Julkaisin uuden runokirjan nimeltä Ikirouta sulaa

Julkaisin pitkästä aikaa uuden runokirjan. Minulla oli tarve palata hetkeksi runouden maailmaan kaiken tämän politiikan keskeltä.

Mietin ensin, että voisin sen jälleen tehdä omakustanteena, mutta moni asia loksahti paikoilleen siten, että kirjani kustansi uusi, pieni kustantamo nimeltä Kustannus Mäntypuro.

Se miten kaikki tapahtui on kerrottu hyvin tässä paikallislehti Rantalakeuden haastattelussa. Julkkarit olivat 13.9.2018 Limingan kirjastossa. Siitä on katsottavissa myös tallenne Youtubessa. Se alunperin kuvattiin itselle, mutta päätettiin myös julkaista muillekin. Siksi ääni ei välttämättä ole paras mahdollinen, mutta kokeilkaa kuunnella.

Nyt sitten tänään runosunnuntaina ilmestyi Kirja vieköön -blogissa ensimmäinen kirja-arvio.

Kannattaa tutustua arvioon!

Kirjaa voi tilata suoraan kustantajalta tai minulta (heidikatriina (at) gmail.com). Hinta on sama kummassakin tapauksessa eli 15 € (+ 2 € postituskulut).

Jos ei halua tilata kirjaa itsellesi, voi myös tehdä lähikirjastoon hankintapyynnön. Sitä varten tarvitsee kirjan ISBN-numeron, joka on  ISBN 978-952-69082-0-5.  Hankintapyynnön tietysti tehdä vaikka kirjan tilaisikin. Näin mahdollisimman monille tulee mahdollisuus tutustua tähän runokokoelmaan. On hienoa, että meillä Suomessa on vielä näin toimiva ja laaja kirjastolaitos.

On ollut upeaa taas päästä lausumaan uusia runoja eri tilaisuuksiin. Odotan innolla seuraavaa mahdollisuutta mennä ja kertoa runoudesta sekä lausua ihmiset rentoutuneisuuden tilaan.

Kuulemma runoni voivat aiheuttaa leijumista.

*****
Lisään tähän postaukseen uusia arvioita, joita löydän:

7.10.2018 Kirjoittajan talossa

Pia Ronkainen: Keinu

"Menneisyys seuraa meitä kuin askeleet lumessa

Keinu kuvaa kahden ihmisen ennalta arvaamatonta saapumista risteykseen. Törmäys on väistämätön, mutta sen tuloksena aukeaa vapaus ja rauha menneisyyden haamuista. 

Keinu liikkuu saumattomasti alisen ja reaalimaailman häilyvällä rajalla. Se on täynnä psykologista jännitystä, se pelottaa, inhottaa mutta se myös lohduttaa."

Ylhäällä on poimintoja kirjan esittelytekstistä. Keinun julkistamistilaisuus pidettiin 26.6.2015 Tähtitornin kahvilassa.  Olin paikalla ja ostin kirjan heti luettavaksi. Kirja kuuluu Nisperon Kahvilakirjasarjaan.

Luin kirjan kolmessa päivässä. Kirja on erittäin mukaansa tempaava ja jännittävä. Minun oli pakko lukea se mahdollisimman pian, jotta saisin tietää miten siinä käy ja mitkä olivat ne piilotetut salaisuudet.

Kirja on rytmitetty juuri sopivalla tavalla. Luvut ovat lyhyitä. Kirjassa tapahtuu koko ajan jotain, jonka takia ei vain voi laskea sitä käsistään. Kirjassa on monia tärkeitä henkilöitä, mutta ehkä tärkeimmät ovat sittenkin Maria ja Paulus. Välillä katsotaan tapahtumia Marian silmin ja välillä Pauluksen kannalta. Myös muidenkin näkökulmasta paljastetaan asioita sopivasti pala kerrallaan.

Oli mieleenkiintoista lukea kirjaa, jossa tapahtumat sijoittuvat minulle tuttuihin paikkoihin. Puhutaan Tyrnävästä, käydään Limingassa, uidaan Zimmarissa ja syödään Pömilässä. Niin kovin tuttua. Muutenkin Pia Ronkaisen tekstit tuntuvat siltä kuin lukisi kirjettä hyvältä ystävältä. Kirjan kieli on sopivasti runollista, mutta silti helppoa luettavaa.

Mietin, että onko tämä romanttinen viihdekirja? Ei se ihan ole. Siinä on niin paljon samanlaista kauhua kun Stephen King voisi kirjoittaa. Mutta siinä on kuitenkin aika suuressa osassa Marian ja Pauluksen välinen suhde. Tarjolla on myös sopivasti erotiikkaakin. Tätä kirjaa on oikeastaan hyvin hankala lokeroida, mutta se ei haitannut lukunautintoa. Minä todellakin eläydyin Marian tunnetiloihin. Jännitin, olin paniikissa, pelkäsin, huoahdin helpotuksesta.

Kirjassa on paljon yliluonnollisia juttuja. Vai ovatko ne sittenkään aaveita? Vai onko ne mielenterveyden järkkymistä ja pelkkää mielikuvitusta, harhaa? Lukija voi sitäkin itse miettiä.

Nämä aaveet voi myös ymmärtää vertauskuvainnollisesti. Kirjassa Pia Ronkainen kuvaa muutamia suomalaisissa perheissä tapahtuvia kauheuksia, jotka ovat niin mustia ja synkkiä, että niistä todellakin jää haamuja perinnöksi sukupolvelta toisille. Kyllähän te tiedätte mitä voi tapahtua suomalaisten perheiden kodeissa, piilossa seinien takana. Asioita, joita salataan ja hävetään. Ehkä se suunnaton häpeä jääkin leijumaan punaisten tupien ylle, pihakeinujen viereen ja jokien varsille haamuina ja epämääräisenä ahdistuksena. Ehkä sen Maria kohtasi, kun muutti vanhaan syrjäiseen taloon Tyrnävälle.

