Julkaisin uuden runokirjan nimeltä Ikirouta sulaa

Julkaisin pitkästä aikaa uuden runokirjan. Minulla oli tarve palata hetkeksi runouden maailmaan kaiken tämän politiikan keskeltä.

Mietin ensin, että voisin sen jälleen tehdä omakustanteena, mutta moni asia loksahti paikoilleen siten, että kirjani kustansi uusi, pieni kustantamo nimeltä Kustannus Mäntypuro.

Se miten kaikki tapahtui on kerrottu hyvin tässä paikallislehti Rantalakeuden haastattelussa. Julkkarit olivat 13.9.2018 Limingan kirjastossa. Siitä on katsottavissa myös tallenne Youtubessa. Se alunperin kuvattiin itselle, mutta päätettiin myös julkaista muillekin. Siksi ääni ei välttämättä ole paras mahdollinen, mutta kokeilkaa kuunnella.

Nyt sitten tänään runosunnuntaina ilmestyi Kirja vieköön -blogissa ensimmäinen kirja-arvio.

Kannattaa tutustua arvioon!

Kirjaa voi tilata suoraan kustantajalta tai minulta (heidikatriina (at) gmail.com). Hinta on sama kummassakin tapauksessa eli 15 € (+ 2 € postituskulut).

Jos ei halua tilata kirjaa itsellesi, voi myös tehdä lähikirjastoon hankintapyynnön. Sitä varten tarvitsee kirjan ISBN-numeron, joka on  ISBN 978-952-69082-0-5.  Hankintapyynnön tietysti tehdä vaikka kirjan tilaisikin. Näin mahdollisimman monille tulee mahdollisuus tutustua tähän runokokoelmaan. On hienoa, että meillä Suomessa on vielä näin toimiva ja laaja kirjastolaitos.

On ollut upeaa taas päästä lausumaan uusia runoja eri tilaisuuksiin. Odotan innolla seuraavaa mahdollisuutta mennä ja kertoa runoudesta sekä lausua ihmiset rentoutuneisuuden tilaan.

Kuulemma runoni voivat aiheuttaa leijumista.

*****
Lisään tähän postaukseen uusia arvioita, joita löydän:

7.10.2018 Kirjoittajan talossa

Kolme lyhyttä arviointia. Avainsanat: Kaisa, Jarmo ja SusuPetal

Kolme kirjaa, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen viime aikoina. 

Luin heinäkuussa 2013 Kaisa Halmkronan runoteoksen nimeltä Kierre. Luin sen jo ennen julkkareita. Kaisa, kun on ystäväni, ostin jo häneltä sen päivää ennen. Kirja on totta, vaikka tietenkin lienee sekoitus fiktiota. Mutta ne tunteet siinä ovat totta. Ja totisesti siinä on aikamoinen loppu!  Mutta minä itse en olisi hyväksynyt mitään muuta loppuratkaisua kuin sen minkä Kaisa siihen kirjoitti. Niin moni kirja lässähtää lopuksi, mutta tässä oli täydellinen päätös tarinalle.
Kaksi tätä kattavampaa Kierre-arvostelua löytyy tästä linkistä.

*

Elokuussa 2013 Qstockin aikana istuin Tähtitornin kahvilassa ja luin kerralla Jarmo Stoorin kirjan Haave ihmisestä. En pitänyt ollenkaan Jarmon aikaisemmasta kirjasta, jonka on Jeesuksen saappaanjälki. Mutta tästä taas tykkäsin todella paljon! Jarmo osaa kirjoittaa erittäin koskettavasti ja kauniisti rakkaudesta. Kirjassa on kyllä paljon rankkoja lukujakin, mutta onneksi kirjassa on sitä rakkautta. Niin kuin elämässäkin. Koska kirja on Nisperon Kahvilakirja, johon sai kirjoittaa omat kommentit, kirjoitin sinne heti tuoreelta mitä pidin.  (Kaisankin kirja on ns. Kahvilakirja, joten samalla kirjoitin Kaisan lukukappaaleeseen myös ajatukseni) Haave ihmisestä -kirjasta en löytänyt yhtään arvostelua netistä! Onpa huono juttu! Se kyllä ansaitsisi tätä minun lyhyttä raapaisua pitemmän arvion. Täällä Mesenaatti-sivuilla kuitenkin kerrotaan lisää kirjan juonesta ja taustoista. Kirjaan kuuluu myös mukaan myös äänikirja eli CD, jossa Jarmo lukee kirjaansa Heikki Hallanoron säestäessä taustalla.

*

Marraskuussa 2013 kävin Helsingissä ja samalla tutustuin SusuPetalin ja Johanna Virtasen taidenäyttelyyn. Olipas ihana tavata SusuPetal kaikkien näiden vuosien jälkeen ensimmäisen kerran ja todeta, että yhtä mukava hän siinä kahvipöydässä kuin blogissaan. Ostin häneltä taulunkin. Samalla sain myös lahjaksi kirjan SusuPetalin kirjan Goottiemon kauhujen lipas. Olipas mainio kirja. Niin sujuvalla ja samalla mielenkiintoisella tavalla hän osaa kirjoittaa. Ja heti ajattelinkin, että runoilijaystäväni Kaisa myös pitäisi tästä. Hänkin on tekemässä uutta kirjansa käsikirjoitusta niin kuin itsekin olen tekemässä uutta runokokoelmaa. SusuPetalin kirjan aihe sovi meille todella mainioti. Annoin kirjan Kaisalle lainaksi, ja arvasin oikein -  Kaisa tykkäsi.
Kirjavinkeistä löytyy tämän kirjan arvostelu.

