Pages

tiistaina, tammikuuta 22, 2008

Talvi on tahmea vieras

Kuu ja joki

Sinä olet talvi

Sinä tulet joka vuosi. Saavut varkain Uuden Vuoden jälkeen oven taakseni narisemaan. Voisin nukkua tämän ajan, herätä keväällä, kun toivottu kahvivieras, vihreä kevät, koputtaa ikkunaan ja hymyilee minulle. Hän ottaa minun kädestäni kiinni ja tanssii kanssani. Häntä minä rakastan.

En tiedä mitä tekisin kanssasi, talvi. Istumme vierekkäin ja annamme ajan kulua. Odotamme hitaasti. Sinä kuulut elämääni, mutta voisin jättää sinut. Muuttaa Espanjaan nyt ja palata pääsiäisenä kuin eläkeläisparvet.

Ehkä olet tullut elämääni opettamaan minulle tärkeitä asioita. Kärsivällisyyttä? Pimeyden ja kylmyyden sietokykyä? Katso, karaistun vuosi vuodelta. Pian näen pimeässä kuin kissa, ja enkä tarvitse villasukkia.

Olet elämäni näytelmän vastavoima, vastavalo. Se joka tekee kesän lämmön hyväksi. Ilman sinua kevät ei olisi kevät, niin ihana ja vapauttava.

Silti olen tympäännyt kanssasi ja haluan heittää sinua roskapussilla päähän!

4 kommenttia:

lauuura kirjoitti...

IHANA! : D hihihihihihi. Toi loppu ;p

Voe voe... meitä.

Milvus kirjoitti...

Heidi: talven jokavuotinen tuleminen taitaa olla pian historiaa, ainakin näin etelä-suomalaisesta näkökulmasta katsottuna.

Oi, talvi tule tänne. Odotan sinua hiihtomonot jaloissani ja sukset voideltuina.

Räntää räiskäytän roskiksella, lumelle lupaan uskollisuuttani.

sanna kirjoitti...

Taas osaat pukea niin hyvin sanoiksi talven tuomat tunteet. Vaikka rakastan lunta, talvista luontoa ja hiihtämistä, silti tunnen talven pimeyden tuoman raskauden ja tuon mainitsemasi tahmeuden...

Lumesta en kuitenkaan ole valmis luopumaan. (Tänään sitä on taas tullutkin!)

HeidiR kirjoitti...

Laura: Voi meitä... kiitos. :)

Milvus: Minä en edes omista suksia tai monoja... Valkoinen lumi ja pikkupakkanen ovat kivoja. Mutta taitaa ylipäätänsä olla tuo valon vähyys, se mikä rassaa minua.

Sanna: Kiitos. :) Ehkä sinäkin tarvitset aurinkoenergiaa pysyäksesi vauhdissa?