Kirjasta jäi minulle hieman surullinen olo. En voi sille mitään. Vaikka olen tottunut lukemaan hyvinkin rankkoja kirjoja, niin tämä aiheutti ahdistuksen tunteita enemmän kuin esimerkiksi raaka rikosromaani. Luin tätä ennen Gillian Flynnin "Teräviä esineitä", eikä se ollut yhtään niin jännittävä kuin Pia Ronkaisen kirja. Minulla meni kuukausi, että sain Flynnin kirjan luetuksi.

Jäin myös miettimään näitä kaikkia mahdollisia vertauskuvia. Miksi kirjassa oli sellainen loppu? Mitä seuraavaksi tapahtuu? Onko taloon sittenkään tullut rauha?

Kirja oli helppo lukea, mutta se ei päästä lukijaa helpolla irti - loppujen lopuksi.

***

Lisätietoja:

Pia Ronkaisen blogi

Pia Ronkaisen FB-sivut

Kirjan hienon kansikuvan on tehnyt Raija Kristo.  Katsokaapa sitä tarkkaan.

Lukekaa myös tekemäni arvio Pia Ronkaisen aikaisemmasta kirjasta Äären ympärillä on kylmä muuri.

Syntymää saa vielä

Kannen kuvitusta. Tämä puu sijaitsee Tyrnävällä. Enpä silloin tiennyt, kun valokuvan otin, että käytän sitä kirjani kannessa. Enkä tiennyt sitä, että nykyisin ajan hyvin usein tuon puun ohi, koska sen lähistöllä asuu nykyisin minulle tärkeitä ihmisiä.

Syntymä-runokokoelmaa ei enää löydy kirjahyllystäni kuin kaksi kappaletta. Yksi on puhdas. Toisessa on merkintöjä, koska käytän sitä runonlausuntakeikoillani. Mutta jos joku haluaa vielä sen itselleen, sen voi tilata suoraan netistä.

Katsoin mitä kirjani maksaa juuri nyt 14.8.2014 eri nettikaupoissa.

cdon.com: 6,95 €

Adlibris: 4,70 €

suomalainen.com 5,30 €

Mistähän johtuu hintaerot? Hmmm... ehkä toisessa nettikaupassa postimaksut ovat suuremmat kuin toisessa. 

Minä yritän olla tilaamatta itselleni lisää kirjoja myyntiin.Kirjoitan uutta kokoelmaa. Keskityn siihen.  Olen jo lukenut ainakin yhdessä tilaisuudessa ihan uusia runoja. On uusien runojen aika. 

Kolme lyhyttä arviointia. Avainsanat: Kaisa, Jarmo ja SusuPetal

Kolme kirjaa, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen viime aikoina. 

Luin heinäkuussa 2013 Kaisa Halmkronan runoteoksen nimeltä Kierre. Luin sen jo ennen julkkareita. Kaisa, kun on ystäväni, ostin jo häneltä sen päivää ennen. Kirja on totta, vaikka tietenkin lienee sekoitus fiktiota. Mutta ne tunteet siinä ovat totta. Ja totisesti siinä on aikamoinen loppu!  Mutta minä itse en olisi hyväksynyt mitään muuta loppuratkaisua kuin sen minkä Kaisa siihen kirjoitti. Niin moni kirja lässähtää lopuksi, mutta tässä oli täydellinen päätös tarinalle.
Kaksi tätä kattavampaa Kierre-arvostelua löytyy tästä linkistä.

*

Elokuussa 2013 Qstockin aikana istuin Tähtitornin kahvilassa ja luin kerralla Jarmo Stoorin kirjan Haave ihmisestä. En pitänyt ollenkaan Jarmon aikaisemmasta kirjasta, jonka on Jeesuksen saappaanjälki. Mutta tästä taas tykkäsin todella paljon! Jarmo osaa kirjoittaa erittäin koskettavasti ja kauniisti rakkaudesta. Kirjassa on kyllä paljon rankkoja lukujakin, mutta onneksi kirjassa on sitä rakkautta. Niin kuin elämässäkin. Koska kirja on Nisperon Kahvilakirja, johon sai kirjoittaa omat kommentit, kirjoitin sinne heti tuoreelta mitä pidin.  (Kaisankin kirja on ns. Kahvilakirja, joten samalla kirjoitin Kaisan lukukappaaleeseen myös ajatukseni) Haave ihmisestä -kirjasta en löytänyt yhtään arvostelua netistä! Onpa huono juttu! Se kyllä ansaitsisi tätä minun lyhyttä raapaisua pitemmän arvion. Täällä Mesenaatti-sivuilla kuitenkin kerrotaan lisää kirjan juonesta ja taustoista. Kirjaan kuuluu myös mukaan myös äänikirja eli CD, jossa Jarmo lukee kirjaansa Heikki Hallanoron säestäessä taustalla.

*

Marraskuussa 2013 kävin Helsingissä ja samalla tutustuin SusuPetalin ja Johanna Virtasen taidenäyttelyyn. Olipas ihana tavata SusuPetal kaikkien näiden vuosien jälkeen ensimmäisen kerran ja todeta, että yhtä mukava hän siinä kahvipöydässä kuin blogissaan. Ostin häneltä taulunkin. Samalla sain myös lahjaksi kirjan SusuPetalin kirjan Goottiemon kauhujen lipas. Olipas mainio kirja. Niin sujuvalla ja samalla mielenkiintoisella tavalla hän osaa kirjoittaa. Ja heti ajattelinkin, että runoilijaystäväni Kaisa myös pitäisi tästä. Hänkin on tekemässä uutta kirjansa käsikirjoitusta niin kuin itsekin olen tekemässä uutta runokokoelmaa. SusuPetalin kirjan aihe sovi meille todella mainioti. Annoin kirjan Kaisalle lainaksi, ja arvasin oikein -  Kaisa tykkäsi.
Kirjavinkeistä löytyy tämän kirjan arvostelu.

