Bloggaritapaaminen Musteklubilla

Eilen oli 4 bloggaria runotapahtumassa. Saattoi siellä olla useampikin, mutta tunnistin vain nämä. Keitä he olivat?

Kirjoitin tapahtumasta tuonne Kirjoittamalla blogiin.

Lukekaa sieltä. Olkaa hyvät. :)

Pakkasaamu

Aamu. Pakkasta -30 astetta. Käyn aamupesulla. Puen itseni, lapset, juon kupillisen kahvia ja syön banaanin. Laitan paksun takin päälleni, mustan pipon ja mieheni pelottavan näköiset kolmisormiset hiihtohanskat. Muistutan hummeria. Nostan sinisen pyykkikorin syliini. Aukaisen ulko-oven ja lämmin höyrypilvi karkaa pimeälle pihalle. Kävelen metallinvihreän autoni luokse. Lasken pyykkikorin lumeen. Irroitan sähköjohdon. Istun autoon. Penkit ovat kivikovat ja jäiset. Auro hurahtaa kevyesti käyntiin.

Kävelen saunaan pyykkikorin kanssa ja ripustan vaatteet naruille kuivumaan. Menen sen jälkeen autotalliin. Käynnistän mieheni auton ja ajan sen ulos tallista. Otan kaksikoroketta ja vien omaan autooni. En saa oikeanpuolista takaovea auki. Se on jäätynyt kiinni. Huomaan, että autotallin ovet jäivät auki. Käyn laittamassa ne kiinni. Taivaalla on tähtiä. Kuu paistaa himmeästi puiden takaa. Eilen illalla kuu oli turvonnut, epämuodostuneen näköinen, vahvan emmentaalin värinen läiskä taivaanrannassa.

Kävelen sisälle asuntoomme. Mies lähtee töihin. Antaa lapsille pusut ja halit. Minulle hyvää koulupäivää, hänelle hyvää työpäivää. Autan nuorimmaista pukeutumisessa. Hoputan lapset ulos ja autoon. Otan reput lattialta. Kävelemme reippaasti. Lapset kipuavat autoon. Yritän saada peräkonttia auki. Sekin on jäässä.

Istun autoon ja lähden ajamaan kohti päiväkotia. Lapset laulavat Ratiritiralla, tuli talvi, halla. Auto on kankea. Pyörät parahtelevat, eivät halua pyöriä.

Taivaanrannassa näkyy punainen juova. Aurinko on nousemassa.

Vakavia kysymyksiä sukupuolesta

(Otin äsken kuvan jäisestä ikkunasta. Kamera teki temput ja värjäsi kuvan alaosan purppuraksi.)

Kuusivuotias tyttöni esitti minulle eilen vaikean kysymyksen. Niitä tulee aina silloin tällöin. Hän kysyi: "Miksi on olemassa vain tyttöjä ja poikia? Miksei ole muita?"
Mietin hetken ja vastasin: "Koska ei tarvita muita." En kyllä ollut oikein varma vastauksesta.

Heti tuon jälkeen mieleeni tuli Hillon blogin homoparaatiaihe. Mietin myös, että onhan olemassa neljä erilaista sukupuolta. Mutta päätin, että ehkä on liian varhaista puhua siitä kuusivuotiaalle. Oman sukupuolen voi selvittää Sexpon sivuilla, jos sitä ei itse tiedä.

Itse sain äsken seuraavan tuloksen:

SINÄ OLET SUKUPUOLINEUTRAALI MIES

Olet sukupuolineutraali eli sukupuolisesti sitoutumaton. Et pidä meteliä sukupuolesta, etkä tuo omaa sukupuoltasi mitenkään erityisesti esille. Persoonaasi ei hallitse eikä määritä vahvasti sen enempää mieheys kuin naiseuskaan. Olet sukupuolisuuden suhteen tasapainoinen. Sukupuoleen liittyvässä itseilmaisussa olet melko pidättyväinen - jopa sukupuolipihtailija. Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon ja otat siihen mielellään etäisyyttä ja toimit yksilöllisesti, etkä sukupuolimäärittyneesti.

