nyt puhun kaikesta uudesta ja oudosta. Olenhan utelias luonne. Mutta suosittelen kyllä kaikkia tutustumaan Skepsiksen sivustoon, jossa kerrotaan Ihmeellisestä maailmasta. Sieltä voi saada lisätietoa siihen, miten meihin vaikutetaan.

Kultainen keskitie on hyvä tässäkin asiassa. Kohtuus. Asiat eivät ole niin mustavalkoisia. Selittämätöntä ja henkistä tarvitaan. Jumalaa tarvitaan.

(Miten ihmeessä taas kirjoitin lopuksi henkisyydestä, vaikka piti kirjoittaa retoriikasta?)

ps. Olen lukemassa nyt Esko Valtaojan Kotona maailmankaikkeudessa -kirjaa. Äärettömän mielenkiintoinen ja hauska! Suosittelen! :) Voitti vuoden 2002 Tieto-Finlandian.

Time is just an instant

zen + simplicity = zimplicity:
The tale of one who falls in love too easily.

Zen-tarinoita

Etsin erästä zen-tarinaa, jossa munkki saa vauvan hoitaakseen. Löysin sen täältä:

Zen-tarinoita.

Siellä onkin todella monta vanhaa, hyvää zen-tarinaa suomennettuna! Ihastuin ikihyviksi tästä löydöstä.

Sivuilla pyydetään myös omia kommentteja tarinoihin. Minusta zen-tarinoita ei kuulu selittää sanallisesti, vaan ne pitää oivaltaa kokemusperäisesti. Se on paljon parempi tapa. Oivaltaminenhan on sitä. Ehkä ensimmäinen tarina ei aukea, eikä toinen. Ehkä vasta se sadas tarina tulee tajutuksi, ja kun sen oivaltaa, ymmärtää muutkin.

Mikä oli se etsimäni tarina. No, tietenkin tämä: Vai niin.

ValokuvaTorstai

"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"

(Douglas Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall.)

ValokuvaTorstain 109.haaste.