Kirjoitan blogia nykyään myös Kalevan verkkosivuilla

Tämä blogi tosiaan on hyvin hiljainen nykyään, mutta olen kyllä aktivoitunut kirjoittamisessa toisaalla. Kansan Uutisten -blogiin on kertynyt jo monta kirjoitusta.

Lisäksi kirjoitan omaa nimeäni kantavaa blogia Kalevan verkkosivuilla.

Runoja kirjoittelen silloin tälloin. Julkaisen niitä välillä Facebookissa Runoilijasivullani.

Tässä yksi niistä.


Tämä kivi haluaa itkeä,
kietoutua lämpimään
sammaleeseen,
nukahtaa puun juurelle
ja maatua niin kuin
elävä.

9.11.2017

Aloitin Kansan Uutisten bloggarina

Minä olen kirjoitellut blogitekstejä toisaalle lokakuusta 2017 lähtien. En tullut heti asiasta tänne kertomaan, koska halusin kerätä tekstejä sinne ennen kuin ilmoitan asiasta.

Lisäksi halusin nähdä, että vielä minulta irtoaa bloggauksia useammin kuin pari kertaa vuodessa. Kyllähän sinne tekstiä on syntynyt. Siellä on nyt viisi postausta.

Käykääpä lukemassa miltä kuulostaa poliittiset bloggaukseni. Blogin nimi on Lakeudella näkee kauas

Oikein Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2018! 

Kolme lyhyttä arviointia. Avainsanat: Kaisa, Jarmo ja SusuPetal

Kolme kirjaa, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen viime aikoina. 

Luin heinäkuussa 2013 Kaisa Halmkronan runoteoksen nimeltä Kierre. Luin sen jo ennen julkkareita. Kaisa, kun on ystäväni, ostin jo häneltä sen päivää ennen. Kirja on totta, vaikka tietenkin lienee sekoitus fiktiota. Mutta ne tunteet siinä ovat totta. Ja totisesti siinä on aikamoinen loppu!  Mutta minä itse en olisi hyväksynyt mitään muuta loppuratkaisua kuin sen minkä Kaisa siihen kirjoitti. Niin moni kirja lässähtää lopuksi, mutta tässä oli täydellinen päätös tarinalle.
Kaksi tätä kattavampaa Kierre-arvostelua löytyy tästä linkistä.

*

Elokuussa 2013 Qstockin aikana istuin Tähtitornin kahvilassa ja luin kerralla Jarmo Stoorin kirjan Haave ihmisestä. En pitänyt ollenkaan Jarmon aikaisemmasta kirjasta, jonka on Jeesuksen saappaanjälki. Mutta tästä taas tykkäsin todella paljon! Jarmo osaa kirjoittaa erittäin koskettavasti ja kauniisti rakkaudesta. Kirjassa on kyllä paljon rankkoja lukujakin, mutta onneksi kirjassa on sitä rakkautta. Niin kuin elämässäkin. Koska kirja on Nisperon Kahvilakirja, johon sai kirjoittaa omat kommentit, kirjoitin sinne heti tuoreelta mitä pidin.  (Kaisankin kirja on ns. Kahvilakirja, joten samalla kirjoitin Kaisan lukukappaaleeseen myös ajatukseni) Haave ihmisestä -kirjasta en löytänyt yhtään arvostelua netistä! Onpa huono juttu! Se kyllä ansaitsisi tätä minun lyhyttä raapaisua pitemmän arvion. Täällä Mesenaatti-sivuilla kuitenkin kerrotaan lisää kirjan juonesta ja taustoista. Kirjaan kuuluu myös mukaan myös äänikirja eli CD, jossa Jarmo lukee kirjaansa Heikki Hallanoron säestäessä taustalla.