*

Kierteen ja Haave ihmisestä kirjan on julkaissut Nisperon Kahvilakirjat. Goottiemon kauhujen lipas on omakustanne. Näköjään ostan tai saan kirjoja nykyään suoraan kirjoittajilta - ja niissä on omistuskirjoitus. Lähikirjallisuutta ilman välikäsiä. Niin kuin lähiruokaa?

SusuPetalin taulu on  nyt keittiössäni.

Yhteisellä tiellä -antologian julkistamistilaisuus!

Tuoreet kirjat sylissä. Kannen kuvan on maalannut Maija Ahola.

Oulun ympäristön kynäilijät ry on tehnyt yhdistyksen ensimmäisen antologian. Kirjat saapuivat tänään painosta Liminkaan. Olen ollut mukana antologian työryhmässä.

Antologian julkistamistilaisuus järjestetään Wanhan ajan joulun yhteydessä Limingan lukion Heikki Sarvela -salissa 30.11.2013 klo 12. Kirjaa voi myös ostaa meidän yhdistyksen myyntipöydästä joulutorilla sisätiloissa.

Kirjan hinta on 20 euroa. Pehmytkantisessa kirjassa on 103 sivua sisältäen 8 sivuisen valokuvaliitteen. Kirja on painettu Kustannus HD:lla.

Yhteisellä tiellä –antologiaan on koottu Oulun ympäristön kynäilijät ry:n jäsenten tarinoita ja runoja sekä valokuvia ja kuvia maalauksista. Antologian nimi kuvastaa yhdistyksemme jäsenten yhteistä matkaa monitaiteellisella luovuuden tiellä. 

Matkalla ollaan niin Suomessa kuin kaukana ulkomailla. Tekstit kertovat myös lapsuuden rakkaista kotimaisemista ja pihapiireistä sekä tämän päivän tavallisesta elämästä. Kodista lähdetään liikkeelle ja kotiin halutaan palata. Tarinat hehkuvat lämpöä ja maistuvat todelle. Runoissa maataan riippumatossa, ihmetellään luontoa tai eksoottista ympäristöä. Niissä pohditaan elämän tärkeitä kysymyksiä ja ollaan olemassa vahvasti aistien tässä hetkessä. Runomuotokuvissa katsotaan lempeästi ja samalla tarkasti ihmistä. Mukana on myös kirjoituksia kaikenlaisista sattumuksista ja erilaisista arkielämän ilmiöistä. Jokaisessa tarinassa ja runossa on vahvasti näkyvissä kirjoittajan oma tapa ilmaista itseään ja ajatuksiaan. 

Tarinoiden ja runojen tunnelmaa täydentävät valokuvat sekä maalaukset, jotka ovat kirjoittajien omia töitä. Tervetuloa monipuoliselle poikkitaiteelliselle yhteiselle matkalle!

Antologian tekemisessä mukana ollet yhdistyksemme jäsenet: Maija Ahola, Anja Garanvölgyi, Timo Remes, Heidi Rundgren, Liisa Eklund, Vieno Myllylä, Lauri Myllylä, Pirkko Moisander, Marjatta Peräläinen, Elisa Kelhä, Anna-Maria Rönkkö, Helena Vähäsöyrinki, Pirkko Mattila, Eero Mattila, Terttu Häkkinen, Alli Kaski, Pentti Tuunainen, Terttu Välikangas, Rita Magga-Kumpulainen, Erkki Saikkonen, Anneli Tahkola ja Helena Sydänmetsä.

Joko olisi uuden aika?

Olisikohan jo aika kirjoittaa uusi runokokoelma tai jopa jokin muu kirja, 

kun Syntymä-runokirjat alkavat loppua? (minulta laatikosta, netistä niitä vielä kyllä saa)

Pia Ronkainen: Äären ympärillä on kylmä muuri

Kreetalla Agia Marinan rannalla

"Ydinperheissäkin riidellään, sisarukset saattavat ottaa rajusti yhteen, niin olen lukenut, mutta. Uudessa perheessä kaikki otetaan hyvin vakavasti, ettei säryttäisi taas, kokonaan hajottaisi. Kahden ihmisen rakastuminen johtaa siihen, että ollaan yhdessä vereslihalla ihottomia ja siinä sitten kasvaa yhteinen nahka, väkisinkin, jonkunlainen." (s. 87)

Otin Kreetan lomalle lukemiseksi Pia Ronkaisen kirjan Äären ympärillä on kylmä muuri (Impressio 2013). Pia Ronkainen on oululainen kirjailija ja kriitikko, joka asuu Tyrnävällä. Kansiteksti sanoo kirjan olevan kaunis ja koskettava pienoisromaani uusioperheen arjen ongelmista ja niistä selviytymisestä.

Ja sellainen se onkin. Itse elän uusperheessä. Kirjassa oli niin monta kohtaa ja lausetta, jotka melkein saivat minut itkemään. Se on paljon se. Hyvin todentuntuinen ja samaistuttava kirja. Lisäksi siinä on paljon runollista nautinnollista kieltä.

Esimerkiksi tämä:

"Meidän lähellä on monta autiotaloa, joissa vielä muutama vuosikymmen sitten asui ihmisiä, mutta nyt ne ovat yksinäisiä taloja, niiden ikkunoissa roikkuvat surulliset verhot ja niiden pihat ovat ummessa, kesäisin kasvien, talvisin lumen valtaamina." (s. 30)

Tai tämä:

"Äidin rakkaus oli isän mielestä ääretön ja siksi äiti lähti pois. Olen miettinyt mitä se tarkoittaa. Muistan niin vähän. Välähdyksiä. Aina en ole varma tapahtuivatko asiat jotka muistan oikeasti vai kuvittelenko. Joskus olen miettinyt, että jos lapsi jättikin äidin." (s. 42)

Kirjan kertojana on 16-vuotissyntymäpäiväänsä viettävä Emilia, joka asuu isänsä, äitipuolensa Sirpan ja sisarpuolensa Tiitun kanssa. Äiti on kadonnut Emilian elämästä. Kadonnut niin kuin usein erotilanteessa isät tekevät. Minun mielestäni kirjan tapahtumat sijoittuvat Tyrnävälle. Ei siinä sitä suoraan sanota, mutta naapurikunnassa Limingassa asuvana tunnistin kyllä paikan.

