Salliva läsnäolo ja kuuntelun taito

Vanha nainen ja mies istuvat puistonpenkillä. Mereltä tuulee. Nuoret luistelevat rullaluistimillaan ohi sileää pyörätietä pitkin. Tuuli on viedä miehen harmaan lakin mennessään. Nainen ottaa miehen kädestä kiinni.
- Minulla on ollut sinua ikävä.
- Tässähän minä olen ollut, mies sanoo ja painaa lakkiaan syvemmälle päähän.
- Haluaisin, että kuuntelet minua.
- Ai jaa... No, hyvä on.

Mies kääntyy naista kohti ja katsoo tätä silmiin. Silmien iho on ajan rypistämä, mutta itse silmät ovat yhtä siniset niin kuin aina ennenkin.
- Ole hyvä. Puhu, mies sanoo.

Nainen hymyilee ja taputtaa miehen poskea.
- Ei minulla ole mitään sanottavaa. Mutta kuuntelethan silti?

Mies ja nainen jäävät katsomaan toisiaan. Lokit kaartavat aaltojen yllä, ja meri kohisee hiljaista lauluaan.



Salliva läsnäolo on sitä, että toinen kuuntelee vaikka toisella ei olekaan mitään sanottavaa. Se voi olla aluksi vaikeaa molemmille osapuolille, jos tämä on outo ja vieras asia. Mutta sitä kannattaa harjoitella. Siitä tulee hyvä olo. Kuunteltava saa kallisarvoista huomiota ja kuuntelija hämmästyy siitä, ettei tarvitakaan suuria ja hienoja sanoja eikä mahtipontisia tekoja. Ei tarvitse kommentoida tai ratkaista, eikä toisen ei tarvitse analyyttisesti selittää. Vähemmän on enemmän.

Hiljaisuudessa kuuntelua: Saa puhua jos haluaa, tai sitten ei. Toinen on valmis kuuntelemaan.

Kuunteleva ihminen on kaunis. Olettehan nähneet postikortteja ihmisistä, jotka nojautuvat vanhan gramofonin ääreen musiikkia kuuntelemaan? Musiikin aistii kuuntelijan kasvoilta, vaikka kortti ei soi - kortti on hiljaa. Voi, että muistaisimme nojautua samalla tavalla useammin lähimmäistemme ääreen.

Ihminen, jota kuullaan ja joka tulee nähdyksi, on kaunis. Hänen ääriviivansa soivat kuin musiikki.

Lisää läsnäolosta ja kuuntelemisesta voi lukea seuraavilta sivuilta:
Läsnäoleminen (työyhteisössä)
Kuunteleminen (työyhteisössä)
Empaattinen läsnäolo ihmisten elämässä (kirkollinen näkökulma)
Läsnäolo (Kotkansydämen artikkeli)
Zen ja läsnäolo (Zazen)

Ennen kuin ihminen voi olla aidosti toiselle läsnä, ottaa vastaan toisen hiljainen olemus, hänen täytyy opetella ensin kuuntelemaan itseään. Kuinka puhua itselle ilman sanoja ja kuinka olla yksin itsensä kanssa?

Muusajuhla alkaa!

Tänään alkaa Huutomerkki ry:n Muusajuhla!!!

Kaikki joille kuuluu Oulu Radio, niin aukaiskaapa se noin tunnin päästä:

Klo 10.30. Muusaradio
YLE Oulu Radio
Huutomerkki ry
Vuoden 2007 Muusajuhlien juhlarunon esittää Paavo J. Heinonen.

Klo 17 Festivaalin avaus
Nispero Kirjakahvila, Pakkahuoneenkatu 5
Huutomerkki ry
Tilaisuus järjestetään yhtäaikaisesti Oulussa sekä muutamalla lähiseudun paikkakunnalla. Avajaisissa esitetään vuoden juhlaruno sekä muuta ohjelmaa.
* Nispero kirjakahvila, Pakkahuoneenkatu 5, Oulu
* Limingan taidekoulu, Arvolankuja 1, Liminka
* Hailuodon kirjasto, Luovontie 61, Hailuoto
* KulttuuriKauppila, Kauppilantie 15, Ii


Lisää ohjelmaa

******************

Itse osallistuin tuohon Muusarunon kokoamiseen. Paavolle sai lähettää muutamia säkeitä. Pitääpä kuunnella miten ne on tungettu sinne mukaan.

