Pages

keskiviikkona, helmikuuta 28, 2007

Kunnioitan Kommenttiystävällisiä blogeja

Minä en mielestäni onnistu olemaan kovinkaan kommenttiystävällinen. Iloisena ja ystävällisenä luen kommentteja, mutta usein epäonnistun vastaamaan niihin mielenkiintoisesti. Jos en keksi mitään järkevää sanottavaa, niin kiitän vain ja pistän :) naaman. Välillä en edes jaksa kommentoida, vaikka luenkin kommentit.

Olen seurannut kuinka Kirsti vastaa erittäin aktiivisesti ja henkilökohtaisesti kaikkiin kommentteihin! Mahtava kyky ja motivaatio! Se on todellista nettisosiaalisuutta. Siksi hänen juttujaan on mukava kommentoida ja kommenttilaatikoissa syntyy usein paljon keskusteluja.

En tiedä onko Kirstilla tuo sama kyky myös tavallisissa sosiaalisissa suhteissa. Itse minä olen aika samanlainen kommentoija in-real-life kuin blogissakin. Iloisena ja ystävällisenä kuuntelen, mutta sitten en keksi mitään sanottavaa, hymyilen vain. Tai sitten olen hiljaa. Mutta voi minulle sitten iskeä kommentointiripulikin. Kommentoin joka asiaan ja innolla. Kovin vaihtelevaa eikä helposti ennustettavaa. Ehkä minut voi helposti käsittää väärinkin tuon ailehtelevaisuuden takia takia. Ihmisistä on mukavaa jos toinen käyttäytyy edes jotenkin ennakoitavasti ja ymmärrettävästi. Jos toinen yllättää vähän väliä, niin... Väsyykö siihen? Mieluummin karttelee? En tiedä, mutta olisi mukava tietää.

4 kommenttia:

Kirsti kirjoitti...

Ohoh, kiitos vain! Ihmiset kiinnostavat minua kovasti, heidän tapansa ajatella, kaikki heidän kokemuksensa ovat älyttömän inspiroivia, siksi panostan kommenttilootaani. Minusta sinäkin olet kyllä sangen kommenttiystävällinen ja usein pelkkä hymynaamakin on ihan riittävä vastaus.

Anonyymi kirjoitti...

Yhdyn edelliseen. Lisäksi mielestäni on ihan ok olla hiljaa tai vain :) jos ei muuta sanottavaa ole. Vaikeneminen on kultaa... ;)

Minulla kommentointi on aika suoraan sidoksissa mielialoihin. Joskus pääkin on vain niin tyhjä, ettei vain tule sanoja.

Minusta kommenttiystävällinen blogi on sellainen, jossa ei haistatetta kakkaa, jos sinne erehtyy kommentoimaan. Sellainen se kommenttiystävällisen blogin raja minulle yksinkertaisuudessaan on.

HeidiR kirjoitti...

Kiitos, Kirsti ja Elegia! Totta ystävällisyyden voi käsittää monella tavalla. Sekin on ystävällisyyttä, ettei ole ilkeä. ;)

sahrami kirjoitti...

Minäkin yritän olla kommenttiystävällinen, mutta esimerkiksi tällä hetkellä kun olen sairaslomalla ja lapset myös kipeänä tuntuu, ettei pää toimi edes sen vertaa, että voisi kirjoittaa. Ilahdun kyllä aina saamistani kommenteista!