Emilia on runotyttö ja kova kirjoittamaan. Hän kirjoittaa päiväkirjaansa. Hän pohtii myös maailman pahuutta. Miksi joistakin tulee pahoja, terroristeja, jotka surmaavat viattomia? Hän miettii omaa pahuuttaan ja sitä kuinka hän inhoaa Sirpaa. Pahuus voi tulla myös kotikylälle. Naapurissakin voi tapahtua kauheita. Isä voi tappaa lapsensa, polttaa talonsa. Kukaan ei ole suojassa - lintukodossakaan.

Emilia vihaa sitä, että Sirpa ja Tiitu muuttivat heidän kotiinsa, mutta hän kuitenkin haluaa, että isä on onnellinen. Valtava taakka ja asia käsiteltäväksi nuorelle ihmiselle.

Mutta Emilian elämässä on myös rakkautta ja toivoa. Koskettava kirja vie valoon! Loppuratkaisun uskoo todeksi. Ainut huono puoli kirjassa oli se, että se oli niin lyhyt! Vain 126 sivua. Olisin halunnut tietää enemmän, olisin halunnut kulkea pitemmän matkan Emilian kanssa. Kirjassa kerrotaan asioista menneisyydestä ja myös tapahtumista 16-vuotissyntymäpäivän jälkeen. Mutta pääpaino on tuossa päivässä, jonka iltana tapahtuu jotain todella merkityksellistä.

Suosittelen kirjaa kaikille, jotka asuvat uusperheessä tai jotka suunnittelevat sen perustamista. On tämä hyvää lukemista myös ydinperheissä asuville. Sopii nuorille ja aikuisille.

Uusperheessä asuminen voi olla vaikeaa. Ihan niin kuin lasten saaminen tai avioituminen voi yllättää ydinperheelliset. Elämä voi olla vaikeaa - joka tapauksessa. Mutta jos ei uskalla elää, rakastaa ja antaa siipien kantaa, menettää paljon hyvää.

On uskoa, toivoa ja vapaana lentäviä lintuja.

******

Pia Ronkaisen seuraavan Välitiloja -kirjan (Nispero Kahvilakirjat) julkkareita vietetään 20.7.2013 Tähtitornin kahvilassa Oulussa. Aikaisempia julkaisuja: Runoromaani (ntamo 2010) ja Tango (ntamo 2012)

Zenmestari ja runous (asiaa myös vihasta)

Kaisa pohtii runouttaan blogissaan ja sai minutkin pohtimaan. Minä sain eilen luettua zenmastari Thich Nhat Hanhin kirjan Viha - viisautta sen hallitsemiseen (Basam Books). Hyvä kirja.

Siinä yllättäen Hanh kertoi myös runoudesta sivuilla 189 -190. Tai mikäpä yllätys se olisi, kaikki liittyvät kaikkeen tässä elämässä... Nimittäin huomasin alkaessani kirjoittamaan tätä kirjoitusta, että gnothi seauton kirjoitti myös tänään vihasta. Vihan ja runon päivä?

Hanh kertoo, että hän kirjoittaa runoja, mutta kuluttaa aikaa myös salaatin ja kurkkujen kasvattamiseen. Eräs  amerikkalainen buddhalainen tiedenainen oli kerran kysynyt häneltä, että miksei hän keskittyisi vain kauniiden runojen kirjoittamiseen, eikä tuhlaisi aikaa muuhun. Silloin hän kirjoittaisi enemmän runoja.

Zenmestari vastasi hänelle: "Rakas ystävä, jos en kasvattaisi salaattia, en pystyisi kirjoittamaan sellaisia runoja kuin nyt kirjoitan." Jos et elä keskittyneesti, tietoisen läsnäolon piirissä, jos et elä sydällisesti jokaista elämäsi hetkeä, et pysty kirjoittamaan. Et voi tuottaa mitään arvokasta, mitä voit tarjota toisille.

Zenmestarin mielestä runo on muille tarjoamasi kukka. Et voi pelkästään istua kirjoittamassa tarinaa tai novellia. Sinun on tehtävä muitakin asioita. Juot teetä, laitat aamiaista, peset pyykkiä ja kastelet vihannestarhaa.

Runo valmistuu kaiken aikaa, vaikka et sitä ajattelisikaan päivällistä perheelle tehdessäsi.

Thich Nhat Hahnin mielestä on erittäin tärkeää harjoitella myötätuntoista läsnäoloa. Valaistuminen ei ole astioiden tiskaamisesta tai salaatin kasvattamisesta erillään. Harjoituksen tarkoitus on oppia sisällyttämään arjen jokaiseen hetkeen syvä tietoinen läsnäolo ja keskittyminen. Taideteos sikiää ja kehittyy juuri näissä arkipäivän hetkissä. Oivalluksesi, myötätuntosi ja kykysi kirjoittaa tavalla, joka liikuttaa toisen ihmisen sydäntä, ovat harjoituksesi puussa kukkivia kukkia. Meidän tulisi käyttää arkipäivämme jokainen hetki siihen, että annamme oivalluksen ja myötätunnon puhjeta kukkaan.

Näin Hahn kirjoittaa kirjassaan.

Hänellä on kaunis, runollinen ja toistava tyyli. Hän saattaa kertoa saman asian hieman eri sanoilla monessa eri kappaleessa. Mietin, että onko huonoa editointia. Miksi toistetaan? Mutta jotenkin hänen kirjoistaan jää rauhallinen, turvallinen olo. Ehkä toisto onkin ovela tehokeino.