*

Marraskuussa 2013 kävin Helsingissä ja samalla tutustuin SusuPetalin ja Johanna Virtasen taidenäyttelyyn. Olipas ihana tavata SusuPetal kaikkien näiden vuosien jälkeen ensimmäisen kerran ja todeta, että yhtä mukava hän siinä kahvipöydässä kuin blogissaan. Ostin häneltä taulunkin. Samalla sain myös lahjaksi kirjan SusuPetalin kirjan Goottiemon kauhujen lipas. Olipas mainio kirja. Niin sujuvalla ja samalla mielenkiintoisella tavalla hän osaa kirjoittaa. Ja heti ajattelinkin, että runoilijaystäväni Kaisa myös pitäisi tästä. Hänkin on tekemässä uutta kirjansa käsikirjoitusta niin kuin itsekin olen tekemässä uutta runokokoelmaa. SusuPetalin kirjan aihe sovi meille todella mainioti. Annoin kirjan Kaisalle lainaksi, ja arvasin oikein -  Kaisa tykkäsi.
Kirjavinkeistä löytyy tämän kirjan arvostelu.

*

Kierteen ja Haave ihmisestä kirjan on julkaissut Nisperon Kahvilakirjat. Goottiemon kauhujen lipas on omakustanne. Näköjään ostan tai saan kirjoja nykyään suoraan kirjoittajilta - ja niissä on omistuskirjoitus. Lähikirjallisuutta ilman välikäsiä. Niin kuin lähiruokaa?

SusuPetalin taulu on  nyt keittiössäni.

Runotorstain moderaattoriksi ja Kalevan jutusta

Minä ja Kaisa.
Kuvakaappaus Kalevan sivuilta.

Osa jutusta löytyy täältä!

Runoilijaystäväni Kaisa Halmkronaa ja minua haastateltiin 23.8.2013 Kalevaan. Aiheena oli runomuotokuvat ja runoilijuus. Kirjoitimme myös toisistamme runomuotokuvat lehteen. (Minun kirjoittama runomuotokuva Kaisasta on tuossa alhaalla) Samalla esillä oli tuo tuleva Taiteilua -viikonloppu Limingassa, joka meni mainiosti. Oli ihana ilma koko viikonlopun.

Toinen runouteen liittyvä asia. Runotorstaita uhkasi lakkautus!!! Hui kauhistus. Uusi moderaattoreja kaivattiin. Niinpä päätin ilmoittautua moderaattoriksi. Myös runoilija Ari Kokkonen ilmoittautui mukaan talkoisiin. Mahtava juttu! Runotorstai jatkaa eloaan.

Käykääpä osallistumassa tämän viikon haasteeseen!

Blogisuositus: Vuosi vapaana runoilijana

Toivotin Facebookissa ihmisille hyvää uutta vuotta tämän runon voimalla.

Hyvää uutta vuotta teillekin bloggarit!

Vapaus... Mitä se on?

Ystäväni, liminkalainen runoilija Kaisa Halmkrona perusti uuden blogin, jossa hän kertoo millainen on hänen Vuotensa vapaana runoilijana.

Aion tiiviisti seurata hänen blogiaan. Minuakin kiinnostaisi vapaana runoilijana oleminen, mutta onko sellaista olemassakaan? Onko vapaus/vankeus harhaa? Olenko jo nyt vapaa runoilija, vaikka en olekaan?

Riesu

Tytöt löysivät pihalta repalesiipisen perhosen, jolle antoivat nimeksi Riesu. 

He laittoivat sen istumaan kulleron kukalle. Riesu-parka.

Vaihdoin pitkästä aikaa blogipohjan toiseksi. Syy oli siinä, että entiseen pohjaan ei saanut esille kuin keskikokoisia kuvia. Tähän pohjaan sopii myös isompia kuvia. Ei lukijan tarvitse välttämättä aina erikseen klikata ja suurentaa kuvaa.

Pandoran lipas

Ystäväni uusi blogi Pandoran lipas on hyvää luettava kaikille, jotka ovat matkalla kohti paranemista ja eheytymistä.

Hän kirjoittaa kauniisti niin kuin aina ennenkin, vaikka aihe on raskas ja surullinen. Hän on lahjakas ja viisas, vanha sielu.

