Source/Kuvalähde: Wikimedia CommonsManaaja
minä tuijotan sinua, lapseni
vaatien sinua vastaamaan
kertomaan jo nyt
miksi minut hylkäät?
minä tiedän, olen nähnyt tulevaisuuteen!
makaan terveyskeskuksessa
kroonikko-osastolla
makuuhaavat kehossani
etkä sinä edes ehdi katsomaan
viimeistä kuolinkamppailuani
televisiosta tulee silloin Lost
ja sehän sinun on pakko katsoa
RunoTorstain aiheena oli jatkaa kyseistä kuvasta...
minä tuijotan sinua, lapseni
vaatien sinua vastaamaan
kertomaan jo nyt
miksi minut hylkäät?
minä tiedän, olen nähnyt tulevaisuuteen!
makaan terveyskeskuksessa
kroonikko-osastolla
makuuhaavat kehossani
etkä sinä edes ehdi katsomaan
viimeistä kuolinkamppailuani
televisiosta tulee silloin Lost
ja sehän sinun on pakko katsoa
RunoTorstain aiheena oli jatkaa kyseistä kuvasta...
10 kommenttia:
Jos näin, niin kyllä se sitten on jotenkin molemminpuolista.
Sinulla on kaksi vahvaa tulkintaa kuvaan: Runotorstai ja valokuvatorstai. Valokuvahaasteesi puhutteli minua enemmän. Se ei olisi edes tarvinnut sanoja ennen, jälkeen. Valokuvat rinnatusten tulivat vahvaan vuorovaikutukseen. Joutui miettimään onko kysymyksessä avioero vai leskeys. Leskeys tuntui todennäköisemmältä, koska myös silmälasit oli jätetty pöydälle. - Selityksessä kävi ilmi, että kuolema onkin korjannut tuolissa istuneen naisen, ei vain hänen miestään. Siinä sitä sitten katsottiin kuolemaa silmiin.
Runosta mietin, että onko se liian tätimäinen ja sormea herisyttävä, mutta otettuasi toi Lost-sarjan esille siihen tulee mukaan naurua tilanteen koomisuudelle.
Tykkäsin runosta. Se oli vakava ja myös hauska. Alkoi naurattaa. Huh huh. Pakko lähteä tätiä katsomaan hoitokotiin.
Hui mikä runo, tinkimätön, ja tulevaisuudenkuvassaan kauhistuttava. Mutta siitä huolimatta tässä mummossa on ytyä. Näkee kuka on eksyksissä.
Kiitos kehuista. Ensin ajattelin, että taasko otan esille äidini ja kuoleman, mutta kirjoittaja kirjoittaa siitä mikä nousee ensimmäisenä voimakkaasti pintaan.
Kai se on sitä rohkeutta.
Kyllä asioista pitää puhua niin kuin ne ovat. Kaunistelu ei auta sängyssä lojuvaa kroonikkoa.
Puhutteleva runo.
Mutta minähän veistin sinulle sen lusikan.
Isopeikko... lusikka? :O
Kiitos myös Katili ja Oho! :)
Lähetä kommentti