Kirja kertoo siis vihan hallinnasta, mutta siinä käsitellään paljon myötätuntoista läsnäoloa. Ihmiset erkaantuvat toisistaan ja tulevat toisilleen vihaiseksi. Heitä alkaa raivostuttaa, kun kumpikaan ei kuuntele toista oikeasti.  Rakastava, myötätuntoinen läsnäolo ja toisen aito kuunteleminen on keino päästä jälleen lähelle toista.

Hahn ei neuvo purkamaan omaa vihaa ulos tai pitämään sitä sisällä piilossa. Omasta vihasta pitää pitää huolta kuin pienokaisesta. Ensimmäisessä vaiheessa vastaanotat ja tunnustat: "Rakas vihani, tiedän sinun olevan olemassa. Nyt minä otan sinut huomioon ja huolehdin sinusta hyvin." Toisessa vaiheessa paneudut katsomaan vihasi luonnetta tarkkaan nähdäksesi, kuinka se on syntynyt. Kirjassa on myös neuvoja siihen, miten vihaa ilmaistaan viisaasti ja rakkaudella. Viha, niin kuin kaikki tunteet, ovat sallittuja.

Kastelkaa rakkauden siemeniä, jotta ne kukoistaisivat! Älkää ruokkiko vihan siemeniä!

Kirja-arvio: Tulevaisuus tulee vielä

ON aamuyö.

Päässä on joku outo juttu

Ihan kuin makaisin maassa vinossa

s. 12

Useissa runokirjoissa on jokin runo tai säe, joka jää mieleen. Minulle se on tämä runo tässä runokirjassa. Tuo runo on niin totta. Samaistun. Muistan nuoruuteni. Ja kyllä se sopii myös keski-ikäiselle. Ja varmaan sitten mummonakin.

Ammattiopisto Luovin Limingan yksikön Ilmaisutaidon ryhmältä ilmestyi Tulevaisuus tulee vielä -runoteos joulukuussa 2012. Luovin sivuilla sanotaan näin: "Tulevaisuus tulee vielä -kirjassa Sylvia Kinnunen, Armi Kuusela, Janika Lehtomäki, Satu Lindgren, Sanna Lääperi, Mirka Meronen ja Janita Mustola kertovat tunteista, haaveista, eilisestä, tulevaisuudesta, pelosta, huomisesta ja arjesta, joka tuntuu joskus vaikealtakin. Teoksen taiton ja kuvat on tehnyt Luovin opiskelijatyönä Mari Tuomainen Helsingin yksiköstä."

Kirjassa on neljä osaa: 1. Arki,  2. Tietoa tulevaisuudesta, menneisyydestä ja tästä hetkestä,  3. Muistoja ja 4. Haaveet todeksi.

Runokirjan runot ovat hyviä. Ne ovat aitoja. Niihin pystyy eläytymään. Sitä muistaa kuin kaikki voi olla niin pienestä kiinni tai muistaa kuinka suuria asioita elämässä voi olla. Niin valtavia kuin meri.

Muistaa millaista oli olla nuori. Ja ne ne tunteet ole mihinkään nytkään hävinneet minultakaan, keski-ikäiseltä lukijalta.

Haaveet todeksi -osio herättää lukijassa valoisan mielen.

Kannen ja kirjan  mustavalkoisissa valokuvissa on koivu, jossa ei ole lehtiä. Mutta ihan varmasti seuraavana keväänä siihen kasvaa uusia, herkänvihreitä hiirenkorvia, uusia lehtiä, värejä, tuoksua.

KAUNIINA kesäiltana.

Taivas keltaisena loistaa,

pilvet mukaan liittyy.

Meren aallot kivikkoon lyö.

Taivas kirkas, pilvet harmaat.

Meri aaltoinen, kivikko liukas.

Kaunis kesäilta.

s. 45

Syntymä voitti 1. palkinnon omakustannekilpailun Runokokoelma -sarjassa!

Kuva: Jari-Pekka Haataja

Möllärimestari 2012 omakustannekilpailun palkinnot jaettiin Taivalkoskella 6.7.2012 Päätalo-instituutissa. Kilpailuun lähetettiin tänä vuonna 118 omakustannetta.

Teokseni Syntymä (BoD 2011) voitti Runokokoelma -sarjassa 1. palkinnon. Sarjassa oli mukana hieman yli 30 runokokoelmaa.

Raatiin kuului Risto Pikkupeura, Rauno Riekki ja Rea Tiirola-Tyni. Päätuomarina toimi Niilo Keränen. Raati arvioi teokseni näin:


Rundgrenin runoissa entinen on läsnä lapsuuden muistossa, vanhassa talossa, vanhassa ihmisessä. Nykyajan ihminen on arjessaan kiireinen, ”eikä koskaan pääse pakoon”. Pelkistys on tehnyt runoista mietityn oloisia. Säe ”en löytänyt Jumalaa korulauseista” sopisi neuvoksi monelle. Uskonnollista tunnetta kuvataan samalla kertaa suoraan ja arvoituksellisesti: ”hän oli jotain hämärää/ en ehkä muista// siellä missä hän oli/ leijui// pelkoa/ äärimmäistä taipumista// hän kulki jälkiä jättämättä// mutta nyt hän näkyy/ ja seisoo suorana auringonvalossa// lempeä varjo lankeaa hiekalle/ hän piirtää suureen kiveen/ sormellaan”. Välillä jännite laskee, varsinkin rakkausrunoissa, joihin on pujahtanut mukaan turhaa lyyristä romua. Kokoelman parhaissa runoissa on vain muutama havainto ja tekemisen kuva, silti vaikutelma on avara: ”nainen soittaa vanhaa pianoa/ toinen istuu sohvalla ja ompelee ristipistotyötä// pistojen rytmi mukautuu musiikin tahtiin// naisten välissä on tyhjä tila/ joka sisältää kaiken”.