Pandora kirjoittaa:

"Minulle on aivan sama paranenko sillä, että joku puhaltaa minuun päin, minulle tärkeintä on, että yritän. Suhtaudun avoimesti kaikkiin hoitomuotoihin ja olen rehellinen itselleni. Tällä hetkellä uskallan sanoa, että minä teen lähes tulkoon kaikkeni sen eteen, että paranen. Ja tämä blogi, nämä kirjoitukset ovat yksi käyttämistäni keinoista parantumisen tielläni."

Suosittelen tutustumaan.

Uusi Seelanti, Ruotsi, Taiwan ja sitten Oulu???

Linkkivinkki!

Eräs ystäväni muutti väliaikaisesti elelemään, oleskelemaan, retkeilemään ja työskentelemään Ouluun Nallikarin leirintäalueelle. Hän aikoo tutustua kanootilla meloen tämän seudun jokiin. Kävin tyttöjeni kanssa auttamassa hänet ns. alkuun.

Eli jos Oulu, melominen tai erikoiset etätyöolot kiinnostavat, seuraapa tätä blogia:

Kybernomadina Oulussa

Mitä Sinulle oikeasti kuuluu?

Jotenkin tänään alkoi tuntua, että voisi taas alkaa lukea muiden blogeja. Joo, tunnustan, etten ole juurikaan seurannut kenenkään blogeja lähes puoleen vuoteen. Enhän ole paljon itsekään kirjoitellut.

Tuo Blogilistan luettelo on näköjään mennyt ihan kumman näköiseksi jossain vaiheessa.

Päätinkin päästä takaisin kehityksen kelkkaa ja lisäsin tänne Bloggerin avulla Lukijani- ja Seuraamani blogit -listat.

Ihan aloin miettiä, että mitähän blogimaailman tutuille oikein kuuluukaan! Lähdenpä kierrokselle...

Ei ihan turha blogi

Ipi ilahdutti minua tällaisella kunniamaininnalla.

Säännöt:

1.You have to nominate 5 blogs,which havent has awards before.

2.Each of the blogs must have a purpose!

3.The nominated blogs must make a link back to this page!

4.The logo from the award must be put on their blog and it mustlink back to this blog.

**************

Nyt sitten vain miettimään, että mitkä blogit ovat minulle merkityksellisiä. Jos aletaan tarkasti miettimään, niin turhia blogeja ei olekaan. Jos blogilla on iloa edes vain sen kirjoittajalle, silloinhan se ei ole turha.

Vaikeampaa onkin määritellä mikä tekee jostain blogista merkityksellisen. Tässä mennäänkin henkimaailman asioihin...(eli vaistovarassa ollaan).

Valintani osuvat näihin blogeihin, jotka eivät ole vielä saaneet kyseistä tunnustusta:

• Puujalka
• Tehtaan varjosta
• Oivallus ja uskallus
  
• Hurina
• Dr. Ben kirjoittaa avioliitosta

Olkaa hyvät! :)

Parhaimmat Onnentoivotukset Allylle!

Tänään aurinko säteensä näyttää,
sillä Ally kaksi vuotta täyttää.

Meidän oma kuninkaallinen,
loistonsa on taivaallinen.

Luovuutta ei häneltä puutu,
lukijatkaan eivät mistään suutu.

Hänellä on luovuudenlähde ikuinen.
Ally, tuo Blogistanin kuningatar ykkönen.

Tahdon onnea hänelle toivottaa
ja muotokuvan luovuttaa.

Paljon hymyä, iloa ja energiaa!

Toivoo:

Heidi

Raamattua ja sarjakuvaa, jälleen kerran

Muistatteko Limingan taidekoulun Draamatun? No, jos ette muista, katsokaa tuosta linkistä.

Lisää uskonnollista sarjakuvaa on nyt tarjolla tutulta Ville Rannalta! Hän on alkanut sarjakuvabloggaamaan Oulun ev.-lut. seurakuntien nettisivuilla. Täältä löytyy uutinen asiasta ja täältä ensimmäinen sarjakuva. Sivu on blogimainen. Lukijoilla on siis mahdollisuus kommentoida piirrosta. Keskustelu on jo alkanut.