Ja voisin oikeastaan käydä katsomassa taidekoululla avajaisia. Mitä siellä oikein tapahtuu?

Blogivihje lapsellisille!

Ville Ranta on piirtänyt luonnoskirjaansa sellaisen pläjäyksen, jonka uskon naurattavan ainakin (vain?) lapsellisia eli sellaisia, joilla on lapsia.

Hihii.. minä repesin *reps*

Luonnoskirja löytyy täältä. Ja jos kyseinen kylpyaiheinen piirros ei ole etusivulla, sen löytyy valikosta päivämäärän 29.8. kohdalta.

Minulta löytyy lähes vastaavanlaista kokemusta asiasta... Ei ihan, mutta melkein. Itse en ollut samassa vedessä tapahtuman aikoihin.

RunoTorstai: Tämä hetki

Äitini kulki edelläni

Raskautettuna maahan
kädet kylmänä
sydämeni lyö liian lujaa

Täytän äitini muodot

näen itseni istumassa
pyörätuolissa,
harmaa siilitukkamummo

Kohtaloni, elämäni
veressäni



RunoTorstain aiheena on nyt kuvailla tämä hetki 20 sanalla. Ehdotus oli omani. Tässä omassa hetkessä on vahvasti mukana muistot viime tiistailta, joilloin minun piti mennä OYS:siin. Vietin yön tarkkailussa. Nyt olen kuitenkin kotona taas. Olo on väsynyt ja kädet ovat edelleen kylmät, mutta sydän tuntuisi nyt olevan suht'koht rauhassa. Hyvin todennäköisesti kilpirauhasessa on ongelmia. Sydän on nimittäin terve. Kirjoittelen asiasta joskus toiste tänne blogiini. Tuonne Kirjoittamalla 2:n aion kohta laittaa jotain tunnelmakuvauksia, ja jos joku haluaa tietää mikä ihme se kilpirauhanen on, voi tutustua seuraaviin sivuihin: Suomen Kilpirauhasliitto ry ja Kilpirauhasfoorumin FAQ.

Tämähän on näköjään trendikästä?

Kirjoittelin tuossa aikaisemmin alkoholista ja digiboxeista. Näköjään muutkin puhuvat tänä hetkenä raittiudesta tai ainakin kohtuukäytöstä.

Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto on aloittanut hurjia kuvia sisältävän kampanjan nimeltä:

Kännissä olet ääliö

Tyyli on vähän sama kuin tupakka-askeihin suunnitelluilla kohautuskuvilla. Muuten, minun mielestäni tupakka-askeissa saattaisi toimia paremmin naurettavuus. Ehkä kovispikkupojat eivät kantelisi tupakka-askia, jossa on suloisia vaaleanpunaisia kukkia ja pitsikuvioita? Mutta millaisen mauttoman askin voisi kehitellä tytöille? Sen mauttomuuden ja trendittömyyden pitäisi olla sopiva kaikenikäisille miehille ja naisille... Siis sellaisen näköinen aski, ettei sitä kehtaisi kenellekään näyttää.

Sitten Muoriskan kautta löysin tällaisen salmiakkinapin:

Sen tarjoaa kaikille halukkaille Piuku. Käykääpä hakemassa! :)

Tarina, jota ei voi vielä kirjoittaa loppuun

Limingan taidekoulun polku toukokuussa 2007.
Muistatteko vielä kevään ja hailakan vihreän värin?
Suomen kesä on kovin lyhyt.

Olisin voinut käyttää tämän illan hyödyllisesti kirjoittaen erästä novellia puhtaaksi. Se olisi osallistunut Rakkaustarina-kilpailuun. Olen kuitenkin kikkaillut täällä netissä nyt ihan huvin vuoksi ja muuten vain.