Olen erittäin iloinen ja onnellinen tästä tunnuksesta! Kiitos!

Varsinaiseksi Möllärimestariksi kruunattiin tänä vuonna Janne Nevala, joka myös on nykyään liminkalainen kuten minäkin. Hyvä Liminka! Hänen romaaninsa Hammaskeijo on siis paras omakustanne vuonna 2012. Onnea!

Möllärimestari 2012 tulokset ja arvioinnit löytyvät täältä. Hammaskeijosta on myös tehty arvostelu Kiiltomatoon.

Myös muita tuttuja kirjailijoita palkittiin. Oululainen Pirkko Mattilan kirja Auksuuni voitti 2. palkinnon Romaanit -sarjassa. Onnea myös Pirkolle!

Kirjoittajan suunnitelmat ja elämä

Pienoinen pääsiäisnarsissi (supermakro).

Edellinen postaukseni on näköjään tammikuulta.  Mistähän sitä kirjoittaisi...

Arsliminka Ry järjesti taidenäyttelyn helmikuussa Lumijoella. Kalevassa oli siitä juttua. 

Via Dolorosa Ry sai aikaan sen, että Limingassa oli pääsiäisenä Via Dolorosa -näytelmä. ArsLiminka ja Limingan taidekoulu tekivät keskustaan aiheeseen liittyvän taidepolun. Itsellä oli kaksi savityötä Limingan apteekin ikkunassa. Pitäisi nyt muistaa hakea ne pois sieltä.

Oulun Seudun Kynäilijät Ry järjestää jälleen kirjoittajaseminaarin Limingassa. Aion osallistua sinne nytkin.  Seminaari on ensi viikonloppuna. Kirjoitin eilen ennakkotehtävän ja lähetin sen tänään sähköpostissa yhdistykselle. Oli mukava pitkästä aikaa kirjoittaa jotain luovaa. 

ArsLiminka Ry on päättänyt julkaista kulttuurilehden. Pieni painos. Jaetaan jäsenille ja yhdistyksen tapahtumissa. Itse olen mukana lehtitoimikunnassa nimikkeellä toimitussihteeri. 

Olen myös löytänyt jotain hyvää luettavaa. Olen innoissani siitä! Niin usein joudun pettymään, kun valitsen kirjastosta ihan vääriä kirjoja. Luin Haruki Murakamin Sputnik -rakastettuni -kirjan viime viikolla. Piti valita lentokentän pienestä valikoimasta jokin pokkari. Tämä kirja vaikutti kaikista mielenkiintoisemmalta. Kävipä tuuri!  Kun sain sen luettua, piti heti etsiä kirjastosta Murakamin muita teoksia. Nyt luen Kafka rannalla -kirjaa, joka on kyllä ylipaksu minulle (pidän ohuista kirjoista). Mutta jotenkin Murakamin kieli, ja se kuinka hän rakentaa tarinan on niin erinomainen, että uskon jaksavani lukea kirjan loppuun. On maagisuutta, moniulotteisuutta, tarinoita tarinan sisällä, metaforia ja älyn haastamista. 

Savikurssilla olen käynyt. Valitettavasti se on nyt lähes loppu tältä keväältä. Osallistun vielä erilliselle rakusavikurssille nyt huhtikuussa. Jännä nähdä rakusavitöiden tekoa ja tehdä niitä itse. Siinä ole todella erikoinen tapa polttaa työt. Wikipedia kertoo jotain siitä täällä. 

Tässäpä oli tämä kirjoittajan elämää ja suunnitelmia.

Onnea vuoden 2012 jokaiselle päivälle! (ja katsaus menneeseen)

vanha ja uusi enkeli

vanha ja uusi vuosi

Uuden vuoden kunniaksi päätin julkaista tämän vuoden ensimmäisen postauksen ja tarkastella mennyttä vuotta.

Muutamia vuoden 2011 kirjallisia ja kultturelleja poimintoja elämästäni:

Tammikuu:

- Sain kaupattua Syntymä-kokoelman pariin kirjastoon.

- haastattelu Rantalakeus-lehdessä 19.1.2011

Helmikuu:

-Syntymä-kokoelman viralliset julkistamisjuhlat 12.2.2011 Musteklubilla Oulussa.

Maaliskuu:

- Kulttuuriyhdistys ArsLiminka Ry perustettiin. Olin mukana perustamiskokouksessa ja pääsin hallitukseen. Onneksi. Olen tutustunut yhdistystoiminnan kautta moniin uusiin hienoihin ihmisiin. ArsLimingan idean äiti ja sen voima on tinataiteilija Carina Eklund. 

Toukokuu:

-  POP, POETRY & PING PONG halki-, poikki- ja pinoontaiteellinen tapahtuma  28.5.2011 Limingan kirjastossa. Luin siellä runojani ja esittelin kirjaani.

Heinäkuu:
- ArsLimingalla oli koju Viikateniiton MM-kisoissa Limingassa 2.7.2011. Olin siellä mukana esittelemässä yhdistystä ja hankkimassa uusia jäseniä. Täällä on yhdistyksen Facebook-sivu, joilla on lisää tietoa ja kuvia tapahtumista.

Elokuu:
- Olin Halmkronan Kaisan kanssa kirjoittamassa runomuotokuvia Muusajuhlissa Oulussa 20.8.2011.
- Kalevassa ilmestyi samana päivänä pieni juttu otsikolla Omakustantaja haluaa jakaa elämyksensä muille. Haastateltavina olivat runoilija Pasi Nurmikumpu ja minä.

Syyskuu:
- Limingassa järjestettiin ensimmäinen Taiteilua-viikonloppu 30.9 - 2.10.2011. Olin sielläkin kirjoittamassa runomuotokuvia.

Marraskuu:
- Liityin Oulun ympäristön kynäilijät Ry:een. Luin runojani ja kirjoitin runomuotokuvia yhdistyksen runoillassa Kempeleessä 3.11.2011. Tapahtumasta oli myös juttu Rantalakeudessa.
- Osallistuin kirjoittajana Limingassa 19. -20.11.2011 järjestettyyn kirjoittajaseminaariin. Pidin siellä myös yhden oppitunnin runomuotokuvan kirjoittamisesta.