Olet mies. Sinulla on hiukan miehekkäitä persoonallisuuden piirteitä ja toiminnan tyylejä. Persoonassasi on ripaus miehekkyttä mutta ei juurikaan naisellisuutta.

Tulet hyvin toimeen naiseutta ja mieheyttä itsessään yhdistävien androgyynien sekä sukupuolineutraalien ja naisten kanssa, koska sukupuolinen profiilisi ei ole niin kovin kaukana muista ryhmistä.

Hassua. Itse asiassa olen viime aikoina pitänyt itseäni enemmän naisellisena kuin pitkään aikaan. Ennen sain tuosta testistä androgyynin (olen tehnyt sen useampaankin kertaan). Pidän itseäni androgyyninä. Koen usein, että minä olen nainen, jolla on miehen aivot. Liittyy kai siihen, että pidän kaikesta loogisesta, atk:sta, teknisistä jutuista ja pitkistä teoreettisista keskusteluista. Ja olen ainakin aikaisemmin ymmärtänyt miesten ajatusmaailmaa helpommin kuin naisten. Mutta nyt tämän taidekouluvuoden aikana olen kyllä oppinut ymmärtämään ihmisiä paljon paremmin. Erittelemättä heitä mitenkään naisiin tai miehiin.

Tuon tajusin tämän testin lauseen kohdalla: "Joskus minun on vaikea ymmärtää naisen ajatuksenjuoksua." Ennen olisin varmasti laittanut kohtaan rastin. Mutta nyt vain ihmettelin, että miksi pitää korostaa naisen ajatuksen juoksun olevan vaikeaa? Kyllähän miehetkin ajattelevat usein kovin hassusti.

Minun on joskus vaikeaa ymmärtää IHMISEN ajatuksenjuoksua. Siihen varmasti hyvin moni voi laittaa rastin. Tuskin kukaan ymmärtää jokaista täydellisesti. Jos luulee ymmärtävänsä, elää harhassa.

Miten te olisitte vastannut tyttäreni kysymykseen?

LISÄYS: Mutta tottahan toki olen kai loppujen lopuksi nainen ja naisellinen muodoiltani. Onhan minulla kolme lasta. Mutta täytyy sanoa, että kaikkein naisellisimmaksi tunsin itseni raskaana ollessani. Olin hormoonien pyörityksessä.

LISÄYS2: Chi kirjoitti aiheesta kirjoituksen nimeltä Liian feminiininen.

Sunnuntaitaikinaa

On taas se aikakausi. Haluttaa leipoa! Viime viikonloppuna leivon lasten kanssa vaaleita kakkusia (ljusa kakor). Niihin tulee voita, sokeria, jauhoja, maitoa, hirvensarvisuolaa, soodaa ja leivinjauhetta. Yksinkertainen resepti, mutta niiden maku on ihan ainutlaatuisen hyvä!

Paistoin viikko sitten myös suklaapeltileipää.

Tänään leivoimme kaneliässiä. Niidenkin resepti on yksinkertainen. Tuossa ylhäällä kuvassa on tulos. Lapset olivat paljon luovempia kuin minä. Pelliltä löytyi myös kanelisia o- ja u-kirjaimia sekä käärmeitä.

Innostuksen leipomiseen sain siitä, että nyt meillä ei ole yhtään ylimääräistä rahaa. Vuorotteluvapaakorvaus ei ole suuri, mutta taidekoulumaksut ovat. Jos haluaa herkutella, parempi tehdä herkut itse. En ole kyllä aivan varma, että tuleeko nykyisin halvemmaksi leipoa itse.

Saa nähdä kauanko tätä innostusta kestää. Ehkäpä voisin leipoa pullaankin pitkän tauon jälkeen. Tutkin maustekaapin sisältöä ja huomasin kuivahiivan menneen vanhaksi vuonna 2005. Silloin on siis viimeksi leivottu pullaa. Äkkiä tuo aika juoksee.

PakinaPerjantai: Koulumuisto

Nyt siellä pakottavat muistelemaan koulua. Minähän olen nytkin koulussa! Taidekoulussa. Mutta muistellaan sitä aikaa, kun olin ala-asteella. Parhaimmat muistot löytyvät sieltä. Ylä-aste oli aika surkeaa aikaa.