*

Kierteen ja Haave ihmisestä kirjan on julkaissut Nisperon Kahvilakirjat. Goottiemon kauhujen lipas on omakustanne. Näköjään ostan tai saan kirjoja nykyään suoraan kirjoittajilta - ja niissä on omistuskirjoitus. Lähikirjallisuutta ilman välikäsiä. Niin kuin lähiruokaa?

SusuPetalin taulu on  nyt keittiössäni.

Omakustantamisesta jälleen kerran

En ole ehtinyt kirjoitella mitään taas vähään aikaan, mutta ei hätää! K-blogista löytyy haastatteluni, joka on tehty sähköpostitse. Kerron kokemuksiani Syntymä-runokokoelman julkaisemisesta. Siitä millainen prosessi se on ollut.

Jenni on hyvin tiivistänyt asian ja kirjoittaa mielenkiintoisesti muutenkin sitaattien väliin. Kommenttilaatikkoon on myös tullut huomionarvoisia kommentteja. Itse en ole ehtinyt vielä osallistua keskusteluun.

Blogini vakiolukijoille Jennin blogikirjoitus myös tarjoaa ihan uuden puolen minun kirjoittamistyylistäni. Huomasin, että kirjoitan ihan eri tavalla tähän blogiin kuin sähköpostiin. Vai huomaatteko te mitään erilaista?

Runoilu jatkuu. Viikonloppuna esitin runojani yli satapäiselle yleisölle. Suurin yleisöni tähän mennessä.

Runoilijan sydän

Kaunis sydän runoiljaystävältäni saadussa "kukka", jonka sain julkkari-iltana.

Toivottavasti tuo kasvi eli muratti kasvaa ja rönsyile vuosikausia ilonani.

Rönsyilee kuin runot.

Nyt olen saanut monta erilaista arviota kokoelmastani nettiin. Jokainen niistä on tehnyt minut iloiseksi. Omakustantajana jokainen arvostelu on ihme tässä kirjoja tulvillaan olevassa maailmassa.

Uusimmat arvioinnit löytyvät seuraavista kirjablogeista:

Marja-Leenan kirjahylly  ja  K-blogi -koko lailla kirjallisesti

Uusia arvosteluja odotellessa suunnittelen, että tilaisin lempirunoilijani Kai Niemisen uusimman käännösteoksen nimeltä Wumenkuan - Aukottoman portin puomi.

Ilmianna kirjablogi!

Käytän toistamiseen omaa kuvaani. 

Ensimmäisen kerran käytin sitä tässä postauksessa vuonna 2007.
Sekin postaus liittyy tähän asiaan.

Selailin äsken blogimaailman kirjablogeja. Niitä on valtava määrä!!! Ihmiset lukevat ja kirjoittavat lukemastaan. Se on hienoa, mutta...

Nyt tulee se mutta.

Mutta missä ovat blogit, joissa arvioidaan runokirjoja? En aivan heti niitä löytänyt. Muutamissa kirjablogeissa oli muutamia arvioita. Eihän voi olla, että minä itse olen ainoa, joka tehnyt enemmänkin runoarvosteluja? Esimerkiksi omakustanteista ja pienten kustantamojen kirjoista tänne. 

Koetaanko runous sellaiseksi kirjallisuuden osa-alueeksi, jota vain ns. oikeat kriitikot voivat arvostella? Mutta eihän se niin ole. Runous on sellaista, jota jokainen voi arvostella vapaasti. Runoudessa jokainen tulkinta on oikea. Se, miltä lukijasta tuntuu, on totta. 

Onko niin, että runot tulevat usein niin lähelle ja herättävät sellaisia tunteita, että niistä on vaikea kirjoittaa? Tuntuu liian avoimelta kertoa runouden herättämistä tunteista, jos ei ole käytössä kriitikon työkaluja ja termejä. Onko siitäkin vaikea kirjoittaa, jos runot eivät herätä lukijassa mitään tunteita ja ajatuksia? Tuntuuko lukijasta siltä, että itsessä on jotain vikaa jos ei ns. ymmärrä runotta. Mutta ei se nyt ihan niinkään ole. 

Mikään ei ole yksiselitteistä, mustavalkoista.

Uskoisin ja toivoisin, että runoutta luetaan silti. Haluaisin, että blogeissa kirjoittaisiin runokirjoista ennakkoluulottomasti. Niistä omakustanneisistakin.

Joten ilmianna minulle kirjablogi, joka arvostelee runoutta! Ilmianna omasi tai kaverisi blogi.

Voin lähettää bloggarille Syntymä-runokokoelmastani arvostelukappaleen postitse ihan niin kuin lehtiin ja nettikritiikkijulkaisuihin lähetetään. Sitoumuksetta. Arvostelu ehkä tehdään, tai ehkä ei tehdä. Ei sitä koskaan tiedä. :)

Sähköpostiosoitteeni on: heidikatriina (at) gmail.com

Ilmiannon voi tehdä myös kommenttilootaani...