Pages

torstaina, lokakuuta 18, 2007

RunoTorstai: Saaste

Koti kullan kallis

sävy sävyyn, pehmeitä luonnonvärejä
lämmintä talven kylmyyteen
tunnelmallisia valaisimia, vaaleat pellavaverhot
valo sisään asuntoon, herkkiä kukkakuvioita
raikasta maalaisromantiikkaa

keltaisia tipuja ikkunalaudalle, Marimekon servettejä telineeseen
rairuohoa ja maalattuja munia, Stockmannin pupuja kirjahyllyyn
värikkäitä sinisiä höyheniä pajupensaaseen

kevään herkkä vihreys
suuria ilmapalloja, serpentiiniä, hetkeksi neonväriä kotiin
nyt saa juhlia!

lämpö saapuu, kesäiset uudet verhot
raikkaat trendikkäät matot Ikeasta
heinää, metallimukeja, ruutukangasta keittiöön, pitsiä
parvekkeelle toinen olohuone, uusia kukkaruukkuja
kesä antaa voimaa

syksyn keltaisia lehtiä puissa, illat pimenevät
hunajantuoksuisia kynttilöitä
tuoksua, uusia tunnelmavalaisia
okrankeltainen, pähkinänruskea ja luumu
uudet värit kodintekstiileihin
terrakotan värinen pehmeä viltti
koristeeksi valkoisen sohvan päälle

kiiltäviä, suuria palloja, kimallenauhaa, punaiset verhot
tonttuja ikkunalaudalle, enkeleitä kaapin päälle
suuri, suurempi, suurin ovikranssi etuoveen

koristevalot jokaiseen ikkunaan ja pihan puihin
punavihreä pöytäliina keittiöön, paljon kimaltavia kynttilöitä
seimiryhmä kirjahyllyyn
torilta ostetun kuusen alle kultaa, hopeaa ja mirhamia

kultaa, hopeaa ja mirhamia

***********************

RunoTorstain aiheen oli tällä kertaa saaste. Kuinkahan täynnä se asunto olisi, jos mitään ei ikinä siirtäisi pois uuden tieltä?

Pst. Kirjoitin äsken pikku jutun, joka liittyy vieraskieliseen runouteen ja sen suomentamiseen.

6 kommenttia:

Mummy's kirjoitti...

ihan kauheeta törsäilyä! vaan kukapa ei haluaisi trendikkään kodin! eihän sitä kehtaisi kutsua ketään kyläänkään! ja valoja on oltava...pimeässä pelottaa! hienosti kuvattua saastetta!

Lachesis kirjoitti...

Terävää ja tarkkanäköistä, melkein sanoisin että kitkerääkin. Olet tavoittanut tekstiisi sisustusmainosten materiahurman, jonka lopuksi viimeinen säe iskee kuin moukari.

HeidiR kirjoitti...

Kiitos kommenteista. :)

Tottakai sitä haluaa kauniin kodin, joka uudistuu tasaisin väliajoin. Siihen meidät on media opettanut.

Mutta miten sitä harmoniaa ja kauneutta saisi järkevimmin? Ostamalla aina jotain uutta, kun ahdistaa?

Materiahurma! Hyvä ilmaisu, sitä se on! Ehkä tärkeintä olisi tasapainoisuus ja järkevyys.

Oma unelmani on iätön, idyllinen, vanha hirsitalo räsymattoineen, rosoisine seinineen, takkatulineen ja yksinkertaisine sisustuksineen. Sellaiseen, kun vielä pääsisi muuttamaan.

silumiini kirjoitti...

Niinpä, saastetta tosiaan. Vuosi sitten kävin elämäni ensimmäistä kertaa kaatopaikalla ja silloin sitä omin silmin tajusi, miten paljon ihminen tuottaa hajoamatonta jätettä. Sen jälkeen on ihan eri tavalla ajatellut kaikkia mahdollisia esineitä ja purkkeja mitä kotiin kertyy, miten suuria jätevuoria maapallo kykenee lopulta kantamaan...

Tuomo Lindgren kirjoitti...

Viimeinen säe todella lyö kasvoille materiahurmaa. Tietäjät toivat kalliita lahjoja vastasyntyneelle kuninkaalle. Miten se krääsä millä koristelemme huoneemme ja minkä käärimme lahjapapereihin on kultaa, suitsuketta ja mirhaa? Suitsuketta kai siten, että se on kuin urhi kulutusjuhlan alttarilla.

HeidiR kirjoitti...

Totta turiset Silumiini. Ehkä jokaisen pitäisi joskus käydä katsomassa megasuurta kaatopaikkaa?

Tuomo. Mietin jo kirjoittessa, että laitanko muotoon kultaa, pyhää savua ja mirhamia, kuten Tiernapojat laulavat. Mutta savu kuusen alla tuo mieleen ihan muita assosiaatioita (pistetään koko roska palamaan).