Novelli minkä ajattelin sopivan tuonne kilpailuun ei vain tunnu kirjoittavan itseään loppuun. Siis tottakai se olen minä, jonka sen kirjoitan, mutta jotkut tarinat vain soljuvat eteenpäin kuin itsestään. Tämä on jotenkin hankala ja haastava. Ajattelen, että sitä ei varmaankaan ole vielä tarkoitettu kirjoitettavaksi loppuun. Ei vielä.

En luovuta tai lyö hanskoja tiskiin, vaan lepään. Nyt on levon aika. Näkyvissä ei ole vähään aikaan yhtään mielenkiintoista kirjoituskilpailua. Muita uusia projekteja ehkä. Niitähän sitä aina keksii jossain vaiheessa, kun lepo alkaa kyllästyttää.

Perustetaan iso ryhmä ja pidetään paljon ääntä!

Minulle jäi mieleen muutama päivä sitten kerrottu Ylen uutinen: "Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Pekka Puska ehdotti maanantaina, että mietojen juomien verotusta kiristettäisiin välittömästi ja veronkorotuksia jatkettaisiin hallituskaudella. Mietoja alkoholijuomia voitaisiin Puskan mielestä suosia tuomalla kauppoihin miedompi kakkosveroluokan olut nykyisen kolmosoluen rinnalle."

Tuosta Puskan mielipieestä löytyy enemmän tietoa KTL:n sivuilta.

Mutta mitä hyötyä on veronkiristyksillä tai lievennyksillä? Mitä hyötyä oli kieltolailla? Eiköhän se halu vähentää juomista löydy ihmisiltä itseltään?

Kesällä kirjoitin Raittiista ilmasta ja aioin kirjoittaa siitä lähiaikoina lisää. Mutta en sitten olekaan kirjoittanut. Jotenkin kaikenlainen fundamentalismi ei nyt vain oikein iske. Ääripäät.

Onhan se hyvä, että on olemassa yhdistys nimeltä Raittiuden ystävät, joka jakaa tietoa toisenlaisesta elämäntavasta. Sen vastapainoksi voisi olla olemassa yhdistys nimeltä Alkoholin ystävät.... öööh, vai onko sellainen yhdistys olemassa? Taitaa sellaisia epävirallisia yhdistyksiä löytyä jo joka kapakasta.

Suomessa tuohon kuningasjuomaan suhtaudutaan kumman tunteikkaasti.

Itse taidan nykyisin ajatella siitä hyvinkin neutraalisti. Joku juo sitä ja joku ei. Oma on asiansa. Eihän kaikki juo maitoa tai kahvia. Tosin Suomessa täytyy vähintään juoda teetä, jos ei juo kahvia. Mitäs ihmettä sitä muuten kylässä nauttisi? Suomalaisesta kahvikulttuuristakin voisi kirjoittaa pitkän postauksen.

Tunteikkaasti suhtaudutaan nyt tällä hetkellä myös digiboxeihin. Meillä ei ole vieläkään minkäänlaista digilaatikkoa. Seitsemän päivän päästä loppuu analogiset lähetykset. Naps. Meiltä pimenee ruutu. Ehkä monelta muultakin?

72 %:lla ihmisistä on jo digiboxi, 7 % ei vielä tiedä milloin sen aikoo hankkia, ja vain 2 % ei aio hankkia sitä ollenkaan (Finnpanelin tutkimus).

Pian varmaan perustetaan varmaan kaksi yhdistystä: Toinen on Digiboxien rakastajat ry ja toinen Digiboxien vihaajat ry.

Saa nähdä miltä tuntuu sitten elää ilman tv:tä... Ehkä mieli muuttuu, kun lapset huutavat Pikku-Kakkosta ja kyllästyvät katsomaan aina niitä samoja dvd-levyjä uudestaan ja uudestaan. Tai sitten huomataan, että kyllähän sitä pärjää ilman tv-lähetyksiä.

Entäpä netti...

Mitäs jos minun pitäisi luopua netistä? Hui...nyt osui arkaan paikkaan. Vaihdetaanpa puheenaihetta. ( Jokaisella näköjään täytyy olla jokin hassu juttu mistä ei voi luopua...)

Taitaa muuten tulla pian syksy? Vai mitä?