Koulumuistoja

Hiekkapiha, tasakattoinen koulurakennus, noin parikymmentä oppilasta, kettinkiset keinut, puinen kiipeilyteline sinisine köysineen.

Tyttöjen ja poikien vessa. Sisäänmenot ulkoapäin. Kerran tehtiin rynnäkkö tyttöjen kanssa poikien vessaan. Siellä haisi enemmän pissalle kuin meidän vessassa.

Alaluokassa 1-2 luokkalaiset, yläluokassa 3-6 luokkalaiset. Alaluokan opettaja oli usein tai lähes aina äitiyslomalla. Yläluokan opettaja läheni eläkeikää. Hän haisi välillä kummalliselle ja kertoi omituisia juttuja.

Seinillä oli vanhat aakkoset 1960-luvulta. Kopiot otettiin sellaisella kammettavalla jutulla, joka haisi hyvin voimakkaasti. Kopioissa kirjaimet olivat sinisiä. Kaapissa oli nisäkkäiden luurankoja, vanhoja mustekyniä ja -pulloja. Paras juttu oli avaruudesta kertova häkkyrä. Siinä oli aurinko, maa, kuu ja muita planeettoja. Siinä oli kahva, josta pyörittämällä aurinkokuntamme pyöri. Päivät ja yöt vaihtuivat maapallolla.

Pihalla leikittiin Kuka pelkää mustaa miestä -leikkiä. Sitä sai leikkiä vielä silloin sillä nimellä... Sitten oli se kymmenen tikkua laudalla.

Talvella laskettiin mäkeä ja leikittiin kukkulan kuningasta.

Jouluna oli joulujuhla. Keväällä äitienpäiväjuhla. Minä olin monta kertaa tiernapojissa esiintymässä (meillä ei ollut monta laulutaitoista poikaa).

Silloin tällöin mentiin bussilla kirkonkylälle hammaslääkäriin. Odotusaulassa oli fortunapeli. Minua pelotti ensimmäisellä kerralla hammaslääkäri ja kiemurtelin tuolissa. Lääkäri tukisti minusta hiuksista ja rauhoituin. Muistan sen kyllä vieläkin. Kukaan muu ei ole minua koskaan tukistanut kuin se lääkärisetä. Oikeastaan. Sehän on hyvä juttu. Se ettei minua ole tukistettu kotona.

Minulla oli yksi tosi hyvä ystävä ala-asteella. Kirjoitin hänelle omatekoisia lehtiä ihan ilahduttamisen ilosta. Emme enää pidä yhteyttä. Mutta muistan häntä edelleen lämmöllä. Hän oli minulle tuolloin tärkeä.

Yksi toinen ystävä on jäänyt näihin päiviin asti. Hän oli silloin enimmäkseen riesa ja se kolmas pyörä. Mutta nyt osaan jo häntä arvostaa. Luultavasti mummoinakin olemme yhteydessä toisiimme.

ValokuvaTorstai: Sattuma

Valokuvatorstaissa aiheena Sattuma. Allyaliaksella oli omassa otoksessaan pienoinen sirkka. Itse näin siskoni keittiössä erittäin suuren heinäsirkan viime kesänä Etelä-Ruotsissa! Se kai halusi sattumaksi soppaan tuijottaessaan meitä sähköhellan päältä.

RunoTorstai: Sattuma

Aiheena on sattuma.


seison pakkasen kanssa
hiljaisella museon pihalla
vanha puinen ovi
avaimenreikä
katson siitä sisään
pimeää
jäätynyt ruosteinen rauta
ruskea karhea houkutteleva
kuuma kostea punainen
kieleni
rauta hohkaa kylmyyttä

Kuinka lähelle voin mennä?

vähän lähemmäs
vielä hieman

naps!

kieli koskettaa
tarttuu kiinni
jään ansaan
satimeen
täysin liikkumatta
minuutin
ikuisuuden

vedän hiljaa
lopetan
lasken kymmeneen
repäisen!

verta suussa
kieli turpoaa

polvilleni portaille
mykkyräksi
äänettömästi huudan
minä pieni