Joulukuu:
-ArsLimingan ensimmäinen syyskokous ja pikkujoulut 9.12.2011. Vuodelle 2012 on suunniteltuna vaikka mitä kivaa. Yhdistyksellä on esimerkiksi näyttely nyt tammikuussa Tyrnävällä.

******

Se mitä muistan parhaiten vuodesta 2011 on se, että olen saanut tutustua moniin, uusiin, ihaniin ihmisiin tämän harrastukseni kautta! Olen saanut osallistua moniin tapahtumiin tekijänä ja/tai kokijana. Musiikkia, runoutta, satuja, tauluja, savea, tanssia, tunteita, elämäntarinoita ja  näyttelyjen pystyttämisiä.

Olen myynyt Syntymä-kokoelmaa lähes 200 kpl. Vielä niitä on laatikossa jäljellä, mutta en pelkää, että ne jäävät sinne pölyttymään.

Kiitos vuosi 2011!
Tervetuloa vuosi 2012!

Pohjois-Suomen kirjamessut 2011

Zenimäisen kuumaa!

Tulevana viikonloppuna Oulussa pidetään Pohjois-Suomen kirjamessut 2011. 

Itse en mene sinne tällä kertaa lausumaan runoja. Kävin kirjamessuilla runoilemassa pari vuotta sitten. Mutta nyt niitä Syntymä-kirjoja olisi siellä myynnissä Nispero Kirjakahvilassa. 

Ajattelin pyörähtää siellä ihan huvikseni katselmassa ja aistimassa tunnelmaa sunnuntaina. Ja haluan kuulla, kun runoilija Kaisa Halmkrona lausuu runojaan. 

Olisi siellä sunnuntaina vaikka ketä! Katselin messujen ohjelmaa. Lauantainakin olisi.

Toivottavasti ihmiset löytävät sinne, ja tulisi paljon kävijöitä!

RunoTorstai: idea

sateenkaari on tehty palapelin paloista
aarre pitää sateenkaaren kasassa

kun saavuttaa unelmansa, aarteensa
virtaavat kyyneleet

maailma tulvii

palaset hukataan tahallaan
hän haluaa aukkoja matkaansa

ei ole merkitystä
mitä sateenkaaren päässä on

tärkeintä on ettei sitä koskaan saavuta
tärkeintä on ettei sitä koskaan tiedä

****************************
RunoTorstain 199. haaste


ps. jos haluat löytää lukemista.. täällä on pitkä ja mielenkiintoinen kirjalista

Mitä se maksaa?

Tilasin itselleni viime viikolla Essi Kummun Karhun kuolema -kirjan nettikaupasta. Nettikaupassa oli tarjous. Ei tarvinnut maksaa postimaksuja. Kirja tuli toissapäivänä postissa. Laitoin sen kirjahyllyyni odottamaan sopivaa hetkeä. Kirjassa on muuten älyttömän kaunis kansi. Sopisi tauluksi. Essi on nyt aloittanut bloggausvuoronsa Oulun kirjailijaseurassa.

Mitenköhän nettikaupat kirjan hinnan määrittelevät? Omaa Syntymä-runokokoelmaani saa myös nettikaupoista.

Suomalainen.com:  4,40 e + 2,90 e postikulut = 7,30 e

Levykauppa Äx: 5,90 e+ 2,90 postikulut = 8,80 e (mutta kirjan voi noutaa myös postikuluitta Äxästä)

Suurikuu: 4,70 e + 2,90 postikulut = 7,60 e (mutta täälläkin voi noutaa kuluitta liikkeestä)

Cdon.com:  5,95 e + 2,95 postikulut= 8,90 e

Suuri Suomalainen kirjakerho: 4,70 e + 4,90 e postikulut = 9,60 euroa (myymälänouto ilmainen)

Itse olen määritellyt ov-hinnaksi 5 euroa ja sillä minä myynkin niitä esimerkiksi, jos käyn jossain tilaisuudessa lausumassa runojani. Tuota minä vain ihmettelen, että miten muut voi myydä sitä alle 5 euron. Tulet tulevat postikuluista? Mutta eihän se niin voi mennä.

Mikä olikaan tämän postaukseni tarkoitus?

Jokin juju tässä oli, kun aloitin kirjoittamisen ja kyhäilin aasinsiltaa jonnekin. Lukekaa vaikka Oulun kirjailijaseuran blogia ja tilatkaa runokoelmani tuolta jostain.

Näillä mennään eteenpäin... ja minä menen nukkumaan.

BoD uutuuksia 2011

Kevään 2011 Books on Demand -uutuuslista on ilmestynyt! Sen saa tästä linkistä.

Syntymä-runokokoelma löytyy sivulta 3. Kuvauksena on seuraava teksti:

”Heidi Rundgrenin runojen hienovarainen aistikkuus ja yksinkertaisuus luovat puhtauden ja ajattomuuden tunnun, mikä muistuttaa Ryokanin runoutta tai zeniläistä mustemaalausta, ja saavat tavalliset ja kuluneet asiat näyttämään
kuin vastasyntyneeltä.” Kriitikko Jarkko Lauri

Uutuuslista on muuten 12 sivua pitkä! Edellinen lista oli 8 sivua pitkä. BoD:n kautta julkaiseminen on siis yhä suositumpaa.

Itsekin olen ollut tyytyväinen BoD:n palveluihin.

Kirjat kädessä

Tänään sain paketin vihdoin kotiini, ja kirjat kouraani. Tilasin aluksi vain viisi kirjaa itselleni. En muka uskaltanut enempää tilata. Muutama päivä ensimmäisen tilauksen jälkeen tilasin sitten huomattavasti enemmänkin kirjoja. Ne tulevat ensi viikolla.