Uusi blogi!

Minulle tuli tarve luoda uusi blogi.

Sen nimi on Heidin kirjastokassi. Kyseessä on pieni lukupäiväkirja. Nimi on kirjastokassi, koska olen kirjaston suurasiakas. Tänäänkin raahasin kotiin ison kauppakassillisen kirjoja.

Ei ole tarkoitus kirjoittaa pitkiä ja ikävystyttäviä arvosteluja vaan sanoa kaikki lyhyesti ja ytimekkäästi. Haluan itse pitää tallessa ja muistissa sen, mitä olen lukenut. Siksi voisi riittää jopa sanat: tykkäsin tai en tykännyt yhtään.

Niin, tiivistäminen olisi päämääränä. En tiedä miten käytännössä se onnistuu.

Napaan sattuu

Joko te olette nähneet Oma napa -blogin mainiot huumorikuvat?

Saisittelen! Eiku suosittellen... Ymmärrätte kohta miksi.

Suositeltavia blogeja

Uudistin nuo blogilinkkilistani (löytyvät vasemmalta alhaalta) Mediksen postauksessa käymäni keskustelun innottamana:

• "Minä olen havainnut, että uusia mielenkiintoisia blogeja löytää vanhojen ja uusien mielenkiintoisten blogien linkkilistoilta ja kommenttilaatikoista.
  
  Käypä tutkimassa vaikka minun blogini Blogilistat ja muutamien postauksien kommentoijat. Ehkä löydät uutta luettavaa? :)
  
  Ehkä en itse ole kiinnostava, mutta saatan lukea kiinnostavia blogeja. Minuakin kiinnostaa psykologia. Ja myös filosofia ja kaikki sellainen... ;)"

Siis ainakin minun listat eivät ole sitä varten, että haluan näyttää kaverini: "Hei, kattokaa tää on mun rinki." Vaan haluan suositella hyvää luettavaa.

Lisäsisin linkkeihin monta sellaista blogia jota aktiivisesti seuraan.

Omalla Blogilistallani on noin 70 blogia! Tajusin sen yhtenä päivänä, että nämähän menee kahdelle sivulle. Osa on jo sellaisia, jotka eivät ole päivittyneet puoleen vuoteen. Osa on sellaisia blogeja, joita luen silloin tällöin. Haluan vilkaista, että mitähän sillekin kuuluu. En raaski luopua heistä, koska en halua hukata heitä, vaikka en aivan joka päivitystä jaksa lukeakaan.

Montako blogia te olette tilanneet? Montako jaksatte lukea päivittäin?

Olematon on tullut takaisin

GS:n blogista bongasin Olemattoman! Pitkästä aikaa. Ilahduin. Miten voikin tulla näin iloiseksi jostain joka ei ole mitään.

Hänen blogiinsa ei voi nyt kirjoittaa kommentointia. Ei siis voi väittää vastaan tai nyökkäillä. Ehkä se on hyvä asia. Ehkäpä.

Tervetuloa takaisin Olematon! Vaikka tuskin poissa koskaan olitkaan.

Runokirja voitti!

Onnea!

Postilaatikosta löytyi tänään uusin Tuli&Savu. Olen ihan äskettäin ryhtynyt tilaamaan sitä. Aluksi luulin menettäneeni lukukykyni. Pyörittelin lehteä ympäriinsä, kunnes tajusin miten päin sen kuuluu olla.

