Pages

torstaina, lokakuuta 11, 2007

ValokuvaTorstai: arki

Mitäpä muutakaan se lapsiperheen arki on kuin ikuista pyykkisirkusta.

ValokuvaTorstain aiheena arki.

11 kommenttia:

Heli kirjoitti...

Ou diö :D, juuri sitä pyykkisirkusta eikä se koskaan lopu. Huokaus!

Maitzu kirjoitti...

Ei lopu ei..
Mutta onneksi pyykipojissa on ainakin pirteitä värejä mistä valita. :)

HeidiR kirjoitti...

Niin, pirteitä pyykkipoikia ovat. Ja oikeita trapetsitaiteilijoita. :)

Inkivääri kirjoitti...

Niinpä - jollet pyykkää niin viikkaat:)

celia kirjoitti...

Tässäpä on arkea todellisimmillaan. :)

Tarjuska kirjoitti...

Yhtä pyykkirumbaa lapsiperheissä, mutta onneksi aikansa kutakin. Tulee aika jolloin pyykkivuoret laskevat. Meikäläisellä riittää kun enää käy vain kerran kahdessa viikossa pyykillä. :)

HeidiR kirjoitti...

Ah, tämähän koskettaa monia. Hih.

Tunnustan. Usein en ehdi edes viikkaamaan vaan aamulla kaivan puhtaita paitoja lapsille pyykkikorista ennen kuin vien heidät päiväkotiin.

Epäilen muuten, että tässä on vielä pahimmat ajat edessä. Sitten kun lapset menevät kouluun kai täytyy pakottaa itsensä silittämään tai ostaa vain rypyttömiä vaatteita. Minusta tuntuu, että nykyaikana voidaan ottaa helpostikin silmitikuksi hompsuisempi lapsi. Päiväkodissa sillä ei tunnu olevan väliä (merkkitietoisuudella ja silittämisellä..).

Juha Ylitalo kirjoitti...

Hmm.. pitääpä taas mennä laittamaan yksi koneellinen pyykkiä pesuun. Kiitos muistutuksesta. :)

Hilkka kirjoitti...

Pyykinpesukin voi olla ihanaa, kun on selvinnyt vaikkapa pahasta sairaudesta jaloilleen hommansa hoitamaan. Maailmassa on monia paikkoja, joissa ei ole edes vettä millä vaatteitaan pestä.
Kieltämättä se vaatteiden ikuinen pyöritys joskus väsyttää.

HeidiR kirjoitti...

Niin, onkohan meillä suomalaisilla jo liikaa vaatteita? Monissa maissa ihmisillä ei ole kuin muutamia vaatekertoja, ja tosiaan, vettä ei ole. Käsin pestään vaatteet joessa.

No, on maita, joissa on niin lämmintä, ettei vaatteita tarvita.

Arkisia asioita oppii arvostamaan, kun niitä ei voi jossain vaiheessa tehdä syystä tai toisesta. Ihan niin kuin terveyttäkin arvostaa vasta kun sen menettää.

Anonyymi kirjoitti...

iih, ihanaa. söpö kuva omalla tavallaan :P