Runokokoelma on juuri sen näköinen kuin oletin. Olen tyytyväinen kannen materiaaliin, väreihin ja paperin laatuun.

Miltä nyt tuntuu?

Siinä ne nyt ovat. Hassua.

Oikeastaan on vain yksi ajatus.

Eteenpäin!

Esikoisrunokokoelma Syntymä!

Olen julkaissut esikoisrunokokoelmani nyt BoD:lla.

Tästä linkistä se löytyy.

En ole vielä saanut postissa omia kappaleitani.

Jännittää.

Mitä jos siellä on kirjoitusvirheitä?

Mitä jos en tykkääkään siitä, kun saan käsiini?

Mutta kuitenkin sitä voi jo tilata netistä.

Ehkä joku tilaaja saa sen käsiinsä ennen minua?

Hinta on vain 5 euroa.

Halusin saada kirjan hinnaksi sellaisen hinnan, jonka minä itsekin voisin "keveästi" maksaa tuntemattoman, uuden runoilijan esikoisteoksesta. Minäkin voisin tilata tuohon hintaan netistä jonkun nettituttuni kirjan.

En halua ns. tienata kirjallani.

Haluan, että mahdollisimman moni pystyisi ja haluaisi tilata sen.

Lukijoita minä haluan.

Kerron lisää aiheesta, kunhan saan käsiini itsekin tuon teokseni.

Kirjaa voi tilata jossain vaiheessa myös suomalaisista nettikirjakaupoista.

Sen voi myös löytää kirjakaupoista (jos hyvin käy).

Sen voi tilata myös omaan kirjastoonsa (kirjastoille voi aina kertoa toiveita).

Kaisa Halmkrona: Kerjääksie rakhautta

Käännä selkästi
piirrän siihen

käännä selkästi
suutelen siihen

käännä selkästi
jotta saan sinut
kääntyhmään takasin.

******

Eihän se rakastaminen
ole vaikeata

mutta oleppa sitte rakastamatta
sitä jota rakastat

se se on mahotonta

*******

Liminkalaiselta runoilijaystävältäni Kaisa Halmkronalta on ilmestynyt uusi runokirja. Kävin sen tänään hakemassa häneltä. Luin sen äsken. Kirjassa on monta oivaltavaa, kaunista ja puhuttelevaa runoa. Nuo kaksi valitsin sen takia, että ovat niistä hyvistä lyhyimmät, ja eihän tähän blogiin saa esille sitä Kaisan käyttämää luovaa asemointia, joka saa runon soimaan siinä sivulla. Ihan kuin Kaisa sitä siinä lukisi ääneen.

Runot juoksevat ja soljuvat sivuilla välillä määrätietoisina ja välillä pehmeinä. Runot puhuvat sinulle. Neuvovat ja ymmärtävät. Välillä tulee lyhyitä viisauksia. Sitten tulee pitempi lempeä puhuttelu. Ystävä puhuu. Rakastettu puhuu. Pettynyt puhuu. Kokenut puhuu. Ja vielä puhuu sekin runon minä, joka ei tiedä vielä mitään. Ja se, joka jo tietää.

Runot tulevat lähelle. Vaikka ei tuntisi runoilijaa muutenkin, runot tulevat lähelle, koska ne ovat rehellisiä ja avoimia.

Runot ovat jaettu kuuteen osioon: 1.Miehen kanssa 2. Naisten kesken 3.Kerjääksie rakhautta 4. Sei tehe ees virhheitä 5. Son näkymätön voima ja 6. Olemisen taiosta. Osastojen välissä on Janne Halmkronan ottamia valokuvia, jotka sopivalla tavalla liittyvät aiheisiin tai tuovat niihin jotain uutta.

Kirjan on kustantanut Pirkko Halmkrona (Tornio 2010). Ja sitä ei vielä saa mistään muualta kuin Kaisalta itseltä.

Jos haluat kirjan, laita viestiä Kaisalle sähköpostiin kaisa (at) halmkrona.fi tai käy Kaisan blogissa.

Tämähän on runoilijan toinen teos. Ensimmäisen nimi on Salarakhaus (Myllylahti 2006). Niitä vielä löytyy ainakin netistä. Kirjoitin tuolloin blogiini arvostelun siitäkin otsikolla Ikuisia runoja. Kirjoitin, että luin niitä iltasaduksi silloiselle miehelleni. Nyt kai sitten pitää lukea näitä uusi runoja uudelle miehelleni.

Niin se on. Miehet vaihtuvat, runot säilyvät.

Siniset kynnet - lukukokemus

Mainio kirja. Kerrassaan hykerryttävän hyvä. Niin hyvä, että lukiessani kynteni muuttuvat sinisiksi.

Otan niistä kuvan.

Ja yht'äkkiä huone, jossa olen, vaikuttaa uudelta ja mielenkiintoiselta. Tuossa on kiiltävä ovenkahva. Puisen pöydän puukuvio kiemurtelee, ja juovat mutkittelevat.

Kirjoitan käsin muistiinpanoja paperiin ensimmäisen kerran puoleen vuoteen.

Elävät esineet ovat mielenkiintoisia. Maapallo on pieni, ja avaruus miljardien miljardien kokoinen.

Miten niin supernaiivi? Tyhjä on täynnä.

Hän heitteli punaista palloa. Hän hakkasi Brion hakkaa. Hän luki Paulin kirjoittamaa kirjaa ajasta ja siitä onko sitä edes olemassa. (Miten voi kirjoittaa jostakin, jota ei ole?)

Elämä on ihmettelyä, leikkiä, löytämistä, yksinkertaisia suuruuksia, viiva valkealla paperilla, punainen pallo.

Puisen pöydän pinta on sileä.

Kirja on tämä.

(Olin jo unohtanut miltä tuntuu lukea hyvää kirjaa. Onneksi minulle annettiin tämä kirja ja sanottiin, että tämä kannattaa lukea.)