Lounaan jälkeen aloin lukea Hesaria. Ooh! Henriikka Tavi on voittanut Hesarin kirjallisuuspalkinnon! Tarkistin heti netistä, että löytyykö kyseistä kirjaa hyllystä. No, tottahan toki. Tyrnävältä löytyi. Heti, kun oli mahdollista, kaahasin autollani kirjaston pihalle, ryntäsin sisälle ja lainasin kirjan. Heti tänne se Esa! Näin siis näköjään vaikuttaa tuo, että joku saa palkinnon... olenpa altis vaikutuksille. No, haluan tarkistaa teoksen ja miettiä, että pidänkö minäkin tästä kirjasta. Haluan myös tutustua samasta syystä Miia Toivion esikoisteokseen, jonka arvostelun luin Parnassosta. Se on kyllä varauksessa ja pitäisi tulla minulle seuraavaksi, jos vain edellinen lainaaja viitsisi palauttaa sen kirjastoon.

Tuosta uusimmasta Tuli&Savu -lehdestä löytyy myös Esim. Esan arvostelu. Kun tutkin luetteloa lehden toimituksesta, sieltä löytyi kaksi tuttua bloggaria. Vai onko kyseessä runoilijat, jotka bloggaavat? Kumpi tuli ensin... Eli Tuli&SavuNetin päätoimittaja Ville-Juhani Sutinen, jonka blogia seurailen. Lehden toimitussihteeri Sirpa Kyyrönen bloggaa myös. Hänen blogiinsa olen törmännyt RunoTorstain osallistujien runoja lukiessani. Henriikka Tavikin on lehden toimituksessa mukana.

Törmätessäni uuteen, minua kiinnostavaan runoilijaan tai kirjailijaan tai kirjoittavaan ihmiseen, löydän häneltä lähes aina netistä myös blogin. Jos ei blogia, niin hän löytyy Facebookista. Koska minä itse bloggaan, toimii se minulle jopa kannustimena. Hei, tuo bloggaa, minäkin bloggaan... haluan siis lukea hänen kirjansa.

Tulee sellainen olo, että kaikki bloggaavat. Sehän ei varmaankaan ole totta. Minulle vain sattuu hyvin usein näin. Mistähän se johtuu?

Blogisuositus

Taas uutta luettavaa! Löysin Tuomon blogista Villen blogin. Sinne oli ilmestynyt eilen mielenkiintoinen kirjoitus ryhmäkäyttäytymisestä ja etenkin siitä, että uusia tulokkaita syrjitään ja vaiennetaan kuoliaaksi.

"Jos vuorovaikutuksen yhteydessä voidaan puhua synneistä, niin mielestäni vaikeneminen on pahin sellainen mitä voi tehdä. Varmasti kovin rangaistus, mitä toiselle ihmiselle voi tehdä, on sulkea hänen ulos keskustelusta huomioimatta häntä. Se on mielestäni paljon pahempaa kuin esim. panetteleminen tai halveksunta. Vaikenemalla et jätä toiselle viestiä siitä miten päästä tietä eteenpäin – suljet portin kiinni sydämeen."

Lainaus Ville Venäläisen blogista

Blogilöytö

Kahden vaiheilla olevan Virtaskan blogista löytyy usein hyvää pohdittavaa. Nytkin hän kirjoitti hyvän kirjoituksen siitä, miten jotkut ihmiset eivät näe itseään, eivät millään.

Mutta varsinainen asia oli se, että löysin tuosta kirjoituksesta linkin blogiin nimeltä

Kun mielikuvituskin masentuu

Sitä kirjoittaa Ipi. Ihastuin heti ja tunsin suurta yhteenkuuluvuutta. Olemme lukeneet samoja kirjojakin! :)

Käykääpä tutustumassa Ipiin ja hänen kirjoituksiinsa.

Uusi nukkekotilöytö

Tutustukaa ihmeessä Nukkekoti Väinölän sivuihin!

Käsittämättömän ihania minijuttuja. Nyt viimeksi omistaja Maria on tehnyt mini Domino-keksejä.

Minä vielä joskus salaa alan tekemään jotain tuollaista... Miksi salaa? No, olisihan se hassua, koska en ole kovinkaan innokas sisustaja tai järkevien käsitöiden tekijä, mutta sitten haluaisin kokeilla tehdä tuota kaikkea minikoossa.

Ehkä juju onkin jossain muussa kuin järkevyydestä?