Hauskaa vappua 2011!

Tein simaa ja munkkeja pitkästä aikaa itse. Viime kerrasta on yli 10 vuotta aikaa.

Hyvää ja omanlaista äitienpäivää!

Meidän perheen perinteeksi näköjään muodostuu se, että edellisenä päivänä minä teen äitienpäiväkakun siihen pisteeseen saakka, että tytöt voivat sen koristella yhteistuumin. Tällä kertaa olin koristelun aikana kohentelemassa grillikatoksessa hiillosta. Paistoimme nimittäin koristelun jälkeen loput vaahtokartit nuotiolla.

Nyt he saivat aikaan näin upean kakun! Itsekään en olisi osannut koristella noin mahtavaksi kakkua! Tyttöjen iät sentään ovat "vain" 5,5 v, 7 v ja  9v. Saa nähdä minkälainen upeus ensi vuonna syntyy.


Hyvää äitienpäivää kaikille! Tehkää päivästä oman näköinen!

Myöhäiset ystävänpäiväjorinat

Myöhästyneet ystävänpäiväterveiset blogini lukijoille!

En ole ehtinyt bloggaamaan kunnolla 14.2. lähtien. Torstaina tuli nimittäin MeNaiset ja siinä oli niin helppo ja herkullinen menu, että päätin yllättää mieheni loihtimalla juhlaa arjen keskelle.

Ostin jopa uuden vahakankaan ja tulppaaneja. Laitoin ainekset etukäteen valmiiksi, ja kun lapset olivat nukahtaneet, suoritin viimeistelyn. Ja sitten saapuikin yllättynyt puoliso kotiin. Niin, kerrankin ei ollut odottamassa makaronipataa tai kalapuikkoja...

Tarjolla oli:
Tulinen tomaattikeitto
Pähkinälohi ja rucolaperunat
Hunajaa hunajaiselle -jälkiruoka

sekä juomana alkoholitonta valkoviiniä.

Pähkinälohi oli viedä kielen mennessään. Tiedättekö, kun saa sellaista ruokaa suuhunsa, että silmät menevät kiinni ja kuuluu hiljainen mmmmmm.

Tuota pitää harrastaa useamminkin. Ei vain ystävänpäivänä. Jos pariskunta ei pääse ravintolaan syömään, ravintola voi tulla kotiin. Vaatii vain hieman viitseliäisyyttä ja halua. Eikä kukaan lapsistakaan herännyt ruokailun aikana.

Ystävänpäivästä jäi muistokin uuteen vahakankaaseen eli kerniliinaan. Se on tuo sydänjälki. Aluksi luulin sitä rasvatahraksi. Liina on uutuus ja hintava. Se on päältä kangasmainen ja alla on se muovinen, liukas pinta. Ei auttanut tiskiaine, yleispesuaine eikä edes Tabort. Sitten tajusin, että juuri tuossa kohtaa oli ollut mieheni jälkiruokakuppi. Se oli siis hunaja-voisekoistuksessa paahdettuja päärynän ja artisokan viipaleita. Taisin laittaa annoksen liian kuumana pöydälle, Kuumuus sai aikaan tuon jälkeen.

Vähän harmittaa, mutta onhan tuo sentään sydän. Ostin tänään viisi mustaa tablettia suojamaan vahakangasta ja yksi tietysti peittää jäljen. Varmistuksen varmistus. Pidän itse kovasti tuosta kankaan väristä ja liina pysyy hyvin pöydältä. Tarhat lähtevät aika helposti irti kangasmaisesta pinnasta. Saa tosin nähdä miltä se näyttää puolen vuoden kuluttua.

... ai, miksi en sitten kirjoitellut perjantainakaan? No, kun aineksia, joita olin hankkinut reseptejä varten, jäi käyttämättä. Joten tein eilenkin erilaista ruokaa (tomaattimehu ja rucola piti käyttää loppuun) ja tänään tein kookosmaidosta jälkkäriä. Saa nähdä ryöpsähtääkö tämä käsistä vai palaanko taas tuolle taatulle maksalaatikko-kalapuikko-makaronilaatikko-linjalleni.

ValokuvaTorstai: voima

Siemenvoimaa!

Kurpitsansiementen ravintoarvo /100 g: Energiaa 2264 kJ (541 kcal), Rasvaa 45,9 g, joka on pääosin hyvää pehmeää rasvaa, Proteiineja 24,5 g, Hiilihydraatteja 13,9 g. Kurpitsansiemenissä on runsaasti rautaa, sinkkiä, magnesiumia ja E-vitamiinia sekä kohtuullisesti kaliumia, fosforia, kuparia ja seleeniä sekä kuitua. Lisäksi siemenissä on A- sekä B 1- ja B 2- vitamiineja

Pellavansiemenissä on noin 30% pellavansiemenöljyä, joka sisältää runsaasti välttämättömiä rasvahappoja.

Auringonkukansiemenissä on runsaasti sinkkiä ja B1-vitamiinia.

Seesaminsiemenissä on runsaasti kalsiumia.

ValokuvaTorstaissa aiheena voima.

Millaistahan elämä on 20 vuoden kuluttua?

Luen reseptiä suoraan netistä samalla, kun teen ruokaa.

Ostin itselleni joulun jälkeen ALE:sta "pienen"joululahjan: kannettavan tietokoneen.
Eilen nörttäsin kotiin oman kotiverkon. Tässä koneessa on WLAN-ominaisuus, joten ei tarvita johtoja päästäkseen nettiin.

Nyt siis isäntä voi iloisesti istua omalla koneella, netissä, ja minä voin kirjoitella vaikkapa keittiössä tai makuuhuoneessa omia juttujani. Niin tapahtuu esimerkiksi tälläkin hetkellä, kun tätä kirjoitan... ;)

Eilen etsin netistä sitten reseptiä adzukipapuja varten. En ole tottunut papukokki, joten apua piti saada. Johan sitä löytyi. Tein papupyöryköitä.

Valmiita adzukipapupyöryköitä tai -pihvejä.

Tässä tuli mieleeni, että eikös joskus parikymmentä vuotta sitten nauruskeltu ajatukselle kotitietokoneista, joita voisi käyttää vaikka kokatessa? Nyt se on todellisuutta.

Mille kehitysajatuksille tänään naureskellaan? Ei kannattaisi... sillä se voi olla ihan totta 20 vuoden kuluttua!